Hanne-Vibeke Holst
Suomentanut Virpi Vainikainen
441 s.
2013
WSOY
Luin mahtavan kirjan! Meinasin palauttaa sen eilen kirjastoautolle, mutta sitten Arjan tekstin innoittamana päätin kuitenkin odottaa vielä palautuksen kanssa ja lukea Mitä he toisilleen tekivät. Onneksi luin.
Hanne-Vibeke Holstin Mitä he toisilleen tekivät kertoo neljän sukupolven tarinaa. Se alkaa vuodesta 1940, ja samalla kerrotaan vuotta 2011. Eri sukupolvien tarinaa, siis. 1940-luvun kuvaus alkaa ajasta ennen sotaa, jolloin kaksoset Leif ja Leo odottavat saavansa perheeseen pikkusisaren. Sota syttyy, ja vanhempien, Gerdan ja Thorvaldin elo muuttuu vaikeammaksi. Kirja kertoo Leifin ja Leon kasvutarinan lapsista aikuisiksi.
Samalla eletään vuotta 2011, jossa toisen kaksosista tytär Helena elää omaa elämäänsä. Hän on saanut tyttären, Sophian, jonka suulla tarinaa välillä kerrotaan. Sophia on tullut tapaamaan äitiään poikaystävänsä Khalilin kanssa suureen gaalaan, jossa Helena palkitaan oopperanjohtajan työstä.
Mitä he toisilleen tekivät oli loistava kirja, sitä lukiessaan taas kerran tajusi miksi kirjoja lukee. Holst otti minut valtaansa ihan täysin ja vei minut matkassaan milloin sodan aikaiseen Tanskaan, milloin taas parin vuoden taakse. Kirja on loistava kasvutarina, ja se tuo eteen myös loistavan kuvauksen veljeydestä.
En osannut ennakoida tapahtumia tai arvata mitä edessä on. Monet asiat tulivat minulle täysinä yllätyksinä, ja jouduin hämmästellen lukemaan tekstiä silmät pyöreinä, "Ai, näinkö tässä kävikin". Juonen yllätyksellisyydestä annan lisäpisteitä, sillä siihen eivät kaikki kirjailijat todellakaan pysty.
En osaa nimetä suosikkihenkilöäni. Mutta sen voin varmuudella kertoa, etten pitänyt Helenen äidistä, Ninnistä. Hän sai niskakarvani nousemaan pystyyn, todellakin inhoreaktiot aikaan. Hänen käytöksensä on vain niin edesvastuutonta ja kuvottavaakin ajoittain.
Kirjan tapahtumat ovat ehkäpä niskakarvoja nostattavia, mutta uskon silti että tällaista voisi tapahtua. Pidän maagisesta realismista, fantsiastakin jossain määrin, mutta oma paikkansa sydämessäni on kirjoille joiden tapahtumat voivat oikeasti tapahtua. Niiden mukana elää aivan toisella tavalla.
En ole Holstia aiemmin lukenut, mutta muista blogeista olen saanut käsityksen että hän on aiemmin kirjoittanut enemmän viihteellistä kirjallisuutta. Tässä kirjassa aiheet olivat vakavat, jopa raadollisenkin vakavat ajoittain. Minä elin tässä tarinassa mukana.
Tämä on yksi parhaimmista tänä vuonna suomennetuista kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut. Odotukseni eivät olleet edes kovin kummoiset, ja sitten kirja vei minut täysin mukanaan.
VastaaPoistaMinulle kävi ihan samoin, Annami! Odotukset eivät olleet isot, mutta kuinkas sitten kävikään. Ihana kirja, yksi parhaista mitä on tänä vuonna suomennettu. (Okei, Murakami on ollut paras).
PoistaTaitaa olla aika selvää, että niinhän se minullekin. :) Pidän aika epätodennäköisenä, että mikään menisi enää Murakamin ohi.
PoistaEn minäkään usko että mikään menisi Murakamin ohi, ellei sitten se kolmas osa. :)
PoistaTuskin sinä tähän osaat vastata, mutta olen miettinyt, että varmaan Murakamia äänestetään kokonaisuutena Blogistanian Globaliassa. Koska 1Q84:hän on kuitenkin yksi teos, vaikka se onkin Suomessa jaettu kahteen niteeseen. Varmaan kyselen sitten Blogistanian Globalian pitäjältä, kun tämä äänestys tulee ajankohtaiseksi, mutta näin ainakin minä järkeilisin.
PoistaEnpä kyllä osaa vastata, ja olen miettinytkin sitä. Itse ajattelisin että ehkä äänestetään kokonaisuutta, niin olisi järkevämpi?
PoistaMinä luin tämän juuri eilen, jutun kirjoittaminen tosin taitaa viedä tovin kun on kesärientoja. Hieno ja koukuttava kirja tykkäsin todella. Jäin miettimään tuota mitä sanoit Ninnistä, hän ei todella ollut mukava ihminen mutten oikein osaa inhotakaan häntä, enemminkin tuntui siltä että elämä teki hänestä sen mitä hän on, sellaisen katkeran naisen. Ehkä omista unelmista luopuminen voi tehdä sen ihmiselle?
VastaaPoistaOlet Norrku ihan oikeassa, olosuhteet muokkasivat Ninniä. Kai sitä itsestäkin tulisi sellaisen elämän muokkaamana erilainen. Joten mielipiteeni oli hieman kärjistetty, kun tarkemmin miettii. Holst vain onnistui nostattamaan tunteeni pintaan väkevällä kuvauksellaan.
PoistaJännää, luimme kirjan samaan aikaan. :)
Tämä oli kyllä positiivinen ylläri, tykkäsin kovasti :) Olen lukenut jonkun kirjailijan vanhemman teoksen ja se oli muistaakseni aikalailla kevyempää matskua.
VastaaPoistaEhkä tulen lukemaan vanhempiakin, sillä Holstin kerronta on aika sujuvaa. Mutta kirjoja paljon, aikaa kuitenkin rajatusti. :)
PoistaWaude Krista! eli olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tämä kirja vei minua aina kauniista kannesta viimeiseen virkkeeseen.
VastaaPoistaKaipaan tälle blogisavuja, sillä koin tämän itse niin vahvana, että olisi kiinnostavaa kuulla mahdollsimman monen mielipide kirjasta.
Kansi oli tosiaan kaunis, ja olikohan kyseessä sinun vai Annikan teksti joka sai minut alunperin kirjan varaamaan kirjastosta. Onneksi kirjablogit ovat olemassa, en ole varma olisinko tätäkään löytänyt ilman :)
PoistaTätä ei hirveästi tosiaan ole vielä luettu blogeissa, kaikkien kannattaisi tutustua.