Roope Lipasti
288 s.
2013
Atena
Kärsin yhä lukujumista. Kärsin, kärsin, kärsin. Mutta en edelleenkään osaa olla lukematta, siksi päätin kokeilla tällaisella lyhyehköllä romaanilla, Roope Lipastin Perunkirjoituksella, jonka aavistelin hyväksi.
Perunkirjoitus on roadtrip romaani. Se kertoo kahden keski-ikäisen veljeksen, Teemun ja Jannen, roadtripistä pitkin Suomea isoisäpuolensa Jalmarin kanssa. Jalmari vain sattuu matkustamaan uurnassa. Miesten tarkoitus ei ole ainoastaan matkustella Suomessa, vaan he ovat matkalla Jalmarin perunkirjoitukseen, aikomuksenaan periä isoisäpuolensa rahat, joita on. Paljon. Kuulemma. Veljesten välit eivät ole lämpimät, ja vielä kun mukana on nainen jota molemmat miehet rakastavat, on soppa valmis.
Yleensä olen kohtalaisen nopea lukija. Kuitenkin tätä kirjaa luin - hetkinen, lähes kolme päivää. Kolmen sadan sivun kirjaa! Poikkeuksellista. Ja kun vielä missään nimessä ei ollut kysymys siitä että kirja olisi ollut huono ja olisin joutunut pakotettuna sitä lukemaan, päinvastoin.
Perunkirjoitus oli erinomainen. Vierastin ehkä hieman ajatusta roadtrip romaanista, koska se ei ole minulle tuttua. Mutta mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä joskus astua, ja sitäpaitsi, olen lukenut Lipastin Rajanaapurin, ja pidin siitä suuresti. Ja nyt täytyy sanoa, Perunkirjoitus oli vielä hieman parempi.
Naureskelin kirjalle ääneen. Sitä ei tapahdu läheskään aina, mutta esimerkiksi Kyrö saa minut usein nauramaan. Lipastilla on huumori hallussa, sille täytyy antaa tunnustusta. Hahmot ovat myös hyvin luotuja, enemmän sympatiaani saa Perunkirjoituksen minä-kertoja, Teemu, häneen enemmän eläydyin kertomuksen varrella.
Kirjoitin jossakin bloggauksessani huono onnisista veljeksistä, Matista ja Patista jotka esiintyvät lasten animaatiosarjassa Hupsis. Sama tuli minulle nytkin mieleen, tämä Hupsis ja Mat ja Pat. Veljeksillä nimittäin on roadtripillään matkassa myös huono onni, joka tuntuu olevan kirjassa yksi kantava voima. Eikä ollenkaan hassumpi kantava voima!
Minun lisäkseni kirjan on muuten lukenut Norkku. Hänkin piti tästä paljon.
Oi, tämähän voisi olla ihan mun juttu! Rakastan road trippejä ja on niitä tullut itsekin paljon tehtyä. Huumorillinen ote on plussaa, ei tarvitse aina lukea synkästi. Tässä aihe vaikuttaa olevan mehukas velipoikien kireine väleineen ja uurnan kuljettamisineen. Täytyypä laittaa korvan taakse tämä kirja :)
VastaaPoistaTosiaan, ei aina tarvitse lukea synkästi vaan on ihan mukava lukea välillä humoristisella otteella kirjoitettuja kirjoja. Lue ihmeessä, tämä oli mainio. :D
Poista