Takashi Hiraide: Kissavieras

Kissavieras
Takashi Hiraide
Suomentanut Raisa Porrasmaa
152 s. 
2016
S & S








Kustantajalta


Tavattoman onnellinen olo. Se johtuu vastikään luetuista, hienoista kirjoista, hyvistä ystävistä joita olen tavannut ja edessä olevasta viikonlopusta jolloin saa vain olla ja lukea. Bloggauspino tulee kasvamaan, mutta lukupinossa on myös monta hienoa kirjaa joiden pariin en malta odottaa pääseväni. Kyllä elämä toisinaan on ihanaa!

Ihana oli myös Takashi Hiraiden Kissavieras. Kirja kertoo kustannusalalla toimivasta pariskunnasta, joka vuokraa vanhan rouvan piharakennuksen käyttöönsä. He muuttavat piharakennukseen, ja syksyllä he saavat kissavieraan. Kissavieras on naapuritalon pikkupojan adoptoima kulkukissa nimeltä Chibi, joka alkaa säännöllisesti vierailla pariskunnan luona. Pariskunta ihastuu Chibiin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, ja pian he odottavat tämän vierailuja kovasti.

Ensiksi on kehuttava Kissavieraan kantta. Se on hurmaava, kertakaikkiaan, yksi parhaista kirjan kansista joita olen hetkeen nähnyt. Herkällä kynällä tehty kissa kertoo oikeastaan kirjasta paljon: Kissavieras on juuri niin kuin kansi, herkkä ja lempeä. Kirjan kansi on Satu Kontisen käsialaa, hienoa työtä!

Tosiaan, Kissavieraassa on jotain hurmaavan herkkää. Vaikken olekaan kissahullu, pidän kyllä tavallaan kissoista. En osaisi kuvitella omistavani kissaa, kuten en mitään lemmikkiä, mutta pidän kyllä kissoista (ja koirista!) paljon. Ehkä Kissavieras tarjoaisi vielä enemmän jollekulle kissahullulle, ihmiselle joka omistaa kissan. Kirja nimittäin kuvaa tarkasti Chibin luonnetta ja kissanelämää ylipäätään. Kyllä minäkin sain kirjasta paljon irti, ja pystyin kuvittelemaan itseni pariskunnan nahkoihin, ihastumaan Chibiin.

Kissavieras on myös lempeä. Vaikka juonenkäänteissä on omia psykologisia jännitteitään, niin luonnehtisin kuitenkin kirjaa kokonaisuudessaan lempeäksi tarinaksi, joka sisältää paljon japanilaista kulttuuria. Lieneekö syy siihen miksi viehätyin tarinasta, juuri Japani-kuvauksessa?

Kirjanurkkauksessa sanotaan Kissavieraan olevan kovin kissamainen. En voisi enää paremmin kirjaa kuvata, sillä kissamainen tämä tosiaan on. Kissat ovat minulle hieman arvoituksellisia, itsenäisiä olentoja, joskin kovin viehättäviä. Sellainen on myös Kissavieras: hieman arvoituksellinen, viehättävä ja lempeä. Juuri niin kuin se kaikkein mukavin kissa!

Aiemmin kehumani kansi lupaa paljon: se lupaa kauniin, pienen tarinan. Se ei suinkaan lupaa turhaan, sillä vaikka Kissavieras on joutuinen lukea, antaa kirjan tunnelma silti paljon, ja sisältö on kokonaisuudessaan hieno. Ja kissojen ystävillehän Kissavieras on pakollista luettavaa!