Hyvää huomenta!
Minähän olen tunnetusti aikamoinen aamuvirkku, ja nyt kello näyttää 6.41. Eilen menin nukkumaan ajoissa tarkoituksella, että olisin virkeänä aamulla valmistautumassa lukemiseen. Ja niinhän tapahtuikin. Tämä päivä siis vietetään kirjojen ja musiikin parissa, olen kerännyt ystäviltäni ehdotuksia mitä kaikkea kannattaa kuunnella. Uusia bändejä siis luvassa.
Lukumaratonini starttaa ihanalla Muumilaakson marraskuulla, onhan nyt marraskuu joten voiko olla parempaa aikaa lukea tämä pieni kirja?
Päivitän tähän tunnelmia, sekä myös blogini facebook seinälle. Tsemppiä, minä!
Noniin, kello on nyt 10.08.
Muumilaakson marraskuussa meni pidempään kuin odotin, mutta se johtuu siitä(kin), että otin aamu unet. Olin kuitenkin herännyt liian aikaisin, ja silmät alkoivat lurpsahdella kun aloin lukea. Nukuin siis aamulla vielä reilun tunnin, ja sitten join aamukahvit. Sen jälkeen olenkin lukenut tiiviisti, mutta en osaa tarkkaan sanoa miten kauan itsessään kirjan lukemisessa on kestänyt.
Muumilaakson marraskuu oli hyvä aloitus kirja, se oli kepeähkö, pieni kirja jossa oli kuitenkin sisältöä ja ajateltavaa. Kaipasin kuitenkin muumeja kirjaan, vaikka kirjan ideahan onkin se että muumit ovat lähteneet pois ja muumilaaksoon tulee muuta väkeä jotka asettautuvat muumilaaksoon. Viehättävä pieni kirja, joka jokaisen pitäisi lukea näin marraskuussa. Pienenä söpönä välipalana.
Mitä seuraavaksi luen, en tiedä ollenkaan. Käyn kirjapinojeni kimppuun mielessäni teidän ihanien ohjeet kirjoista, joita olen saanut täällä ja facebookissa. Kiitos niistä!
Musiikkina on toiminut Muumilaakson marraskuun aikana Tuure Kilpeläinen, Bad Polyanna ja nyt soiva Nine inch nails. Nine Inch Nailsilla todennäköisesti jatketaankin - ainakin vähän aikaa.
Pysytään tutkalla.
Marile muuten on startannut myöskin maratoninsa tunti sitten, käykäähän hänenkin päivityksiään katsomassa!
Kello on viittä vaille kaksitoista, ja olen saanut luettua maratonini toisen kirjan. Tämä toinen kirja oli
Carlos Maria Domínguezin Paperitalo, jota monet bloggaajat ovat lukeneet maratoneillaan. Se onkin loistava maraton kirja, pituutensa (132 sivua), väljän taittonsa ja ison tekstinsä puolesta. Mutta mikä sisältö tällä pienellä kirjalla on!
Paperitalo on todellinen lukutoukan kirja, kertoohan se kirjahulluudesta. Se saa alkunsa siitä, kun nainen nimeltä Bluma Lennon kulkee kadulla syventyneenä kirjaan, kävelee huomaamattaan autotielle ja jää auton alle. Kirjat siis aiheuttavat vaarallisia tilanteita, ja niitä on tässä kirjassa muitakin.
Lukumusiikkina oli Nine inch nailsia, vieläkin, ja se toimi tämän kirjan kanssa. Seuraavaksi aion kuunnella jotain muuta. Mahdollisesti ahmaisen seuraavaksi Tuija Lehtisen Mirkka-sarjan yhdeksännen osan, Mirkka ja Masa pyörällä päästään. Se toimisi nyt oikein hyvin.
Kello on kymmentä vaille kolme, ja sain loppuun hieman hitaasti luetun
Tuija Lehtisen Mirkka Masa ja suuri rakkaus-kirjan. Aikaa tuohon siis meni kolmisen tuntia, välillä keittelin hieman päiväkahvia ja taisin jotain muutakin pientä touhuta.
Kirja oli erinomainen maratonille, koska olen sarjaa viime aikoina paljon lukenut ja siihen oli helppo sukeltaa sisälle. Tässä kirjassa Masa rakastuu, ensimmäisen kerran elämässään. Mutta kun kohteena on Ahosille asumaan tullut melkein valmis pappi, niin mitä tapahtuu?
En aio tästä blogata enää erikseen, mutta sanon vain sen, että olen lähes surullisella mielellä kun on jäljellä enää yksi osa Mirkka-sarjaa. Mutta ihania hetkiä olen sen parissa saanut viettää.
Mitäs sitten, päivää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä? En tiedä, en yhtään. Hanna-Riikka Kuisman Sydänvarjo houkuttelisi, niin kuin moni muukin kirja.
Kello näyttää 18.50. Maratoniini tuli tauko, kun ystäväni ilmoittivat puhelimitse tulevansa kyläilemään. Tästä urheilusuorituksesta huolimatta en kieltänyt heitä tulemasta, koska emme ole nähneet pitkään aikaan, ja heitä on aina ilo nähdä. Hauskaa meillä olikin, nauroimme paljon, ja nyt jatkan hyvillä mielin Israel-tytöllä. En siis luovuta, vaikka sivumääräni jäävätkin vähäisemmiksi, vaan jatkan reippaasti yöhön saakka.
22.10. Olenpa minä tänään hidas lukija! Kello on jo näin paljon, ja nyt vasta olen saanut luettua Niina Miettisen Israel-tytön. Kirja teki minuun loppujen lopuksi vaikutuksen, vaikka aluksi en päässytkään oikein fiiliksiin. Alku oli aika pitkälti uskontoa, uskontoa ja uskontoa, ja varsinaiseen sukupolviromaaniin päästiin vasta puolen välin tietämillä. Mielenkiintoinen esikoiskirja. Miettinenhän on Joensuusta, ja mitä ilmeisemmin kirja tapahtuukin Joensuussa, joten siitäkin plussaa.
Aikaa vei hieman se, että jouduin katsomaan hieman telkkaria. Nimittäin tänään alkoi uusi keskusteluohjelma MTV3:sella, Hjallis. Hjallis Harkimon vetämänä siis. En lukeudu kyseisen miehen fanikuntaan, todellakaan, mutta tänään se oli pakko katsoa. Vieraana oli nimittäin Jouni Hynynen, ja vieläpä keskustelemassa rakkaudesta. Hohtimilla Hjallis sai kyllä vastauksia Hynysestä kiskoa, se täytyy sanoa. Katsokaa vaikka Katsomosta, ohjelma oli aika hyvä, varsinkin tuo Hynysen osuus.
Olen muuten tehnyt päätöksen. Koska tämänpäiväinen maratoonaus ei ole oikein sujunut niin kuin suunnitelmissa oli - on tullut kaikenlaisia viivästyksiä, jatkan vielä huomennakin samoissa merkeissä! Kirjoja riittää, ja aikaakin. Joten miksipä ei! Mutta en aio ainakaan ihan vielä lopettaa tältä päivältä, vaan vaihdan seuraavaan kirjaan cappucino kupillisen juotuani.
Hyvää sunnuntai huomenta! Lukutoukka aikoo siis lukea vielä tämän harmaan sunnuntai päivänkin, aion venyttää siis maratonini huimaan 48 tuntiin. Eilinen meni vähän jumitellessa, tai no, oli noita viivästyksiä enkä lukenut hirveän nopeasti, joten sivumäärä jäi johonkin 750 sivuun. Tänään uusi, parempi yritys siis, katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Luin eilen kahteentoista saakka, ja kirjana oli Terhi Rannelan Goa, Ganesha ja minä. Se on siis vielä kesken, ja maistuu hyvältä. Terhi Rannela on ihana, ja tuo matka sarja on todella hieno. Tsempatkaa minua vielä tänäänkin!
10.50. Terhi Rannelan Goa Ganesha ja minä on nyt luettu, ja hieman syötykin siinä välissä. Olen kirjoittanut blogiini jo tuosta Rannelan teoksesta, siitä löytyy
täällä lisää. Kirja aiheutti vieläkin kauko kaipuuta, ja toimi hyvin maratonilla. Lukeminen ei ollut mitään super nopeaa, vaan kohtuullisen hidasta, ja aion nyt valita seuraavaksi jonkun kirjan joka imaisee minut täysin mukaansa.
17.55. Vvoi jummijammi, maratonini on mennyt vähän penkin alle. Iltapäiväni sisälsi kauppareissun ja kahvihetken äitini kanssa, joka tosin oli suunniteltua, mutta se ei ollut suunniteltua että nukahtaisin yli kahdeksi tunniksi! Muutenkaan en ole edennyt lukemisessa niin kuin olin ajatellut, en ole edes saanut vielä luettua Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni loppuun. Aion kuitenkin taistella ja lukea sen loppuun vielä illan aikana...
18.55. Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni on nyt luettu. Se ei saanut minulta ansaitsemaansa arvostusta, koska lukufiilikseni oli vähän vajaa, ja luin pätkissä. Se kuitenkin koukutti sen verran että jaksoin lukea, vaikka fiilis olikin välillä vähän hakusessa. Tuo oli ensimmäinen Tuomaiseni, ja ihastuin miehen hieman runolliseen tyyliin totaalisesti, ja kirja sopi jännittävyytensä ja psykologisen otteensa vuoksi lukumaratonille hyvin. Ei ollut viimeinen Tuomaiseni!
Seuraavaksi aion lukea nuortenkirjan, mutta en mitään kevyttä silti. Sukellus huumemaailmaan Raili Mikkasen kirjan Koukussa kanssa.
20.30. Raili Mikkasen 172 sivuinen Koukussa on nyt luettu. Olen lukenut sen aiemminkin, olen tainnut lukea useammankin kerran. Koukussa kertoo huume maailmasta, ja on tosi tapahtumiin perusteella. Se jätti hieman ahdistuneen olon, joskin sitä luki mielenkiinnolla ja mielellään, ja vieläpä suhteellisen nopeasti.
Juuri siitä syystä, että tuo jätti minulle hieman ahdistuneen olon, jatkan nuortenkirja linjalla, ja otan maratoniini jo toisen Mirkka-sarjan kirjan. Nyt vuorossa siis Mirkka-sarjan päätös, Mirkka, Masa ja uudet tuulet.
Lukutoukan lukumaraton on nyt ohi. En jaksanut kovin myöhään enää lukea eilen, joten en saanut luettua loppuun saakka Mirkka-sarjan viimeistä kirjaa. Sen verran ehdin parannella tunnelmiani sen parissa, että sain nukuttua hyvät unet, enkä (kai) nähnyt pahempia painajaisiakaan tai muuta ikävää.
Millaiset fiilikset jäi lukumaratonista? Hieman sekavat. Tuli kaikenlaista "häiriötekijää", asioita jotka veivät lukemiselta aikaa (otin ne tosin ilolla vastaan, niin mukavia asioita olivat), enkä muutenkaan päässyt maraton lukemisen fiiliksiin ihan täysillä, vaikka kirjat olivatkin hyviä. En viitsi edes tarkkaan laskea sivumääriä, niin pieneksi jäivät.
Toivon vain ettei tästä tule lukujumia! Niin, ja kiitos teille kaikille ihanille kirjavinkeistä ja tsempeistä "urheilusuorituksen" aikana. Se auttoi!
