Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

Utopia
Ahmad Khalid Tawfiq
Suomentanut Sampsa Peltonen
202 s. 
2013
Like









Ennen Murakamin aloittamista on vielä aikaa lukea vähän jotain muuta - siispä valitsin tämän pienen mutta sisältörikkaan dystooppisen kirjan, Utopian.

Utopia kertoo tulevaisuuden, tarkemmin sanottuna 2020-luvun Egyptistä. Se kertoo kaupungista, jonne rikkaat ihmiset joilla on vaikutusvaltaa, pääsevät viettämään omaa elämäänsä. Utopia kertoo uudesta sukupolvesta, joka on syntynyt kaupunkiin. He eivät tee työkseen mitään vaan saavat kaiken ilmaiseksi, ja käyttävät aikansa huumeisiin ja seksiin ja yleensäkin rappioelämän tunnusmerkkeihin. Mikään ei riitä.

Kirja kertoo eräästä sukupolven nuoresta, ja tämän matkasta toiseen "maailmaan" jossa mikään ei ole itsestäänselvyys ja kaikki on köyhää. Miten matka päättyy?

Kirjassa on hyvä ja toimiva idea ja ulkoasultaan se on loistava. Se on myös helppolukuinen, vaikka kirjan ajatuksessa onkin paljon pohdittavaa. Siinä niitä plussa puolia.

Miinuspuolena sanottakoon etten tiedä onko tämä nuorten vai aikuisten kirja. Se ei välttämättä ole aina miinus, esimerkkinä Precious, mutta tässä kohtaa se oli ongelma. En tiedä minkä ikäinen kirjailija itse on, mutta hän ei ole täysin tavoittanut nuoren ääntä tekstiinsä.

Kirjaa ei voi pitää mitäänsanomattona - ei todellakaan. Se ei ole tyypillinen kolmen tähden "no joo" kirja, mutta kirjassa on paljon plussaa, mutta taas sitten miinusta, että päädyin kolmeen tähteen.

+ + +

Kira Poutanen: Rakkautta on the rocks

Rakkautta on the rocks
Kira Poutanen
220 s. 
2011
WSOY










Taivas että on kuuma! Tänään hyppään jokeen, en tosin itsemurha aikeissa enkä edes vaatteet päällä, vaan ihan pulahtaakseni ja viilentyäkseni. Vesi on lempi elementtini, ja nautin kun pääsen kesällä järveen uimaan, toisin sanoen avovesiunnille (se on kuulema trendikäs sanamuoto). No, nappasin tämän kuuman päivän kunniaksi välipalaksi kunnon chick litiä, Kira Poutasen Lara Autiosta kertovan sarjan kolmannen osan, Rakkautta on the rocks.

Maanantaina seuraa varsinainen pääruoka, jolloin aloitan muutaman kirjabloggarin kanssa kimppaluvun Haruki Murakamin kirjasta Kafka rannalla, joka on kuulema aivan mahtava kirja. Odotan siltä paljon.

Lara Autio on aikamoinen höselö. Hän ryntäilee suhteesta ja elämäntilanteesta toiseen, ja nyt kun hän on jättänyt poikaystävänsä Ericin (siitä syystä ettei tämä tahdo mennä heti naimisiin Laran kanssa), hän päättää lähteä Pariisista. Ja mikäs muu Laraa kutsuukaan, kuin Sinkkuelämää-sarjan innoittamana muodin mekka, New York.

Lara pitää muodista ja piirtämisestä, joten hän aloittaa muotisuunnittelukurssin isossa omenassa. Mutta onko Lara tarpeeksi motivoitunut kurssille? Onneksi kämppikseksi sattuu Jimmy Shoe, joka on ilmoittaunut samalle kurssille kuin Lara, joten joku tuttu kurssilla on jo valmiiksi... Mutta mitä siitäkin seuraa kun Jimmy (joka on muuten homo) ja Lara pääsevät vauhtiin?

Missä Eric on? Miksei hän voi ulla silittämään tukkaani ja sanomaan että kaikki järjestyy? Miksi elämän pitää olla täyttä kakkaa? Pelkkää pökälettä toisensa perään? 

Jos pitää sellaisesta korkeakulttuurillisesta kirjallisuudesta, niin ei kannata tarttua Kira Poutasen chick lit kirjoihin. Myöskään ei kannata ensimmäisenä valita näitä kirjoja jos ei ole koskaan lukenut chick litiä, ja haluaa kokeilla jotain, sillä on Lara Autio kirjat melkoista kimallehöttöä. Ja minä pidän näistä!

"Ei, Lara, ei. Tohon ansaan et mene, että alat heilua vaan joidenkin homppeleiden kanssa siellä. Silloin te käytte jatkuvasti vain oissain gay-klubeilla, etkä sä ikinä tapaa ketään oikeita heteromiehiä, sano mun sanoneen. Se fag hagin rooli on todella surkea, ne miehet palvoo sua tasan niin kauan kunnes löytää itselleen oman miehen. Silloin ne heittää sut nurkkaan kuin kuluneet sukkahousut tai tyhjiin puristetun geeliputkilon. Se on täysi umpikuja, darling."

Kira Poutanen osaa muuntautua, nimittäin ainakin nuortenkirja Ihana meri tarjoaa taas ihan erilaisen maailman Poutaselta, paljon vakavahenkisemmän ja syvällisemmän. Poutanen osaa nimittäin oikeasti kirjoittaa, siitä ei mielestäni ole epäilystä.

Kaikki eivät tällaisesta tykkää - ja ymmärrän sen täysin. Minä olen sen verran kevytkenkäinen että minä tykkään näistä, mutta myönnän täysin etten Laran ystäväksi rupeaisi.

Valitsemani lainaukset ovat muuten sellaisia jotka minua itseäni naurattivat, se kertokoon jotain huumorintajuni tasosta. 

+ + + ½

P.S. Minulla on nyt tasan 50 rekisteröitynyttä seuraajaa! Hetken elin jo pelossa, että häviääkö tämä kätevä seuraustapa kokonaan Google readerin lopettaessa, mutta ei onneksi niin käy. Bloggerin kautta on niin helppoa seurata kiinnostavia blogeja - niin kirja kuin muitakin.

Tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni, toivottavasti viihdytte blogini parissa. Ja muistakaa, että ilahdun suunnattomasti aina kommentistasi!

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Harjukaupungin salakäytävät
Pasi Ilmari Jääskeläinen
374 s. 
2010
Atena










Siitä lähtien kun luin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta-kirjan, on mieleni tehnyt paneutua Harjukaupungin salakäytävien maailmaan. Odotin kuitenkin sopivaa lukutunnelmaa, ja sellainen sattui tulemaan vastaan nyt, joten otinpa kirjasto hyllystä luettavakseni tämän kirjan. Olin lähes koko tämän päivän kirjan maailmoissa enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Maraton tyyppistä lukemista tämäkin, alkuverryttelyä lukumaratonille jonka pidän kirjabloggaajien yhteisenä tempauksena 24.7.

Kirjoitin tästä paljon omaan pieneen ei-niin-salaiseen muistivihkooni, jotenkin tuntui että muutaman kymmenen sivun välein oli kirjoitettava jokin asia ylös joka täytyy muistaa mainita kun kirjoittaa tätä postausta.

Kustantaja Olli Suominen on mies, jolla sateenvarjot ovat jatkuvasti hukassa. Hänellä on myös onnettoman tuntuinen avioliitto, ja mystiseltä vaikuttava lapsuus johon kuuluu olennaisena osana Tourulan viisikon seikkailut Jyväskylässä. Olli on ehtinyt jo osittain unohtaa lapsuuteensa liittyviä asioita, kun niistä aletaan muistutella hänelle. Facebook ystäviksi häntä pyytävät niin Tourulan viisikon jäsenistä Blomqvistin sisarukset kuin päärynämekkoinen tyttö Kerttu Karakin, jonka kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan Olli saa käsiinsä kuin sattumalta. Mutta onko mikään kuitenkaan sattumaa?

Olisi helppo ihastua hyväntuoksuisten ja huolellisesti ehostettujen naisten kasvoihin, hiuksiin ja rintoihin ja jättäytyä heidän palveltavakseen, ensin vain vähäksi aikaa, sitten lopullisesti. Ongelmana on vain se, että he näyttävät olevan puoliksi lintuja. Tyylikkäisen hameiden alta työntyvät esiin teräväkyntiset linnunjalat ja vaikka myyjätäret yrittävät piilotella todellista olemustaan, Olli näkee myös suppuun suljetut siivet ja niiden viiltävät kynnet. 

Salakäytävät ja M-hiukkaset ovat iso osa tätä kirjaa - sen juonen kulkua ja maagisuutta. Mitä ne voivatkaan ihmiselle tehdä? Mutta mitä tapahtuu kun lapsuudesta tutut ihmiset palaavat Ollin elämään?

Kirjaa aloittaessani elämäni... no, työnsi niin sanotusti paskaa käteen. Aloitin siis pahoilla mielin ja luin tätä alkua enemmän tai vähemmän pöhnäisenä. No, elämä voittaa, niinhän sinä aina käy, ja lukufiilis parani kun muukin fiilis parani, ihan eri tavalla tartuin kirjaan tänä aamuna.

Nuo salakäytävät ovat mielenkiintoinen asia, ne vievät ihmisen ihan toisenlaiseen ulottuvuuteen vain pienen maassa sijaitsevan kolon kautta. Mutta sijaitseeko niitä jokaisessa kaupungissa, vai onko Jyväskylä ainoa laatuaan? Muistakaa joka tapauksessa varoa niitä, ne eivät ole ihan pelkästään seesteisiä paikkoja, hih.

Rakastin tätä kirjaa.

Se vei minut ihan toiseen maailmaan, ja piti otteessaan. Vertaisin jollain tasolla Pasi Ilmari Jääskeläistä Haruki Murakamiin, ovathan molemmat maagisen realismin kirjoittajia ja molemmat ovat onnistuneet viemään minut ihan toisiin ulottuvuuksiin. Jääskeläinen on sijoittanut taitavasti fantasia omaisia piirteitä kirjaansa, pitäen kuitenkin lukijansa kiinni tässä maailmassa (edes jollain tavalla vaikka sfääreissä lentelinkin).

Kirjaan on muuten tehty kaksi erilaista loppua. On vain sattuman kauppaa kumman lopuista saa käsiinsä, näin kerrotaan kirjan lopussa. Täytyisi käydä lukemassa Atena kustannuksen sivuilta tämä toinenkin loppu kirjaan, tietääkseni minkä vaihtoehdon Jääskeläinen on lopulle kehitellyt. 

Mitä tähän voi sanoa. Mikä kirja, mikä kirjoittaja, aah! Tällaisten kirjojen takia minä luen!

+ + + + + 

P.S. Selvisi se sateenvarjojen kadottamisen syykin sitten lopulta. Ei asioita noin vain jätetä avoimeksi.

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Kiltti tyttö
Gillian Flynn
Suomennos Terhi Kuusisto
445 s. 
2013
WSOY






Jokaisella tarinalla on kaksi puolta...


Kilttiä tyttöä ollaan blogistaniassa sanottu helpoksi ja helppolukuiseksi kirjaksi. Minulle sitä se ei ollut, jonkin aseinen lukujumi ehkä iski kun tarvoin tämän parissa monta päivää vastoin tapojani. Enkä sen takia, että kirja olisi millään muotoa ollut huono.

Nick ja Amy viettävät viisivuotis hääpäiväänsä. Sitten Nick saa hämmästyttävän puhelin töissä ollessaan - heidän kodissaan kaikki ei ole kohdallaan. Kun Nick menee tarkastamaan tilannetta, on Amy kadonnut. Ja paikat kotona ovat hyrskyn myrskyn. Seuraa vimmattu pohtiminen, niin poliisien, Amyn vanhempien ja Nickin ystävien kanssa siitä, mitä onkaan tapahtunut. Onko Amy vielä elossa, ja jos on, niin missä hän on? Nick saa paljon kuonaa niskaansa poliisille valehtelemisen vuoksi, eivätkä ihmiset yleensäkään tunnu hänestä paljon pitävän... mutta kuinkas sitten käykään?

Kaivetaanpas muistiinpanot esiin. Niin, olen alkanut tehdä muistiinpanoja lukiessani, että pysyy mielessä mitä olen missäkin vaiheessa kirjaa ajatellu.

Ihan alussa en päässyt kirjaan mukaan, ja se vähän tökkikin. Ei pahasti mutta ihan pikkuisen, Kiltti tyttö tuntui aika tavanomaiselta dekkarilta. Sitten, puolenvälin jälkeen alkoi tapahtua, rytistä ja paukkua näin kuvaannollisesti sanoen. Jouduin totaalisesti kirjan imuun, eikä se päästänyt minua otteestaan vasta kun loppu kiitosten aikana.

Aluksi pidin suuresti Amystä ja koin empatiatunteita häntä kohtaan, mutta sitten, yhtäkkiä, tumps, mielipiteeni muuttui. Muutaman sivun sisällä. Ihan päinvastaiseksi, Nick sai minun sympatiat puolelleen. Kilttiin tyttöön tutustuneet varmasti tietävät mitä tarkoitan, mutta enempää en asiasta tässä kerro.

Käännös on aika taitava, ja varsinkin nimen käännös on mielestäni osuva. Alkuperäinen nimi Gone girl on vähän tylsä - Kiltti tyttö on paljon parempi.

Jos kaipaa kelpo dekkaria kesäksi, voi lukea Kiltin tytön.

+ + + ½

Magne Hovden: Viisuviikingit

Viisuviikingit
Magne Hovden
Suomennos Outi Menna
315 s. 
2013
Otava







Arvostelukappale


Viisuviikingit on odottanut kirjahyllyssäni jo hetkisen ajan, sain sen muutama viikko takaperin arvostelukappaleena Otavalta. Nyt kuitenkin päätin ottaa sen juhannuslukemiseksi, ihan jo siitäkin syystä että tuumin sen olevan sopivan kevyttä tähän keskikesän juhlaan.

Viisuviikingit kertoo vähintäänkin kummallisen ryhmittymän tiestä Eurovision laulukilpailuihin. Löytyy naispuolinen, kiukkuisesti käyttäytyvä rumpali jolla on kannoillaan mafiaa, dekkareita kirjoittava ylipainoinen kitaristi, omia luomiaan tutkiva ja valokuvaava basisti, uskovainen gospelia laulava naisvokalisti sekä päälaulajana entinen poptähti joka havittelee uutta julkisuutta. Tämä kokoonpano siis päättää pistää bändin pystyyn ja lähteä tavoittelemaan viisuvoittoa. Bändin nimeksi tulee norjalaiselle kansanperinteelle uskollisena The Vikings, ja mutkia matkalla riittää. Mutta tuleeko se Eurovision voitto loppujen lopuksi?

Kirja... no jaah. Se on aika ennalta arvattava, eikä yllätyksiä juurikaan pääse matkan varrella syntymään. Sai se minut jossain kohdin naurahtamaan ääneen, mutta suurta huumoria en minä kirjasta silti repinyt. Henkilökavalkadista Viisuviikingit saa pisteitä, nimittäin hahmot olivat aika hauskalla tavalla kirjoitettuja.

Jos pidät euroviisuista, pidät ehkä tästä kirjastakin. Mutta sitäkään en voi varmaksi luvata. Minä en oikein syttynyt tälle kirjalle.

Oletteko muuten lukeneet Hovdenin Saamelandian? Ostin sen itselleni alennusmyynneistä, ja mietin onko se yhtään parempi kuin tämä...

++½

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
1. Rakkaus
Jonas Gardell
Suomennos Otto Lappalainen
294 s. 
2013
Johnny Kniga






 Arvostelukappale


Juuri kun olin kirmaamassa juhannuslaitumille, postiluukku kolahti ja sieltä tipahti kirjapostia. Mukana oli tämä Johnny knigan minulle ystävällisesti toimittama Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, jonka otin mukaani lomalukemiseksi, ja jonka parissa olen viettänyt juhannusaattoani. Tämän kirjan kanssa, joka vei sydämeni.

Tämän kolmiosaisen teoksen pääteemana on aids, sen tuleminen Ruotsiin ja sen leviäminen. Mutta mukana on toki rakkautta, se kertoo Benjaminin ja Rasmuksen rakkaustarinaa. Benjamin on Jehovan todistaja, joka on pysytellyt kaapissa koko elämänsä. Hän kiertää kertomassa uskostaan ihmisille, ja säikähtää kun eräs mies osaa heti sanoa Benjaminin olevan homo. Uskaltaako Benjamin luikahtaa kaapista ulos, ja kuinka selvästi? Rasmus taas muuttaa Tukholmaan pikkukylään Värmlandista, ja päättää heittää entisen minänsä romukoppaan ja tutustua homoyhteisöön. Miten Rasmuksen ja Benjaminin tiet kohtaavat? Kolmas päähenkilö on Paul, joka on pitää itseään homojen äiti Teresana.

Kirja on niin kaunis ja ihana. Sen nimikin kertoo niin paljon kirjan kauneudesta, miten onkaan voitu keksiä noin upea nimi. No, sekin on selvitetty toki. Kirjan suora suomennos olisi Älä pyyhi kyyneleitä ilman käsineitä, joka taas viittaa siihen kuinka hoitohenkilökunta ei saanut koskea potilaita ilman suojakäsineitä taudin leviämisen estämiseksi.

En voi sanoa yhtä lempihahmoa, koska jokaisessa päähenkilössä oli omat hyvät puolensa. Benjaminin taistelu uskonnon ja itsensä hyväksymisen keskellä, Rasmuksen uusi minä ja Paulin... no, homous! Haluaisin tutustua jokaiseen näistä hahmoista, ihan varmasti.

Otto Lappalaisen käännös on hieno. Tarina on Gardellilta nerokas, mutta Otto Lappalainen on tehnyt kääntäjänä hienoa työtä, näkeehän se jo kirjan nimen perusteella joka on upea keksintö. Toivottavasti Lappalainen tulee kääntämään kolme seuraavaakin osaa, pitäisin sitä todennäköisenä.

Kelle voisin suositella kirjaa? Nopean googlettamisen perusteella voin sanoa, että jos olet katsonut ja tykännyt Angels on america sarjasta, pidät varmasti tästäkin. Ja kyllä, jos pidät hyvästä kaunokirjallisuudesta, lue tämä kirja!

+ + + + +

Kaori Ekuni: Blink blink sekä juhannustoivotukset.

Blink blink
Kaori Ekuni
Suomennos Leena Perttula
183 s. 
2006
Bazar









En muista mitä kautta tähän kirjaan tutustuin, luultavasti bongasin tämän jälleen kerran jostain blogista. Varasin tämän kuitenkin kirjastosta, ja tiistaina kun kirjastoauto kävi niin sain Blink blinkin mukaani. Takakannen perusteella kiinnostuin kirjasta heti enemmän, ja otin sen heti lukuvuoroon.

Blink blink on erilainen rakkaustarina. Se kertoo Mutsukista ja Shokosta, jotka ovat olleet naimisissa kymmenen päivää, eivätkä ole seurustelleetkaan kovin pitkään. Mutta heidän liittonsa ei ole mikään tavallinen - Shoko ei ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen, ja Mutsuki on pesunkestävä homo. He eivät siis ole ikinä rakastelleet, eivätkä muuten aiokaan. Silti Shokon mielessä välkehtii ajatus lapsensaamisesta, mutta onko keinohedelmöitys pariskunnalle ratkaisu? Ja miten pariskunnan vanhemmat suhtautuvatkaan liittoon?

Blink blink oli myönteinen yllätys. Vaikka kiinnostuinkin siitä suuresti Hannan pari vuotta kirjoittaman merkinnän perusteella, en olisi osannut odottaa näin hyvää kirjaa. Kirja on todellakin erilainen rakkaustarina, ja myöskin kirja toisen hyväksymisestä, sellaisena kuin hän on.

Olen kiinnostunut homoseksuaalisuudesta kirjallisuudessa, ja tämä oli oiva kirja siinäkin mielessä. Kulissiavioliitot ovat mielenkiintoinen asia, ja tämä kertoi oivallisella tavalla eräästä sellaisesta.

Blink blink sai kyllä minut myös ärsyyntymään - tavallaan. Se sai ärsyyntymään koska Shokon (jolla on mielenterveysongelmia) psykologi antoi masennukseen omituisen ratkaisun: Tee lapsi. Sillä ne ongelmat lähtevät! Voiko kummallisempaa olla! Eihän Suomessa ainakaan anneta tuollaisia vastauksia ongelmiin, eihän?

Olen myös äärimmäisen kiinnostunut Aasiasta kirjallisuudessa, joten Blink blink oli äärimmäisen hyvä kirja senkin himon tyydyttämiseen.

+ + + + ½

Jos en päivitä blogiani ennen juhannusta, toivotan kaikille ihanille lukijoilleni (myös teille uusille, joita en ole muistanut vielä tervehtiä) ihanaa juhannusta! Tehkää juhannustaikoja ja ottakaa rennosti. Miten aiotte juhannusta vietellä?

Itselläni on tarkoitus lähteä lomailemaan vanhempieni luokse, joten mitään erikoisempaa ei ole luvassa. Hyvien ilmojen sattuessa käymme varmaankin uimassa (tosin talviturkki on jo heitetty) ja grillaamme, ja tietenkin mukaan lähtee pieni armeija kirjoja, joita eilen tarkkaan valikoin. Päädyin sitten siihen, että otan mukaani ainoastaan oman hyllyni sisältöä, en kirjastonkirjoja, koska omassa hyllyssänikin on niin paljon lukemattomia kirjoja.