Miika Nousiainen: Metsäjätti

Metsäjätti
Miika Nousiainen
286 s. 
2011
Otava







Miika Nousiainen tuli mieleeni kun katsoin Hyvät ja huonot uutiset ohjelmaa. Tajusin, että minulla on luettavana vielä yksi Nousiainen,  joka vielä sattui olemaan kirjastohyllyssäni. Joten, miksipä ei?

Metsäjätissä on kaksi kertojaa, Pasi ja Janne. Pasi on kotoisin Törmälästä, mutta on muuttanut Helsinkiin. Hän on siellä töissä suuren organisaation, Metsäjätin, pääkonttorissa. Pasin saa tehtäväkseen suorittaa irtisanomiset Törmälän tehtaalla, joka on hänelle kova paikka, onhan siellä töissä vanhoja kavereita. Siinä joutuu väkisinkin pahan jätkän rooliin.

Janne asuu Törmälässä. Hän on töissä Törmälän tehtaalla, eikä elämä ole kohdellut häntä silkkihansikkain. Miten Jannen käy kun YT-neuvottelut alkavat ja irtisanomisia aletaan tehdä?

Kirjassa on mukana myös menneisyys - pojat ovat olleet kouluaikoina ystäviä, ja ovat sitä vieläkin. Mennään siis 80-luvulle asti, jolloin hevi oli todella kova sana ja mukana olivat niin WASP, Iron Maiden, Metallica, Manowar kuin Twisted Sisterskin. Säilyvätkö pojat ystävinä tulevista irtisanomisista huolimatta? 

Janne oli ihana hahmo. Jotenkin pystyin kuvittelemaan lukiessani hänet silmieni eteen, ja se oli mukava tunne. Janne oli sympaattinen ja nöyrä, mutta kuitenkin hänessä oli luonnetta.

Oli Metsäjätissäkin luonnetta. Se puuttui osaltaan yhteiskunnallisiin ongelmiin, isojen, tarpeellisten tehtaiden irtisanomisiin ja siihen kuinka tavalliset työläiset niihin reagoivat. Metsäjätti antoi myös kasvot sille, joka irtisanomisia joutuu tekemään, että he ovat myös aivan tavallisia ihmisiä tavallisten ongelmien kanssa.

Metsäjätti on aiheensa vuoksi hieman ahdistavakin - mutta loppu oli niin onnistunut, sellainen jota salaa toivoinkin, että kirja jätti hyvän ja seesteisen mielen tälle lauantaille.

Nousiainen on taitava kirjoittaja, hän osaa luoda maiseman kuin maiseman realistisella ja mitä mukavimmalla tavalla. Vaikeista asioistakin Nousiainen kirjoittaa omalla lämpimällä, asteen verran humoristisellakin tavalla.

Nyt on kaikki Nousiaiset luettu - jään innolla odottamaan milloin mieheltä tulee lisää tuotantoa.

++++

Elina Valkealahti: Kadotettu maisema

Kadotettu maisema
Elina Valkealahti
132 s. 
2012
Books on Demand










Muuttohässäkän jälkeen on ollut rentouttavaa paneutua lukemiseen kunnolla, ja vielä kun sain käsiini näin ihanan kirjan. Posti muisti minua viikon alussa bloggarikamuni Elegian lähettämällä, itse kirjoittamallaan kirjalla Kadotettu maisema. Otin sen heti luvun alle, ja luinkin sitä sitten jokapaikassa. Sisällä, ulkona, autossa ja odottaessani pyykkejä koneesta. Tarina todella vei mukanaan.

Kadotettu maisema kertoo sadunomaisen tarinan eläimistä. Pääosaa näyttelee kirahvi joka on Suuri, siitä syystä ettei se vain lakannut kasvamasta. Se kasvaa yhtä suureksi kuin kotimaassaan Afrikassa kasvavat korkeimmat puut, ja sieltä se tähyilee Afrikan kauniita maisemia. Se on kuitenkin yksinäinen, koska on niin paljon suurempi kuin muut. Kirahvi ystävystyy pienen linnun kanssa, joka lentää eräänä päivänä kirahvin luokse, mutta lintukin lentää aikanaan pois. Tarina jakautuu kahtaalle, se kertoo samalla linnun tarinaa joka etsii kotiaan, ja ikävöi taivaalla lennellessään kirahvia. Löytääkö lintu kodin, ja kohtaavatko ystävykset enää?

Vaikka tarina on sadunomainen, ikäänkuin satu aikuisille, niin siinä on paljon syvällisiä piirteitä jotka tulevat erityisesti esiin eläinten vuoropuheluissa jotka olivat ehdottomasti kirjan parasta antia. Ne lämmittivät mieltä, ja täytyy myöntää, kirjan loppuvaiheessa jopa toivat liikutuksen kyyneleen silmäkulmaan.

Kadotettu maisema on ihanan lämmin kirja. Se on ihana tarina ystävyydestä ja kaipaamisesta, ja miten hyvin Elina Valkealahti sitä kirjassaan käsitteleekin. Mainittakoon vielä erikseen kirjan epilogi, joka on hieno ja tuo kirjaan vielä lisää syvyyttä. Kirja on nopealukuinen, pituutensa vuoksi, mutta ajattelemaan se jättää siksikin aikaa kun kirjaa ei lue. Ja se jättää ajattelemaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin - nytkin kun käsissäni on ollut jo Miika Nousiaisen Metsäjätti, niin olen silti miettinyt Kadotettua maisemaa.

Minusta on kerrassaan ihanaa omistaa tämä kirja. Tulen palaamaan tähän vielä uudestaan, ja voin melkeinpä luvata että tulen lukemaan tätä serkkutytölleni, joka varmasti rakastuu tähän kirjaan yhtä paljon kuin minäkin.

++++

Kirsti Ellilä: Iiris

Iiris
Kirsti Ellilä
200 s.
2006
Karisto





 Hei täältä muuttopuuhien keskeltä! Elämässäni tapahtuu pieni mutta merkittävä muutos, muutan, en pitkälle mutta muutan kuitenkin. Viime päivät ovat menneet tavaroita kannellessa ja siivotessa, tänään sain viimeinkin kuljetettua viimeiset tavarat. Rankkaa on ollut, sen myönnän, enkä ole edes ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta sainpahan kuitenkin loppuun Kirsti Ellilän nuortenkirjan, Iiriksen.

Iiris kertoo Viirusta, yläaste ikäisestä tytöstä joka uskoo olevansa vaihdokas. Hän uskoo että hän on oikeasti maahisten lapsi. Viirulla ei ole ystäviä, eikä hän juuri puhu koulussa kenenkään kanssa. Sitten hänen luokalleen tulee uusi oppilas, Iiris. Iiristä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, hän on kaunis ja eläväinen. Jostain syystä Iiris huomaa Viirun ja Pilvin, kaksi luokan luuseria, ja haluaa ystävystyä näiden kanssa. Huomaamattaan Viiru alkaa avautua Iirikselle, niistäkin asioista joista ei ole puhunut kenellekään.

Iiris kuuluu Siskodisko-kirjasarjaan, joita luen ihan mielelläni mutta joista minulla ei ikinä tunnu olevan hirveästi sanottavaa. Iiriksessä kuitenkin on vähän syvällisempi ote, juuri nuo maahiset ja tarinat joita Viiru itselleen kertoo. Ja saatoin ymmärtää toki väärin, mutta minusta tuntui että Viirulla jopa oli tunteita Iiristä kohtaan. Tästä saatan olla väärässä, ja jos olen niin anteeksi annettakoon se minulle, se oli vain minun käsitykseni.

Henkilöistä minulle muodostui mieleisimmäksi Pilvi. Toinen luusereista, joista Iiris kiinnostuu. Pilvi on ylipainoinen, ja syrjitty, mutta kun Viirukin tutustuu häneen paremmin niin hän huomaa että Pilvillä on erinomainen huumorintaju ja... no pisti vähän ärsyttämään suoraan sanoen, kun kirjassa oli kuvailtu "ohoh, hän olikin IHMINEN läskiensä takana" tyylisesti Viirun mietteitä. 

Ehkä tämä kirja ei enää minun ikäisilleni niinkään sovellu, mutta se ei toki ole tarkoituskaan. Kirsti Ellillä on kuitenkin taitava tarinankertoja, joka tuo oman lisänsä tähän kirjaan.

+++

Vielä sananen musiikista. Olen tänään kuunnellut Samae Koskista, hänellä on ihana kappale, Spoon River. Se on rakkauslaulu, menevä sellainen jossa puhutaan myös lukemisesta. Voi että olisin onnellinen jos joku jonakin päivänä omistaisi tuon kappaleen minulle!

Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha

Hurmaava joukkoitsemurha
Arto Paasilinna
234 s. 
1990
WSOY










Lukutahtini on viime päivinä ollut vähän hitaampaa, johtuen siitä että eilinenkin meni melkein pelkästään pakatessa ja siirtäessä tavaroita - teen nimittäin pienen lyhyen muuton. Elämäni ei hirveästi muutu, mutta pienesti kuitenkin. Sain kuitenkin eilen loppuun elämäni ensimmäisen Arto Paasilinnan, jota aloittelin viikonloppuna.

Hurmaava joukkoitsemurha kertoo nimensä mukaisesti joukosta ihmisiä jotka aikovat tehdä itsemurhan. Se alkaa siitä, kun eversti Hermanni Kemppainen ja liikemies Onni Rellonen sattuvat juhannuksena yhtä aikaa samaan latoon tekemään itsemurhaa. Miehet päättävät lyöttäytyä yksiin, ja keksivät että Suomessa on varmasti paljon muitakin ihmisiä jotka harkitsevat itsemurhaa. Niinpä he laittavat lehteen ilmoituksen, jossa etsivät itsemurhaa harkitsevia ihmisiä. Vastauksia tulee iso kasa, isompi kuin he olisivat uskoneet. Tekeekö tuo joukko ihmisiä todella itsemurhan?

HAUDOTKO ITSEMURHAA?
Älä hätäile, et ole yksin. 
Meitä on muitakin, joilla on 
samanlaisia ajatuksia, ja jopa
alustavia kokemuksia. Kirjoita
itsestäsi ja elämäntilanteestasi
lyhyt selonteko, ehkä voimme auttaa. 
Liitä kirjeeseen oma nimesi ja osoitteesi, 
otamme yhteyttä. Aineista käsitellään
täysin luottamuksellisesti, eikä 
sitä anneta kenenkään ulkopuolisen 
käyttöön. Seikkailijat, älkää vaivautuko. 
Ystävälliset vastaukset Helsingin pääpostin 
Poste Restanteen nimimerkillä 
"Yritetään yhdessä". 

En oikein ymmärrä miten minulla on mennyt Arto Paasilinna kokonaan ohi. Olen nähnyt Jäniksen vuosi-elokuvan, mutta en ole sitäkään kirjana lukenut. Paasilinna on kirjailijana hyvä, hän kirjoittaa lämpimän humoristisella tavalla vakavasta aiheesta. Vähän ajattelin ennen lukemista, saako tällaisesta aiheesta kirjoittaa pilke silmäkulmassa, mutta hyvin Paasilinna oli tässä onnistunut. Pisteet hänelle. Huumoria ei ole väkisin väännetty, vaan se pilkahtelee välissä mukavasti.

Vähän miinusta tulee yhdestä asiasta. Kirjassa on paljon kohtalaisen keskeisiä henkilöitä, ja heistä kerrotaan paljon. Ne menevät välillä sekaisin, tai sitten ei muista kuka oli kuka, ja minkä niminen. Mutta ei se varsinaisesti lukemista kyllä haitannut, hyvin pysyin siitäkin huolimatta juonessa mukana.

++++

11 asiaa haaste sunnuntaiksi.

Olen tähän haasteeseen jo kerran vastannut, mutta kun Mari A minut tähän haastoi niin tottakai päätin lähteä mukaan. Jonossa odottaa pari muutakin mielenkiintoista haastetta, ja vastaan kyllä kaikkiin. Nyt päässäni virisee vain niin hyviä kysymyksiä, että pakko päästä niitä esittämään.

Säännöthän tähän haasteeseen ovat tällaiset:

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja, ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen ehdottomasti kesä ja kevät ihminen. Talvesta en pidä lainkaan, enkä oikein syksystäkään. Saan auringosta energiaa.

2. Olen kohtalaisen nopea lukija. Lisäksi olen työttömänä, joten minulla on paljon aikaa lukea.

3. Uusin musiikillinen löytöni on Jukka Takalo. Kuuntelen ihastuneena biisiä "Jokainen on vähän homo".

4. Olen ihastunut.

5. Pidän hirveästi Voice of Finlandissa olevasta Antti Railiosta, mikä mies, mikä ääni! Valloittava, upea, mahtava. Lauri Tähkän sanoin "Antti tulee pääovesta, muut tulee mistä pääsee".

6. En osaa olla hiljaisuudessa. Aina on oltava radio päällä, tv auki tai musiikkia on tultava koneelta.

7. Elämässäni on tapahtumassa pieni mutta merkittävä muutos.

8. Olen täysin kofeiiniaddikti.

9. Olen kertonut tämän ehkä jo joskus, mutta kerrottakoon se vielä kerran. Kannan kirjastoautolta ja kirjastosta valtavia määriä kirjoja! Viimeksi minulla piti olla kanto muulina paras ystäväni joka joutui kantamaan osan kirjoistani kun en niitä itse saanut kuljetettua.

10. Poltan tupakkaa. Paha tapa, pitäisi päästä eroon. Kuitenkin tykkään siitä kun saa istua kesällä parvekkeella, poltella tupakkaa, juoda kahvia ja lukea kirjaa.

11. Tänään ulkona paistaa aurinko ja ensimmäistä kertaa tuntuu että kesä on jo tosi lähellä. Auringossa lämmintä oli 25.

Marin kysymykset minulle olivat seuraavanlaiset:

1. Paras kotimainen tv-ohjelma?

Pikku kakkonen? Sitäkin katson, mutta silti vastaan että Voice of Finland.

3. Lempivuodenaikasi?

Sen mainitsinkin jo, kyllä se kesä on.

4. Leikitään neljän tähden illallista: mitä tarjoat (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka)?

Nyt lähti paha. Alkupalaksi varmaan jotain tapaksia, ehkä ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Pääruuaksi haluan tarjota lihapullia, olen aika hyvä tekemään niitä. Jälkiruoka... jos saisin houkuteltua isäni tekemään juustokakkua. Sitä voisin tarjota.

4. Mihin tosi-tv-ohjelmaan ottaisit osaa: firma, farmi vai BB? Miksi?

En kyllä mihinkään. BB:tä olen muutamalla kaudella katsonut mutta viime kaudella en sitäkään. Mutta en varmasti ikinä lähtisi nolaamaan itseäni mihinkään. Muille on kyllä mukava nauraa, hih.

5. Liikutko julkisilla vai omalla?

Julkisilla, ei ole edes ajokorttia.

6. Kun menet ulos syömään, mihin menet yleisimmin?

Rosso on varmaan se yleisin, jos tahdon mennä syömään kunnolla. Tylsää mutta totta.

7. Mitä asioita haluaisit elämässäsi ehdottomasti vielä tehdä?

Rakastua kunnolla.

8. CM vai Prisma?

Prisma yleensä.

9. Cokis vai Pepsi?

Pepsi Max.

10. Pärjäätkö Ruotsissa ruotsilla?

En todellakaan. Ruotsini on surkeaa.

11. Millä kielellä pärjäät Virossa?

Englannilla varmaan. On niin pitkä aika kun viimeksi olen käynyt.

Sitten minun 11 kysymystäni:

1. Voice of Finland vai Idols?
2. Tuomas Kyrö vai Miika Nousiainen?
3. Kirjeet vai sähköposti?
4. Fantasia vai tositarina?
5. Rock vai pop?
6. Näytelmä vai elokuva?
7. Cheek vai Elastinen?
8. Tulevaisuus vai menneisyys?
9. Puhdistus vai Stalinin lehmät?
10. Hiljaisuus vai äänet?
11. Komedia vai draama?

En haasta nyt ihan yhtätoista, mutta tässä kuitenkin muutama joille haasteen lähetän. Tämähän on kiertänyt jo hyvin paljon blogeissa, joten uusintakierrokselle lähteköön, ottakaa vastaan tai älkää. :)

Ankin
Annamin
Maijan
Marin  ja
Annikan 

Juhana Pettersson: Sokerisamurai

Sokerisamurai
Juhana Pettersson
316 s.
2013
Into












Sain ajatuksen lukea Sokerisamurai, kun luin tästä kirjasta Taikan blogista, Kirjasfääristä. Jotenkin sain tekstistä innostuksen, ja varasin sen kirjastosta. Jokin aiheessa veti minua niin paljon, että tartuin kirjaan melkein heti saatuani sen kirjastoautolta.

Sokerisamurai kertoo kahden nuoren tytön, Lumin ja Stellan tarinaa. Rakkaustarinaa, kasvutarinaa, ja tarinaa musiikkibisneksen vaaroista. Tytöt ajautuvat musiikkibisnekseen kun Idi Amin, tuottaja, tekee heistä Sugar Samurai yhtyeen. Stella keksii, että tytöt voisivat esittää alaikäistä lesboparia saadakseen lisää huomiota julkisuudessa, kauhistelevaa ja ihailevaa. Stella pyörittää samalla miehiä miten tykkää, Lumin sen sijaan rakastuessa aidosti Stellaan koko ajan enemmän. Rakkaustarina kulkee väärinpäin, molempien tyttöjen kertomana.

Onko tää sitten mun happy end? Soitan bändissä, joka tekee heppoista musiikkia, mutta alkaa kuitenkin menestyä. Sain unelmieni naisen. Rakastan sitä ja se rakastaa mua. Jotkut on tässä vaiheessa vielä ihan pihalla mitä ne haluaa. Tiedän, mitä haluan, ja tiedän mitä olen valmis uhraamaan. Stellan takia olen valmis uhraamaan paljonkin. Stellalle kaikki tää purkkameininki on tosi tärkeää. Se ei halua mitään underground-uskottavuutta vaan isoja yleisöjä ja radiosoittoja. Olen päättänyt että kyllä mä pystyn siihen.

Kertojana toimivat vuorotellen Lumi ja Stella. Kertojat on eritelty selvästi; Lumin kertoessa käytetään puhekieltä, Stellan kertoessa kirjakieltä. Lisäksi kertojat eritellään luvuilla, joten sekaannuksia ei tule. Minua ainakaan missään vaiheessa ei häirinnyt tämä puhe- ja kirjakielen vaihtelu, mutta ymmärrän kyllä jos joitakin lukijoita se voi häiritä.

Stellan hahmo ärsytti. Tyttö on tyypillinen pinnallinen "mulle-kaikki-nyt-heti" tyttö, joka on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, niin vaatteet, miehet kuin kaiken muunkin. Ja pinna palaa heti jos jotakin ei tule! Stella on myös äärettömän narsistinen hahmo, josta kertoo paljon se että eräässä kohtauksessa hän tyydyttää itseään katsellen omaa mainosjulistettaan. Lumin hahmo taas on seesteisempi, vaikkakaan en ymmärrä hänen rakastumistaan Stellaan.

Pidin kirjasta ja luin sitä innolla. Eroottinen vire ja seksi näyttelevät Sokerisamuraissa suurta osaa, mukana on niin lesboseksiä, s/m leikkejä kuin tavallista heteroseksiäkin. Sitä ei voi tämän kirjan ollessa kyseessä sanoa enää erotiikaksi, vaan kyseessä on ihan puhdasta seksiä, jos ei ihan pornoakin. Toisaalta, kyllä tiesin alkaessani lukemaan mitä tuleman pitää. Enkä nähnyt tuota minään ongelmana kirjan suhteen.

En tiedä lukisinko toista kertaa, mutta mielelläni minä Sokerisamurain silti luin. Suosittelisin kirjaa varsinkin niille tytöille, jotka vielä seksuaalisesti etsivät itseään.

+++½

Tarquin Hall: Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus

Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus
Tarquin Hall
Suomennus Tero Valkonen 2012
360 s. 
2009
Gummerus









Tässä on taas yksi kirja mihin olen saanut innostuksen blogeista. Tätä kirjaa on erinäisissä blogeissa luettu paljon, ja siitä on pidetty, siispä minäkin varasin sen kirjastosta. Tällä viikolla kirjastoauto toikin varaukseni, ja syy siihen miksi tähän kirjaan ensimmäisenä tartuin, oli kerrassaan herkullinen kansi. Niin piristävä, ja mielestäni aika hyvin kirjaa kuvaava.

Vish Puri, kuvaavalta lempinimeltään Pullukka, on Intian Sherlock Holmes. Hän ratkaisee taatusti arvoituksen kuin arvoituksen. Vish Purilla on etsivätoimisto, nimeltään Mitä yksityisimmät etsivät Oy, jossa hän toimii toimitusjohtajana. Tässä kirjasarjan ensimmäisessä osassa Vish Puri saa toimeksiannon ratkaista, kirjan nimen mukaisesti, kadonneen palvelijattaren arvoitusta. Erään perheen palvelijatar on kuuleman mukaan surmattu ja perheen isää epäillään murhaajaksi. Mies vakuuttaa kuitenkin olevansa syytön, ja palkkaa Vish Purin tutkimaan asiaa. Miten perheen muut jäsenet, ja palvelijat liittyvät murhaan? Mitä onkaan oikeasti tapahtunut?

Tykkäsin kirjasta ihan hirveästi. Siinä oli mukana aimo annos huumoria, ja kirja viihdytti minua alusta loppuun mitä suuremmassa määrin. Myös Vish Purin lämmin ja lempeä hahmo sai minut täysin pauloihinsa ja innolla jään odottamaan seuraavaa suomennosta.

Ennemmin kuin perinteiseksi dekkariksi, kuvailisin tätä ehkä salapoliisiromaaniksi. Niilläkin on eroja, eikö niin? Tässä ei ollut niin paljon toimintaa kuin dekkareissa, mutta se ei ainakaan minun lukemistani millään tavalla haitannut.

En ole lukenut paljon Intia aiheista kirjallisuutta, joten sain aimo annoksen Intia tietoutta kirjan mukana, joka oli yksin omaan positiivinen asia. On aina ihanaa oppia uusia asioita eri kulttuureista, kirjassa kritisoitiin paljon esimerkiksi Intian poliisilaitoksen toimintaa, joka vaikuttaa kieltämättä ainakin kirjan perusteella vähintäänkin erikoiselta.

Sanasto kirjan lopussa oli myös ihan hyvä idea, mutta ainakaan minä en jaksanut ihan joka sanaa tarkistaa loppusivuilta. Siitä johtuen jotkut asiat jäivät hieman hämärän peittoon. Vish Purista tuli heti kättelyssä ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani, mitä dekkareihin tulee.

++++½