Nimen vaihdos sekä Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Neljät häät ja yhdet hautajaiset
Four wedding and a funeral
1 h 53 min
1994

Ohjaus: Mike Newell

Päärooleissa: Hugh Grant sekä Andie MacDowell









Ehkä tarkkasilmäisimmät huomasivatkin blogini nimenvaihdoksen. Vaihdoin blogini nimen Lukutoukan kulttuuriblogiksi siitä syystä, että haluan alkaa käsittelemään blogissani enemmän elokuvia, musiikkia ja teatteria, ja siitä syystä pelkkä kirjablogi ei enää toimi. Siitä huolimatta, pääpaino on edelleen kirjallisuudessa.

Aloitetaan siis elokuvalla, jonka katsoin lauantai illan viihteeksi.

32-vuotias poikamies Charles ei ole kohdannut sitä oikeaa naista. Naisia kyllä ympärillä pyörii, mutta sitä oikeaa ei silti ole löytynyt. Elokuva seuraa nimensä mukaisesti neljää hääjuhlaa, ja yksiä surullisia hautajaisia. Ihmiset Charlesin ympärillä siis menevät naimisiin - ja Charles myöhästyy häistä kuin häistä. Häissä Charles kohtaa kerta toisensa jälkeen hurmaavan amerikkalaisneidon Carrien...

Neljät häät ja yhdet hautajaiset toimii kuin tauti. Se ei kikkaile turhilla juonenkäänteillä, vaan on perinteinen romanttinen komedia siinä mielessä, että jo alusta saakka tietää miten lopussa tulee käymään. Minä en henkilökohtaisesti elokuvalta vaadikaan hirveästi yllätyksellisyyttä, romanttiset komediat ovat parasta mitä elokuvien saralla tiedän.

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on myös aidosti hauska. Tietenkin Charles, jota esittää lempinäyttelijäni Hugh Grant, on loistava, mutta hänen ympräillään parveilee myös sivuhahmoja jotka saavat nauramaan. Sivuhahmot ovatkin yksi tämän elokuvan suola.

Mitä enempää voisin elokuvalta vaatia kuin lämminhenkistä huumoria ja romantiikkaa?

★★★★★

Nuortenkirjaviikon päätös!

Kaikki loppuu aikanaan - ja nyt on tullut aika lopettaa nuortenkirjaviikkoni. Olen yrittänyt paria kirjaa lukea kuluneen vuorokauden aikana, mutta ne eivät vain maistu. Kaipaan hyvää dekkaria, kevyttä hömppää tai jotain vakavampaa. Sanalla sanoen: aikuisempaa kirjaa!

Eli vein nuortenkirjaviikkoani vajaan viikon eteenpäin, olisi ollut ideaalia lukea vielä yksi kirja ja saada tämä viikko loppuun saakka mutta kun ei maistu niin ei maistu. Ehkä teemaviikot eivät vain ole minua varten, hömppäkin alkoi aiemmin pursua korvista ulos. Ehkä kuitenkin kokeilen dekkareilla vielä joskus.

Tänään otan suunnan Joensuun kirpputoreille, ja yritän löytää sieltä jotain hyvää lukemista. Varsinkin yksi Joensuun kirppis on erittäin hyvä kun kirjoja metsästää. Maanantaina aloitan kimppaluvun Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun-kirjasta Annamin ja Annikan kanssa.

Se oli mukavaa - niin kauan kuin sitä jaksoi. Vähäksi aikaa sain nuortenkirjoista yliannostuksen, mutta ei tämäkään loputtomiin kestä.

Tuija Lehtinen: Sara ja levottomat jalat

Sara ja levottomat jalat
Tuija Lehtinen
283 s. 
2001
Otava










Nuortenkirjaviikkoni jatkui (vaihteeksi) Tuija Lehtisen ja Saran parissa. Lainasin kirjastosta jokin aika sitten kolme osaa Sara-sarjasta, ja nyt vielä viimeinen osa, Missä olet Sara? on vielä lukematta.

Sara asuu enonsa luona Helsingissä, kun yhtäkkiä törmää entiseen poikaystävänsä Sidiin joka hakkaa Saran. Sara tekee paluun Käpy cityyn, mummonsa vanhaan taloon, ja muuttuu itselliseksi naiseksi. Kymppiluokalta tutut tyypit tuntuvat olevan vieläkin paikalla, ja pian Sara saa asuintovereitakin.

En saa millään järjestykseen mielessäni, mistä sarjan osasta pitäisin eniten. Kuitenkin Sara ja levottomat jalat on erinomainen kirja, ja se sai minut naurahtamaan ääneenkin pariin otteeseen. Kirja tarjoilee siis huumoria Tuija Lehtisen tapaan.

Sarassa on rosoa, sen kertoo tämäkin kirja. Saran luonnekaan ei ole siloiteltu, puhumattakaan sitten ulkonäöstä, ja Saran käytös voisi olla jonkun mielestä arveluttavaakin välillä. Itse löydän kyllä Sarasta aitouden ja sydämellisyydenkin, rosoisen pinnan alla.

Sarasta muuten kerrotaan Tuija Lehtisen novellikokoelmassa, Kundi kuin kameleontti. Siinä valotetaan hieman... enpäs kerro mitä, mutta lukekaa ihmeessä jos Sara kiinnostaa! En yleensä lue paljon novelleja, mutta tuon kirjan kyllä olen lukenut läpi.

Mitä olisin kaivannut lisää? Olisin kaivannut Romanssin, isolla R kirjaimella. Tosin Sara ei ole tyttö joka kulkee miesten talutusnuorassa, mutta sitä tämä kirja olisi ehkä tarvinnut ollakseen täydellinen.

★★★★½

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää

Hän joka ei pelkää
Reeta Aarnio
253 s. 
2013
Otava







Arvostelukappale


Minulle Hän joka ei pelkää oli uusi tuttavuus, ennen kuin minuun otettiin yhteyttä Otavalta ja tarjottiin tätä arvostelukappaleeksi. Minä tietenkin otin tarjouksen vastaan, uudet kotimaiset nuortenkirjat kiinnostavat aina.

Kiraita syytetään pienen sisarensa kuolemasta, ja tämä jätetään heimonsa toimesta yksin ajelehtimaan. Hän päätyy aivan erilaisen tuntuiseen maailmaan, jossa kohtaa sisarukset Asisin ja Rein perheineen. Mitä tapahtuu kun kaksi erilaista maailmaa kohtaavat?

Täytyy tunnustaa etten ole lukenut fantasiaa juuri ollenkaan. En ole lukenut edes Taru sormusten herrasta, en ole katsonut niitä elokuvia, enkä juuri muutenkaan fantasia elokuvia. Olen lukenut kirjoja joissa on fantasia elementtejä (kuten vaikkapa Annukka Salaman kirjat) mutta Hän joka ei pelkää oli ensimmäisiä kosketuksia pitkään aikaan täydellisempään fantasiaan.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, olisin kovasti. Mutta niin se vain on ettei fantasia ehkä kuitenkaan ole minun juttuni - vaikka en haluakaan mennä ainakaan täydellisesti tuomitsemaan tämän kirjan perusteella. Elementit eivät ottaneet minua valtaansa, enkä päässyt kirjan maailmaan ollenkaan mukaan.

Sanon silti jotain hyvääkin tästä kirjasta: Aarnion kieli on sujuvaa, ja hän kuvaa hahmot hyvin. Joku, jolle fantasia on läheisempi asia, varmasti pitää tästä kirjasta.

★★½

Tuija Lehtinen: Mirkka ja Amerikan reissu

Mirkka ja Amerikan reissu
Tuija Lehtinen
164 s. 
1989
Otava










Nuortenkirja viikkoni kirjastokasassa on paljon Tuija Lehtistä. Siihen kuuluu Sara-sarjaa, Rebekka-sarjaa ja myöskin tätä Mirkka-sarjaa. Siihen päätinkin nyt sitten tarttua, tähän sarjan kolmanteen osaan, joka on osa Mirkka kesäkuumalla nidettä.

Mirkka kokee yllätyksen - naapurin vanha rouva Sylvi pyytää häntä lähtemään seurakseen Amerikkaan! San Franciscossa asuu Sylvin sukulaisia - ja ennen kaikkea Juuso, johon Mirkka tutustui sarjan ensimmäisessä osassa. Mirkka pääsee tapaamaan Juusoa, näkemään Amerikkaa, ja saapa Mirkka kuulla ihania uutisiakin kirjan lopussa...

Välillä on parhautta lukea kirjoja joista tulee hyvä mieli. Minulle niin käy kun luen Mirkka-kirjoja, ja tämän kirjan lopussa ennen kaikkea minulle tuli niin hyvä ja lämmin olo. Vähän spoilaan, mutta tästä kirjasta varsinaisesti alkaa Mirkan ja Juuson rakkaustarina, joka kestää... niin, se kestää.

Mirkka ja Juuso ovat kyllä yksi fiktiivisistä pariskunnista, joista pidän suunnattomasti. He sopivat niin hyvin toisillensa, ja Juuson lempinimet Mirkalle "Kinuski" ja "Missis Jones" ovat hellyttäviä. 

Valitettavasti Masaa ei pahemmin tietenkään tässä kirjassa ole, kun Mirkka on merten takana. Kuitenkin pienen osan Masan tekemisistä saa lukea kirjeistä, joita posti Amerikkaan kantaa perheeltä ja Pirjolta, Mirkan ystävältä.

Tätäkään osaa en ole montaa kertaa näin aikuis iällä lukenut, joten vaikka juoni oli tuttu niin tapahtumat eivät olleet niin tiukasti painuneet mieleeni.

★★★★

Nuortenkirjaviikko: Reija Kaskiaho: Pientä purtavaa

Pientä purtavaa
Reija Kaskiaho
174 s. 
2002
WSOY










Nuortenkirjaviikolleni kuuluu tietenkin myös vakava aiheisempaa kirjallisuutta, ja nyt käsittelenkin syömishäiriö kirjallisuutta, nimittäin saadaan Pientä purtavaa.

Eihän elämä voinut olla tällaista. Ja kuitenkin se oli. 

Tuulin elämässä on koira nimeltä Risto, jalkapuoli isä, ja paras ystävä Lea. Lean kanssa Tuuli roikkuu kahviloissa ja jakaa hänen kanssaan kaiken. Melkein. Tuuli nimittäin oksentaa. Joka paikassa, ja jokaisen ruokailun jälkeen. Tuulilla on vääristynyt kuva itsestään, hän on mielestään läski, joskaan sitä ei kukaan muu tunnu näkevän. Ironista kyllä, hän tapaa poikaystävänsä Mison juuri karkkikaupassa...

Oli syötävä, että saisi oksennettua. Oli oksennettava, että saisi rauhan. Rauhan mistä? Tuuli ei oikein tiennyt. Koko prosessi oli jollain tavalla käsittämätön ja silti vapauttava. 

Olen lukenut Pientä purtavaa monta kertaa. Niin monesti että muistan parhaiten omaan elämääni sattuvat lauseet ulkoa, ja olen käyttänyt niitä itsekin. Bulimia aikoinani tämä tuntui enemmän kuin vähän elämääni sopivalta kirjalta, mutta vaikka ne ajat ovat toivottavasti pysyvästi ohi, kosketti kirja vieläkin.

Pientä purtavaa ei ole pelkästään riutumista bulimian ja oksentelun maailmassa. Siinä on terävää huumoria, joka ainakin minua nauratti aidosti. Varsinkin dialogit ovat hauskoja ja toimivat hyvin.

Lukijaa, joka ei ole asiaan paneutunut, saattaa ärsyttää Tuulin vääristynyt kuva itsestään. Mutta minua, joka olen elänyt tuossa maailmassa, se ei ärsyttänyt vaan tunsin hämmästystä - miten Kaskiaho on onnistunut sujahtamaan niin täydellisesti nuoren bulimiaa sairastavan tytön maailmaan?

Suosittelen Kaskiahoa lämpimästi. Hänen muutkin kirjansa ovat vakavista aiheista, mutta niissä on mukana terävää huumoria

 ★★★★

Nuortenkirja viikko: Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella

Muotimatkaaja Titanicin kannella
Bianca Turetsky
Suomentanut Aila Herronen
268 s. 
2011
WSOY









 Nuortenkirja viikkoni sai uusia ulottuvuuksia, kun otin kirjastopinostani Bianca Turetskyn Muotimatkaajan Titanicin kannella. Se oli eilinen kirjastolöytöni, ja olen lukenut sen kerran aikaisemminkin. Muistelin että pidin siitä, ja ajattelin kokeilla sitä nyt uudemman kerran.

Louise Lambert on aivan tavallinen 12-vuotias tyttö, mutta hän rakastaa vintage vaatteita. Elämässä kaikki tuntuu vähän tylsältä, eikä tarpeeksi innostavia vaatteitakaan tunnu Conniecutista löytyvän. Kuitenkin eräänä päivänä hän saa mystisen kutsun vintagevaatteiden myyntitilaisuuteen, ja Louise löytää sieltä upean mekon... mutta mekossa on taikaa, tai Louisessa on taikaa, ja hän matkaa mekon mukana, minnekäs muualle, kuin Titanicin kannelle. Pystyykö Louise pelastamaan ketään traagiselta onnettomuudelta?

Olisi ihana päästä matkustamaan ajassa, vaikkapa jonkin vaatteen mukana, kuten Louise tässä kirjassa pääsee. En ehkä haluaisi Titanicin kannelle, vaikka olisi upeaa nähdä tuo hieno laiva, mutta niin monta hienoa asiaa ja tapahtumaa löytyy menneisyydestä mitä haluaisin nähdä ja kokea.

Muotimatkaaja Titanicin kannella ei ole mikään tavallinen nuortenkirja. Siinä on mukana paitsi fantasia elementtejä, myöskin paljon muotia. Ne yhdistämällä on saatu aika oivallinen pakkaus aikaan.

En osannut samaistua kehenkään kirjan hahmoista - Louise oli minun samaistuttavakseni liian nuori, ja Neiti Baxter jota kirjassa kuvaillaan, hän ei vain ollut minunlaiseni ihminen.

 Melkein unohdin mainita kirjan kuvituksen. Nyt laiskottaa, joten en jaksanut alkaa kuvaamaan sisäsivuja, mutta kirjan kuvitus oli ihanaa. Kirjan kuvat oli taiteillut Sandra Sky, joka oli piirtänyt hienoja kuvia niin vintage vaatteista kuin Titanicin sisustuksestakin. Lumoavaa, kertakaikkiaan!

Pidätkö aikamatkustus asioista? Suosittelen tätä kirjaa,

 ★★★★