Haruki Murakami: 1Q84 kolmas osa sekä vielä kerran! Joululahjat!

1Q84 osa 3
Haruki Murakami
Suomentanut Aleksi Milonoff
446 s. 
2013
Tammi









Ostin jo kirjamessuilta Murakamin 1Q84:n kolmannen osan, jota olen kyllä odottanut kuin kuuta taivaalta, jos näin kliseisesti voin asian ilmaista. En silti lukenut sitä heti. Halusin odottaa sopivaa tilaisuutta, sopivaa lukutunnelmaa, sopivaa kaikkea. Nyt joululomalla sellainen tuli, oli rauhaa ja lukufiilistä, ja nautiskelinkin ihan täysillä.

Yleensä tapoihini kuuluu kertoa hieman kirjan juonesta. Linkitän kuitenkin tähän bloggaukseni 1Q84:n kahdesta ensimmäisestä osasta, johon pääsee tästä. Pohdin tuossa tekstissäni sitä, saavatko kaksi päähenkilöä, Aomame ja Tengo, lopulta toisensa, ja saako rinnakkaismaaailma 1Q84 nielaistuksi heidät sisäänsä. Sitä pohtimista tämä kirja on, monen mutkan kautta päädytään lopulta loppuratkaisuun. En tietenkään kerro mikä se on, sillä en ole mikään spoilaaja!

Hesari teilasi 1Q84:n. Esimerkiksi siitä syystä ettei kolmannessa osassa tapahdu juuri mitään, vaan se on jahkailua. Minä olen toista mieltä. Kyllä kolmannessakin osassa tapahtumia riittää, enkä minä päässyt pitkästymään kertaakaan.

Lopun kirjasta ahmin, vaikka olisin halunnut nautiskella. En olisi halunnut kirjan ollenkaan loppuvan, koska, yksinkertaisesti, tämä on THE kirja. Tämä on todellakin parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Pitäisi joskus nautiskella kaikki kolme osaa putkeen, ja katsoa miten kirjan maailmaan pääseekään sukeltamaan. Sillä tämä on todella teos, jonka tulen lukemaan uudelleen ja uudelleen. Ja ehkä vielä kerran uudelleen.

Silloin kun sain loppuun 1Q84:n kaksi ensimmäistä osaa, tunsin suurta surua, epätoivoa, miten kestänkään odottaa syksyyn, jolloin kolmas osa julkaistaan. Ja silti pystyin tämän kirjan käsiini saatuani, odottamaan vielä kaksi kuukautta, että löytäisin sopivan hetken tämän lukemiseen. Ja silti, sitä kannatti odottaa. Sillä tämä joululoma oli juuri sopiva hetki sukeltaa rinnakkaismaailmaan. Odotin enemmän kuin mitään niitä hetkiä, jolloin pääsen omaan rauhaani pujahtamaan 1Q84:n maailmaan, tai kissakaupunkiin, kuten Tengo sitä kutsuu, ja aina odotukseni palkittiin. Ihan aina.

1Q84 on elämää suurempi, Annikaa lainatakseni. Ei tarvitse montaa kertaa miettiä mitä äänestää Blogistanian Globaliassa.

★★★★★

 

Taisinkin edellisessä bloggauksessani kertoa, että meille on tulossa vielä toinen joulu. Siskoni ovat saapunet, ja eilen vietimme toista jouluaattoa lahjoineen kaikkineen. Ihania lahjoja sainkin! Vanhempi siskoni yllätti minut tavaroiden alla pilkahtavalla "Avohoidossa" pyyhkeellä, ja nuorempi siskoni taas blogini nimellä varustetuilla kynällä ja avaimenperällä, sekä kirja aiheisilla kännykän kuorilla.

Ei siis kannata mennä vaihtamaan blogin nimeä ihan hetkeen, on meinaan sen verran hienot tavarat!

 

Joululahjoista, sekä Outi Pakkasen Rakastajasta

Kuulkaa, niin se vain on, että joulu on lähestulkoon ohi. Tapaninpäivänä perinteisesti vieraat taitavat lähteä, ja niin meilläkin on aina ollut. Tämä joulu on meillä poikkeuksellinen, koska juhlimista on vielä edessä päin. Vietän joulua vanhempieni luona, ja jatkan täällä lomailua aina uuteen vuoteen saakka, koska läheisiäni tulee tänne vielä myöhemmin tällä viikolla. Eli periaatteessa, meillä on edessä vielä toinen joulu, lahjoineen ja ruokineen. Ihanaa, vielä on jotain mitä odottaa!

Koska siskoni ja lankomieheni eivät olleet poikkeuksellisesti viettämässä joulua kanssamme, tuli jouluuni iso tyhjä aukko. Onneksi he tosiaan saapuvat jo ylihuomenna. Kuitenkin - joulu oli kokonaisuudessaan lämminhenkinen ja mukava, täynnä riemua ja mekkalaa. Olin ollut ilmeisesti aika kilttinä, koska pukki muisti lukuisin lahjoin. Kuvan kirjojen lisäksi sain kuvassa olevan Huolisyöpön. Ihanan lelun, jonka mahaan laitetaan paperilappu, jossa on huolenaihe, ja huolisyöppö syö huolen ja se katoaa. Oletteko kuulleet paremmasta ajatuksesta lelulle? Minä en! Ja minä sain sellaisen, vain vinkkaamalla sopivasti ennen joulua oikealle taholle, joka ilmeisesti kertoi sen tontuille... Tulihan sitä kaikenlaista muutakin, esimerkiksi mainio lukuhuopa, Sinkkuelämää dvd-boksi ja suklaata.

Ehkäpä kirjoitan vielä toiseen otteeseen lahjoista, jos paketista jälki joulussa paljastuu jotain oivallista...

Rakastaja
Outi Pakkanen
287 s. 
2013
Otava








Rakastaja siis oli joululahja kirja. Olin lukemassa Lars Keplerin Nukkumattia, jonka otin täysin ajattelematta joulukirjaksi. Se ei nimittäin ollut ollenkaan sopiva, kaikessa raakuudessaan. Te jotka olette lukeneet Kepleriä, tiedätte mitä tarkoitan. En ollut kirjassa vielä hirveän pitkällä, kun sitten paketeista paljastui vaikka mitä. Kyselin monelta läheiseltäni, että onko se nyt sopivaa jättää kirja kesken (kirjaston laina, ei arvostelukappale) ja aloittaa joululahjakirja, jos olo on sellainen. Oli kuulema sopivaa, sanoivat kaikki. Siispä joulun ajan kirjani oli Pakkasen Rakastaja.

Jokin vuosi sitten Espoossa, samassa rivitaloyhtiössä, asui kolme mukavaa pariskuntaa. He laittoivat yhdessä ruokaa, pitivät juhlia ja grillasivat. Ihmiset muuttivat, ja yhteisö hajosi. Nyt sitten, vuosien kuluttua tästä, nämä ihmiset ovat ottaneet tavakseen kokoontua parin kuukauden välein istumaan iltaa ruuan merkeissä, he ovat perustaneet ruokapiirin nimeltään Ylen hyvin syöneet.

Päinvastoin kuin perinteisessä dekkarissa, ei murha tapahdu alussa, eikä vielä pitkään aikaan. Mutta kuten Pakkasta enemmän lukeneet tietävät, niin kirjailijatar kirjoittaa ennen kaikkea ihmissuhde dekkareita, jota siis minäkin osasin odottaa kun minä kirjaa pukilta toivoin. Siispä sain mitä tilasin, tämä oli juuri sopiva kirja jouluaaton ja päivän tunnelmiin.

Anna Lainehan on tietenkin kirjassa mukana, hän taitaa nykyisin olla lähes kaikissa Pakkasen kirjoissa. Hän häilyy sivuosassa, ja on tapansa mukaan utelias kirjassa tapahtuvien ihmissuhde seikkailujen sivusta seuraaja. Toista Pakkasen kirjan vakiohahmoa sen sijaan ei tässä kirjassa tavata, nimittäin komisario Tarja Strömiä.

Koska kirjassa kerrotaan ruokapiiristä, puhutaan paljon ruuasta. Mutta kun on joulu, ja maha täynnä, niin sekään ei haittaa koska nälkä ei pääse missään vaiheessa yllättämään.

Henkilöitä on paljon, mutta kuten Kirjavinkeissäkin kirjoitetaan, oli henkilöiden parhaimmistoa Ingan ja hänen tyttärensä Liinan välinen suhde.

★★★★

Taas päästiin jouluun...

Huomenna se on! Niin paljon odottamani jouluaatto. Tänään kotiuduin vanhempieni luokse Joensuuhun, äitini tullessa hakemaan minua ja valtavaa tavaramäärääni. Tämä päivä on mennyt lahjoja paketoidessa (kaikki paketissa) ja tehdessä joululaatikoita tätini kanssa. Se on ollut hauskaa, olemme saaneet jutella kaikki mukavat, ja jotkut hieman tylsemmätkin asiat lävitse.

Ajattelin muistaa teitä näin joulun kunniaksi pienellä kuvakoosteella, minkä näppäilin iltapäiväni kuluksi.

    Kummitätini taideteos sai myöskin jouluiset puitteet. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Löytyi tällainen pieni ystävä.

Partiolaiten joulukalenterissa enää yksi luukku avaamatta...

Vähä menee motiblogin puolelle, mutta tuollaiset koristukset minulla huomenn on. Korvissa kulkuset, ja kaulassa kirjailija Laura Paloheimolta lahjaksi saamani OMG koru. <3

Näiden kuvien myötä toivottelen teille oikein lämminhenkistä, rauhallista mutta silti sopivasti riehakasta, maistuvaa, kirjaisaa ja oikein oikein hyvää joulua!

Varaslähtö nuortenkirja maratoniin.

Voi ei! Ei minun saisi antaa tuijotella kirjapinoja, ja valikoida maratonkirjoja. Vaikka kirja, joka minulla on kesken nyt, onkin mielenkiintoinen ja hyvä, niin nuo nuortenkirjat vetävät minua puoleensa kuin magneetti. Mietin, mietin ja mietin, ja miksipä ei? Miksi en aloittaisi nyt? Vetäisin sitten huomis iltaan asti, joko seitsemään, tai sitten jatkaisin niin pitkälle kuin voimia riittää illalla. Sen näkee huomenna.

Joka tapauksessa tämän illan aion nauttia. Vähän kynttilöitä, hieman tunnelmaa, viltti jaloilla ja hyvää musiikkia. Ja kädessä hyvä kirja. Niin sen pitää mennä. Musiikista otan muuten vastaan hyviä vinkkejä, luultavasti maraton lähtee turvallisesti Juha Tapion Lapislatsulian voimin.

Mitä odotan tältä maratonilta? Irtiottoa arjesta. Nuortenkirjat ovat minulle juuri sitä, irtiottoja. Ne ovat karkaus takaisin nuoruuteen, kun kaikki oli (muka) helpompaa. Vaikkei oikeasti ainakaan minulla ollut, ongelmat olivat vain erilaisia kuin tätä nykyään. Myös sitä, että saan palata tuttuihin hahmoihin, Tuija Lehtisen Lauraan sekä Seljan tyttöihin. Hulluun luokkaan ja Bertiin. Niihin jotka olivat nuorena, ja vähän vanhempanakin, äärimmäisen iso osa maailmaa.

Nyt mennään.

20.55. Aloituskirjana minulla oli Reija Kaskiahon Tulitikkuihmisiä. Olen tainnut kirjan lukea pariinkin kertaan, mutta en blogi aikana koska siitä ei muistaakseni ainakaan löydy merkintää.

Tulitikkuihmisiä kertoo Teemusta ja Patesta, 15-vuotiaista pojista joiden vapaa-aika menee seikkaillessa huumemaailmassa. He elävät aikuisten elämää, vaikka ovat vielä melkein lapsia. Pilven polttamisen kautta mennään amfetamiiniin, kunnes sitten Pate alkaa piikittää itseään. Kuvioihin tulee myös Teemun siskopuoli Marjaana, joka eksyy poikien seuraksi pahoille poluille. Kenestä loppujen lopuksi tuleekaan tulitikkutyttö?

Kaskiahon huumori on toiminut minuun aina. Olen blogi aikana muistaakseni lukenutkin Kaskiahon Pientä purtavaa, joka kertoo bulimiasta, ja pidän siitäkin kirjasta todella paljon. Kaskiaho käsittelee kirjoissaan vakavia aiheita, huumeita, lapsen saamista nuorena, syömishäiriötä ja koulukiusaamista, mutta tekee sen humoristisella otteella joka kolahtaa minuun.

Tällä oli hyvä aloittaa, meni melkein kerta istumalta. Niin, ja sivuja, 198.

★★★★½

Lauantai, 7.30.  Eilis ilta meni Katri Mannisen Supersivarin parissa, ja koska luin sen loppuun sängyssä, en jaksanut enää nousta ylös siitä kirjoittelemaan, vaan annoin unen tulla. Nyt sitten, hyvien yöunien jälkeen, on voimia jatkaa maratoonausta. 

Supersivari on jatkoa teoksille Sikabileet, Megakesä ja Bittitiikeri. Tässä osassa pääosassa on jengin ainoa mies, Sami. Sami on juuri aloittanut sivarinsa kirjastossa, ja muuttanut kommuuniin Elisan, Ullan, Augustan, sekä näiden miesystävien kanssa. Sami törmää kahteenkin naiseen jotka saavat sydämen läpättämään, armeijassa olevaan Lottaan sekä Täydelliseltä Naiselta vaikuttavaan Luluun. 

Pidin näistä kirjoista nuorena hyvinkin paljon. Nämä eivät ole ihan nuorimmille lukijoille kuitenkaan suunnattuja, vaan kuten joku kommentoijani kerran fiksusti totesi, niin varmaankin sen ikäisille minkä ikäisiä päähenkilötkin ovat. Eli parikymppisiä, hieman alle. Ihan siitäkin syystä että seksiä näissä kirjoissa on aika paljon, eikä huumorikaan varmaankaan aukea nuorimmille. 

Ei mitään kirjallista hehkutusta, Katri Manninen on myöhemmin varmasti tehnyt parempaakin työtä esimerkiksi tv-sarjojen parissa, mutta maratonkirjana tämä meni ihan mukavasti. Sivuja muuten oli 172.

★★★

Kello 11.30.  Aamu venähti aamupalan ja aamukahvin merkeissä vähän pidemmäksi, mutta kun pääsin lukemaan niin se oli menoa. Kirjana oli Delphine De Vigan No ja minä, joka on ollut minulla ennenkin lainassa kirjastossa, mutta en vain ole tullut lukeneeksi. Uusi tuttavuus siis maratonkirjana. 

No ja minä kertoo Lousta, 13-vuotiaasta tytöstä joka ei ole kuten muut ikäisensä. Hän on huippuälykäs, ja muita edellä koulussa. Lou tutustuu No nimiseen tyttöön, joka on asunnoton, ja pääsee maailmaan jossa ongelmien ratkaisemiseen älykkyyskään aina riitä. Syntyy ystävyys. 

Pidin kirjasta todella. Ja suosittelen sitä lämpimästi myös aikuisillekin lukijoille, koska tarinassa oli syvällisyyttä, ja suhdepohdintaa. Kokeilkaa ihmeessä, jos haluatte joskus lukea keskimääräistä paremman nuortenkirjan! Suosittelen lämpimästi.

★★★★

Kello 12.25. Pidin ruokatauon tässä välissä, ja sen lisäksi luin Kaisa Ikolan Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus-kirjan.

Hullu luokka saa taas puuhaa, kun yhteiskuntaopin sijaisuuksia tekevä Sputnik katoaa. Hänen pitäisi tulla luokalle sijaiseksi, mutta miestä ei näy missään. Luokka päättääkin rueta tutkimaan asiaa. 

Näitä minä luin nuorena, siis eniten ala-asteella, hyvinkin paljon. Nykyisin nämä menevät maratonin välipaloina, mutta ihan hauskoina sellaisina. Muistan vieläkin tapahtumat aika hyvin ulkoa, niin monta kertaa näitä on ilmeisesti tullut luettua, mutta ihan lystikästä näihin on silti vieläkin palata välillä. 

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitä Hullulle luokalle kuuluu nyt. 

Sivuja tässä oli 104, ja kun tuossa No ja minä kirjassa oli 233, niin yhteinen sivumäärä on tällähetkellä 707.

★★½

15.30 Krooh, nukuinpa tuossa pienet päiväunet välissä, siksi lukeminenkin kesti hieman pidempään. Nyt kuitenkin sain luettua Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan.

Kerjäläisprinsessa on avausosa Gigistä ja Henrystä kertovaan sarjaan. Takakansi ei paljasta paljoa, mutta on ehkä hyvä ettei liikaa tarinasta etukäteen tiedäkään. Gigi on Umbrovian kuninkaan tytär, ja hän ja hänen perheensä asuvat tuntemattomina Keloburgin satamakaupungissa. Henry taas on yksin vaeltava pieni poika. Tuossakaan kylässä perhe ei saa kuitenkaan olla rauhassa, on pommeja ja ihmissusia... 

Steampunk on minulle aika vieras käsite, mutta ehkä se tuli hieman tutummaksi. En voi myöskään sanoa olevani vieläkään ihan täysin tuttu fantasian kanssa, mutta koko ajan otetaan askeleita sitä kohti. Suosittelen Kerjäläisprinsessaakin lämpimästi aikuisillekin, Hai on taitava kertoja joka saa lukijansa mukaan tarinaan. Minä ainakin pääsin seikkailulle ihan muihin maailmoihin, tuonne 1800-luvulle! 

Viihdyin siis Kerjäläisprinsessan parissa hyvin, noiden kaikkien 186 sivun verran.

 ★★★★

18.45.  Ruokatauon pidin välissä, muuten luin melkein yhtäkyytiä Tuija Lehtisen kirjan Laura, ystäväni. Kirjasarjan neljännessä osassa Lauran ja Jennan tiet eroavat, kun Jenna liittyy yhtäkkiä ostarin jengiin. Laura on neuvoton, koska ei tiedä mitä pitäisi tehdä, ja kenen kanssa aikaansa viettäisi. Harrastuksiahan on, mutta ei sitä parasta ystävää. Lauran siis täytyy tehdä kaikkensa että saisi Jennan pois jengistä... 

Lukuvireeni ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan, olen hieman päänsärkyinen ja ehkä vähän väsynytkin, mutta aion kyllä vielä jatkaa iltaan saakka lukemista. Tuo Laura kirja on muuten siinä mielessä jännä, että siinä kerrotaan hieman sivussa myös Mirkka-sarjan hahmoista. Ihanaa! 

Seuraavaksi ajattelin ottaa käsittelyyn muumit. 

★★★½

20.00 No niin. Muumejen parissa vietin viimeisen maraton tuntini, nyt se on nimittäin loppu. Kirjana oli Taikurin hattu, joka on kertakaikkiaan ihastuttava muumikirja. Olen kirjoittanut siitä blogiini aiemminkin, joten en aio kummemmin sitä tässä ruotia, sen enempää kuin että tulin taas kerran hyvälle tuulelle lukiessani sitä. Muumit vain ovat <3.

Sivuja Taikurin hatussa oli 168, eli se tekee sen että yhteissivu määrä maratonillani oli... tadaa, 1233. Olin aika ahkera. En toki vielä aio mennä nukkumaan, mutta sieluni huutaa erilaista kirjallisuutta. Minulla on kesken Tarquin Hallin Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus, ja aion viettää sen kanssa iltapuhdettani.

Kiitos kaikille tsempeistä, olette ihania. Huomenna sitten hieman joulupuuhia, ja maanantaina joululoman viettoon vanhempieni luokse, sukulaisten kanssa. Toki otan kannettavanikin sinne mukaan, joten päivittelen joulutouhujani ainakin blogin facebook seinälle.

Joulu on pian jo ohikin, joten nautitaanhan tästä viimeisten päivien odotuksestakin!

Nuortenkirja maraton vol 2.

Kaiken tämän joulutohelluksen keskellä ajattelin hieman, taas kerran, repäistä. Olen maratoonannut syksyn mittaan useamman kerran, ja kaikkein eniten nautin viimeksi kun pidin nuortenkirja maratonin. Koska aloitan lomapakkaamisen vasta sunnuntaina, on minulla hyvin aikaa lukea huominen. Tutkiskelin hetken hyllyjä, ja sieltä löytyi jälleen kerran kasa aiheeseen sopivia kirjoja. Enemmänkin olisi ehkä ollut, mutta nuo kelpuutin kasoihini.

Suurin osa kirjoista on vanhoja tuttuja, mutta löytyy uusiakin tuttavuuksia (kuten Iskelmiä, Nooa Notkoniitty, No ja minä sekä Magdalena Hain kirja). Luulen että saan näistä oikein mukavaa luettavaa päiväksi.

Aloitan aamulla kun herään, ja jatkan niin kauan kuin jaksan valvoa. Raportoin tänne blogiin, sekä erikseen vielä blogin facebook sivuille. Tsempit ovat tervetulleita, henkistä mustikkakeittoa, kuten joku blogikollegani asian ilmaisi.

Jouluelokuvani: Holiday

Holiday
2 h 8 min
2006
Pääosissa Cameron Diaz, Kate Winslet, Jude Law, Jack Black










On olemassa elokuvia joita katsoo vain kerran, ja se riittää. Vaikka elokuva olisi hyväkin. Sitten on niitä, joita katsoo kerta toisensa jälkeen, kyllästymättä, ja tietää jo elokuvan alkumetreillä "...tämä on onnea." Holiday on minulle noita jälkimmäisiä elokuvia.

Iris ja Amanda eivät voisi elää erilaisemmissa elämäntilanteissa. Iris elää pienessä kotoisessa mökissä Englannissa, kun taas Amanda luksustalossa Los Angelesissa. Molemmat ovat kuitenkin joutunet pettymään ihmissuhteisiin, ja haluavat joulun aikaan pois. Mahdollisimman kauas. Naiset päätyvät vaihtamaan koteja kahdeksi viikoksi, ja molemmat toivovat pääsevänsä mahdollisimman kauas miehistä ylipäätään. Mutta kuinkas käy?

Sain pari joulua sitten lahjaksi paketin, jossa on Holiday ja Rakkautta vain elokuvat. Rakkautta vain on myös ihana jouluelokuva, jonka senkin tulen ehkä tässä ennen joulua vielä katsomaan. Kumpikin aivan ihanan tunnelmaisia jouluelokuvia, jotka jaksan katsoa tosiaankin kerta toisensa jälkeen.

Nyt Holiday taukoni näköjään on ollut pidempi, koska en ole siitä blogiinkaan kirjoittanut laisinkaan. Se on kuitenkin lempielokuvani! Tämä voi aiheuttaa vilun väristyksiä joissakin ihmisissä, koska Holiday on korkea kulttuurista kaukana. Se ei ole pitkälle venytettyä draamaa eikä erityisemmin ehkä jää vaikuttamaan, mutta siinä on silti hyvin paljon.

Siinä on tunnelmaa, sen juoni kantaa hyvin koko elokuvan loppuun asti. Ja mikä tärkeintä, näyttelijät ovat ihan nappi valinta! Varsinkin Cameron Diaz loistaa Amandan roolissa, joka on kuin hänelle tehty. Ja vasta nyt katsottuani taas kerran Holidayn, huomasin miten varsinkin lasit päässä Jude Law näyttää hämmästyttään paljon Joel Haahtelalta! Joka ei ole laisinkaan huono piirre miehessä, hmm...

Lehdissä Holiday saa yleensä kaksi tähteä. Siispä järkytän kaikkia jotka uskovat noita ei-ikinä-erehtyviä kriitikkoja, ja annan viisi. En yhtään vähempää kuin viisi. Koska minulle tämä on täydellinen elokuva, joka saa aina liikutuksen kyyneleen silmäkulmaan.

 ★★★★★

Kirjabloggaajien joulukalenteri 20.12.2013

Kohta se on täällä! Ihan kohta! Ai mikä? No joulu, tottakai. Olen jouluihminen ihan viimeisen päälle, ja olen ollut koko joulukuun innoissani, laskenut päiviä jouluun, juonut glögiä, kuunnellut joululauluja ja miettinyt tottakai joululahjoja. Niistä ajattelinkin tämän postauksen tehdä. 

Jokainen miettii enemmän tai vähemmän mitä pukinkonttiin toivoisi, ja luulenpa että aika moni teistä toivoo jotakin kirjaa. Kun joulu on jo kovin lähellä, ajattelin hieman kysellä lempikirjailjoiltani, mitä he toivovatkaan joululahjaksi. Vastaus sai olla kirja, jokin muu asia, aineeton tai aineellinen. Sain ihania vastauksia, ja olen viettänyt mahtavia hetkiä lukien noiden ihanien kirjailijoiden viestejä. 

Kun puhutaan lempikirjailijoistani, mieleen kohoaa yksi nimi, joka tällähetkellä on ylitse muiden. Se on Mikko Rimminen. Hänen sanankäyttönsä vain vie minut ihan toiseen maailmaan, ja tajunnan virralla kirjoitettu teksti on jotain huumaavaa luettavaa. Mikko Rimmisen toiveet siis kerrottakoon ensimmäisenä 

"- Nämä rakkaat ja tärkeät teokset katoavat alituiseen mystisesti hyllystä ja ovat siksi etsintä- ja kaipauslistalla: John Lennon: Hispanialainen jakovainaa, Jyrki Pellinen: Näistä asioista, Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

- Tätä muistelmateosta tarvitsisin kipeästi ja pikaisesti työssä, mutta lähin myytävä kappale saattaa sijaita Tukholmassa. (Ja Joulupukille anteeksi vaativaisuuteni, mutta yhtä kipeästi tarvitsen taikakeinoa, joka palauttaisi ruotsintaitoni edes peruskoulutasolle.): Elsa Brändström: Bland Grigsfångar i Ryssland och Sibirien 1914-1920

- Välipäiviksi: Suklaata, Andrea Camillerin Montalbano-dekkareita ja erityisesti P.G. Wodehousen Jeeves-tarinoita Kaisa Siveniuksen muhevina käännöksinä

- Ja vielä sitä muuta mukavaa: Jossain mainoksessa mainittiin tuote nimeltä "hyvinvointiranneke". Mikä lienee? Ei aavistustakaan, mutta pakko saada!"

Kysyin tottakai toivetta Pasi Ilmari Jääskeläiseltä. Olen lukenut häneltä melkein kaiken mitä hän on kirjoittanut, mutta novellikokoelmaan en ole novellikammoisena uskaltanut tarttua. Tuo mainio kirjailija toivoo joulupukilta Marisha Pesslin Yönäytös kirjaa, joka on häntä kiinnostanut siitä asti kun Pasi luki kirjasta Järjellä ja tunteella blogista. "Toisaalta myös Juha-Pekka Koskisen Ystäväni Rasputin kuuluu väistämättömien lukuelämysten joukkoon", kirjoittaa Pasi. 

Nuortenkirjailija Salla Simukkakin muisti minua vastauksella. Hänellä oli kolme toivetta. "1. En toivo kirjoja, koska niitä kotona on yllin kyllin. Sen sijaan toivon aikaa ja rauhaa lukea, mahdollisuutta upota kirjojen maailmaan keskittyen ja keskeytyksettä. 2. Lisäksi toivon hyviä yöunia, aikaa ja intoa leipoa, neuloa, antaa ajatusten vaellella vapaasti. 3. Kolmantena toivomuksena joulupukille esitän, että hän toisi lisää rohkeutta ja kärsivällisyyttä kohdata kaikki hienot ja haastavat asiat, joita vuosi 2014 tuo tullessaan." Olenpa tainnut Sallan kirjoistakin kaikki lukea, ja voin rehellisesti sanoa hänen kuuluvan mielestäni kärkikaartiin kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa.

Yksi kirjoista, jotka ovat käyneet eniten sydämeeni tänä vuonna, on Pekka Hiltusen ISO. Se oli ihana. Hehkutinkin sitä luettuani aika reilulla kädellä, ja annoin tähtien sijaan sydämiä. Oli se sen väärti. Pekka Hiltunen kuuluu toki lempikirjailijoideni listalle, ja hän on kerrassaan sydämellinen ihminen. Pekka vastasi kysymykseeni joululahjoista näin: "Toivon Joulupukilta vain yhtä kirjaa, uutta Tove Jansson -elämäkertaa, jonka nimi on hieno elämänohje: Tee työtä ja rakasta. Minulla on Janssonin kaikki kirjat, ne ovat niitä, jotka täytyy olla itsellä hyllyssä. Vaikken lue niitä usein, niissä on asioita, jotka pysyvät elämässä mukana. Ensi vuosi on Janssonin syntymän juhlavuosi, ja toivon että sen kaikessa juhlinnassa kulkisi omana juonteenaan Toven ja hänen pitkäaikaisen kumppaninsa, taiteilija Tuulikki Pietilän suhteen lämmin muistaminen. Eduskunta tulee keskustelemaan avioliittolaista, ja siinä keskustelussa ja suomalaisten arkipuheissa lakiesityksestä mitataan tämän kansan sivistystä, oikeudentuntoa ja kykyä ymmärtää rakkautta. Muita kirjoja en nyt pukilta pyydä, minulla on paljon hyvää luettavaa jo odottamassa (kuten Jennifer Egania, Fred Vargasia, Måns Kallentoftia, tietokirjoja oman kirjoittamiseni taustatöissä). Toivon sen sijaan aikaa ajatella. Se puuha tuppaa unohtumaan kaiken muun kanssa, mutta se on tärkeintä mitä on, se ja työnteko ja rakastaminen."

Olette saattaneet ehkä huomata, että pidän hirveästi Tuija Lehtisestä? Enkä ole varmasti ainoa nuori tai nuorenmielinen Suomessa, joka pitää, suoraan sanottuna rakastaa. Olen valehtelematta lukenut melkein kaiken mitä hän on kirjoittanut, varsinkin nuorena tuli luettua jokaikinen nuortenkirja mikä häneltä ilmestyi. Lehtisen joululahja toiveita kysyttäessä vastaus kuului näin "Tuhatpalainen palapeli Gothic Art-tyyliin. Ihania kauhuromanttisia kuvia, joiden kanssa näpertely sopii pyhien ajankuluksi. Vähintään yksi dekkari on aina listallani, tämän joulun nimikettä en ole vielä valinnut. (On pakko sanoa miehelle täsmätoie, muuten voi käydä, että saan jo lukemani). Olen mukana www.jelpi.fi-sivuilla keräämässä Solidaarisuus-järjestön puitteissa avustuksia naisten lukutaidon kohentamiseksi Somalimaassa, ja jokainen lahjoitus sinne on lahja myös minulle ja tuo hyvän mielen. Ja tietenkin toivon jouluksi runsaasti lunta!"

Annukka Salamakin julkaisi tänä vuonna. Hänen kirjansa Piraijakuiskaaja oli kerrassaan loistava, ja vietin sen parissa hetkiä vuoroin nauraen ja vuoroin liikuttuen surusta.  Hänellä oli monta joululahjatoivetta, josta hän toivoo lukijoiden nappaavan vapaasti lukuvinkkejä. "Sarjojen ekoja osia: Rick Yancey: 5. Aalto, Kami Garcia, Margaret Stohl: Lumoava kirous, C.J. Daugherty: Yön valitut. Sarjojen jatko-osia: Kerstin Gier: Safiirinsini, Beth Revis: Across the  Universe: Miljoona aurinkoa, Laini Taylor: Aika taistelun ja tähtivalon.

Kotimaisia: Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas, Mika Waltari: Turms, kuolematon, Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto."

Kotimaisista dekkaristeista suosikkini on Marko Kilpi. Hän todella vakuutti minut viimeisimmällä kirjallaan, tänä vuonna ilmestyneellä Kuolemattomalla. Se oli ihanan kamala! Kuolemattomastakin tehdään elokuva, ja kirjoittaessani Markolle totesin etten ehkä uskalla edes mennä katsomaan sitä elokuvana, oli kirja niin hurja. Kirjailija kuitenkin rohkaisi kokeilemaan, koska ikinä ei voi tietää. Hänen kirjatoiveensa ovat Sahlbergin Herodes, Jari Tervon Esikoinen sekä Johan Theorinin Sankta Psykon kasvatit. Kerrassaan mainioita toiveita kirjailijalla!

Ihailen hirveästi chick lit kirjailija Laura Paloheimoa, jonka kirjoista, Klaukkala sekä OMG, olen kirjoittanut blogiini, ja pitänyt niistä todella paljon. Paloheimo on todella hyvä alallaan. Hän kirjoitti minulle näin "Niin paljon kun toivon kaikkien löytökissojen sekä kadonneiden lapasten löytävän paikkansa ja maassa vallitsevan rauhan sekä hyvän tahdon edes pyhien yli, toivon että joulu olisi valkoinen, ettei kinkku kärähtäisi, etteivät suklaakonvehdit loppuisi kesken ja että saisin lukea kirjan päivässä. Kiireetöntä aikaa, sitä toivon itselleni ja kaikille muille.Aikaa olla läsnä tässä hetkessä ja keskittyä ympärillä oleviin rakkaisiin, se on tärkein lahja mikä voi toiselle antaa tai itse vastaanottaa". 

Maria Syvälään olen alunperin tutustunut hänen runojensa kautta, jotka ovat huikeita. Ne ehdottomasti ovat luettavien ja blogattavien listalla, kunhan ensi vuonna alan kirjoittaa runoistakin (tämä on lupaus!). Myös hänen proosateoksensa Lähtö, jonka luin tänä vuonna, oli todella hieno, joskaan ei mikään helppo kirja. Maria Syvälän joululahja toiveisiin kirjojen saralta kuuluu
varatuomari Leeni Ikosen Salassa pidettävä - suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, muista toiveista Syvälä kertoo "Leivänpaahdin, infrapunakuumemittari, hierova tuoli (yksi malli on loistava mutta kallis) ja vallankumous. Joku roti on saatava Suomessa, jossa kaikenmaailman asiantuntijoiden & viranomaisten armeija kävelee toistuvasti perheiden yli. Perheet eivät saa kunnollisia palveluita, jolloin he joutuvat pulaan. Kafka-Suomessa heille tuputetaan pakkoapua, jota he eivät tarvitse".

Mutta nyt minua kiinnostaa että mitä juuri sinä toivot pukin paketista ilmestyvän muutaman päivän kuluttua? Minun toivelistallani on esimerkiksi Murakamin 1Q84:n kaksi ensimmäistä osaa, Tuomas Vimman Ruutukymppi, sekä kirjalistan ulkopuolelta Sinkkuelämää dvd-boksi.

Lukutoukka toivottelee hyvää joulun odotusta, enää ei ole montaa päivää! Älkää antako stressin kasvaa liian suureksi, vaan ottakaa itsellenne välillä pieni hetki rauhaa, vaikkapa kirjan seurassa.

***

Tämä oli osa kirjabloggaajien vuoden 2013 joulukalenteria. Eilisen luukun aukaisi Noora Tea with Anna Karenina blogissa, ja 21. päivän luukku aukeaa Anna minun lukea enemmän blogissa Annamin kanssa.