Kirjailijakuvia: Outi Pakkanen

Ennen kuin huomasinkaan, on tullut tavaksi julkaista uusi Kirjailijakuvia -sarjan bloggaus joka viikko, aina näin loppuviikosta. Ei ollenkaan huono tapa ja tavoite on jatkaa sarjaa viikottain myös jatkossa. Vielä parin viikon ajan palaan Helsingin kirjamessujen tunnelmiin, jolloin sain ilokseni jututtaa muutamia kirjailijoita joiden kirjoista olen tämän syksyn aikana kovasti pitänyt.

Outi Pakkasen uusi dekkari Peili jatkaa Anna Laine -sarjaa. Se on tuttua, laadukasta Pakkasta jota minä ja moni, moni muu lukija olemme oppineet rakastamaan ja oli ilo huomata miten näiden kirjojen takana on lämmin, hymyilevä ja lukijoitaan rakastava kirjailija.

Outi Pakkanen on rakastettu dekkaristi, rakastettu kirjailija jonka kirjoja luetaan paljon ja jonka uutta kirjaa moni on oppinut odottamaan. Hän ei kuitenkaan itse ajattele suosiota, mutta uuden kirjan aloittamisessa on silti oma jännityksensä. "Paineita luon itse itselleni ja toisin sanoen asetan riman mahdollisimman korkealle." Outi kertoo uuden kirjan aloittamisesta ja jatkaa: "Aina kun aloittaa niin ajattelee että osaanko mä mitään, tuleeko tästä mitään, missä ovat kaikki sanat." Tuo on varmasti lohdullista kuultavaa monelle aloittavalle kirjailijalle: Outi Pakkanen, joka on kirjoittanut kaksikymmentäkuusi dekkaria, painiskelee aloittamisen tuskan kanssa aivan niin kuin kuka tahansa muukin.

Outi Pakkasen esikoisdekkari, Murhan jälkeinen mainoskatko, ilmestyi vuonna 1973. Silloin hän ei olisi osannut kuvitella näin pitkää kirjailijan uraa, eikä oikeastaan juuri minkäänlaista uraa kirjailijana. Hän työskenteli mainostoimistossa ja halusi tehdä jotain omaa, luovaa ja kokeilla rajojaan - kokeilla pystyykö hän luomaan dekkarin juonineen, jännityksineen kaikkineen. "Meni kolme - neljä kirjaa niin että se oli ihan harrastusluontoista." Outi kertoo ja jatkaa että löysi oman äänensä vasta kirjoittaessaan viidettä kirjaa. Palautteen kautta hän tajusi olevansa urbaani kirjailija, haluavansa kirjoittaa nimenomaan kaupunkikuvausta, elämästä Helsingissä. Muutaman kirjan jälkeen Outi sai toisen "ahaa-elämyksen": hän tajusi ettei hänen tarvitse kirjoittaa nimenomaan poliisintyöstä, vaan hän haluaa kasvattaa jännitystä ihmissuhteiden kautta. Näin siis syntyi se Outi Pakkasen tyyli, jota me monet lukijat niin rakastamme.

Helsinki kuvaus on olennainen osa Outi Pakkasen kirjoja ja se on varmasti yksi syy miksi monet lukijat hänen kirjojaan rakastavat. Utelin, josko Anna Laine muuttaisi jossakin kirjassa edes väliaikaisesti toiseen kaupunkiin, jota Outi on kerran kokeillutkin. Rakkaudesta kuolemaan -dekkarissa Anna Laine otti sapattivapaata ja lähti Lappiin ja kyllä - Outi sai heti palautetta lukijoilta. "Missä Helsinki, Anna Laine takaisin Helsinkiin!". Että Anna Laine ei taida ihan lähiaikoina olla esimerkiksi Joensuuhun muuttamassa... 

Monet, monet Outi Pakkasen lukijat rakastavat Anna Lainetta (kuten minä). Kirjoittaessaan kolmatta kirjaansa, Kiinalaista aamutakkia, hän tarvitsi kirjaan hahmoa. Hän kysyi kollegaltaan, pitkältä hoikalta naiselta joka syö koko ajan eikä koskaan liho, voisiko hän lainata tämän ulkonäköä kirjaan. Lupa heltisi, ja vaikka Anna Laineen ei pitänyt esiintyä kuin yhdessä kirjassa, hän tuli jäädäkseen. Outilta kysytään usein onko Anna Laine hänen alter egonsa, mutta ei. Heissä ei ole sen enempää yhtäläisyyksiä kuin että he molemmat rakastavat ruuanlaittoa."Olen huomannut että Anna Laineen kautta kommentoin paljon asioita ja tuon esiin ajatuksiani." Outi kertoo tavasta, joka on tullut mukaan viimeisimmässä kirjoissa.

Marius, joka ilmestyi vuonna 2014, on saanut lukijoilta hyvin ristiriitaista palautetta. Se on aivan erilaista Outi Pakkasta ja totta kai he, Anna Laine -dekkarien ystävät, eivät osanneet odottaa Pakkaselta tyystin erilaista kirjaa. Minun mieleeni Marius kuitenkin todellakin oli, ja uskon että meitä kirjaan rakastuneita on muitakin. Outi kertoo Mariuksen olleen alunperin jatkokertomus ja jo siksi tyystin erilainen kuin Anna Laine -dekkarit. "On ihan mahdollista että kirjoitan vielä sen tyyppistä. On aivan selvää kun on kirjoittanut näin monta kirjaa jossa Anna Laine esiintyy, niin koko ajan ei vain jaksa kirjoittaa hänestä." Outi kuvailee haluaan kirjoittaa välillä jotain muuta. "Lukijat ovat kyllä kiintyneitä Annaan. Kun ilmestyy kirja jossa ei ole Anna Lainetta tai reseptejä niin heti tulee palautetta."

Vaikka Outi Pakkanen ei ajattelekaan omaa suosiotaan niin hän kertoo saavansa todella paljon palautetta kirjoistaan. Hän kertoo suomalaisten tulleen ulos kuorestaan viime vuosien aikana: "Palautetta tulee konsertin väliajalla naistenhuoneessa, kaupassa, hississä ja aivan yllättävissä paikoissa." Outi sanoo hymyillen ja kertoo ihmisten yleensä tulevan vain kiittämään kirjoista. "Se on aivan älyttömän lämmittävää, se tuntuu niin hyvältä. Lukijapalaute hakkaa mennen tullen parhaimmankin kritiikin."

Kirjabloggaajana tietenkin utelin Outilta seuraako hän kirjablogeja. Outi sanoo olevansa todella huono somessa ja käyttävänsä lähinnä facebookia - blogimaailma on hänelle vielä hyvin vieras. Mutta sanoipa Outi haastattelun lopuksi että tulee lukemaan ainakin Lukutoukan kulttuuriblogia - jospa tämä ihana kirjailija innostuisi blogini myötä myös selailemaan muita kirjablogeja...

Kun Outi kirjoittaa, niin tiettyjen asioiden on oltava läsnä. Työpöydällä on oltava tietyt tavarat, hänellä on oltava tietty päivärytmi sekä taustalla on soitava tietty musiikki. Outi kertoo kuuntelevansa kirjoittaessaan joko oopperaa tai vanhaa jazzia, musiikki muodostuu hänen ympärillään tietynlaisen kuplan. Outi kirjoittaa ainoastaan kahdessa paikassa: kotona tai Berliinissä, kahviloissa hän ei osaa kirjoittaa.

Koska tapasimme Outin kanssa Helsingin kirjamessuilla, oli minun totta kai kysyttävä mikä kirjamessuilla on Outin mielestä parasta. Tämä varmasti ilahduttaa monia Outin faneja: hän nimittäin kertoo parasta olevan lukijoiden tapaaminen. Kollegoiden tapaamisen hän myöntää olevan myös erittäin mukavaa, mutta ennen muuta hän nauttii kirjamessuista juuri lukijatapaamisten vuoksi. Hän pitää myös kirjastokeikoista ja kaikista kirjaesiintymisistä joissa on mahdollista tavata lukijoita. Toivottavasti saisimme hänet pian myös tänne Joensuuhun!

Kiitos, kiitos Outi tästä ihanasta tapaamisesta johon oli ilo palata tällaisena marraskuisena iltana kun ulkona tuiskuttaa lunta. Olen iloinen että tämän kirjailijan tuotanto on niin laaja, enkä minä ole ehtinyt lukea vielä jokaista hänen kirjoittamaansa dekkaria - jokaisen tulen varmasti lukemaan.

Pus, te lukijat, toivottavasti tämä toi hymyä teidänkin huulillenne. Hyviä lukuhetkiä viikonloppuun!