Viime viikolla jo kävin haalimassa kirjastossa ison kassillisen nuortenkirjoja mielessäni juhannuksen aloittava Blogistanian kesälukumaraton. En ollut kuitenkaan suunnitellut lukemisiani ollenkaan, vaan minulla loppuu nyt luvussa oleva Gillian Flynnin Paha paikka ihan kohta, eikä käsissä ole mitään pientä kirjaa (jos ei näitä nuortenkirjoja oteta lukuun). Siispä päätin ottaa varaslähdön, ja lukea vähän reilun kaavan mukaan, eli ehkä jopa yli 24 tuntia. Selvyyden vuoksi lasken kuitenkin pelkästään vuorokauden sisällä tapahtuneen lukemisen.
Olen huomannut että nuortenkirja maratonit sopivat minulle kaikkein parhaiten. Ne ovat kevyttä, mutta niissä on ajattelemisen aihetta, ja voi miten rakastankaan nuortenkirjoja. Nytkin pinon kuningatar on ehdottomasti Tuija Lehtinen, jolta löytyy, hetkinen, jopa viisi kirjaa. Voisin melkein vetää maratonina Tuija Lehtistä, joka ei sekään olisi ollenkaan huono vaihtoehto! Aion kuitenkin lukea muutakin, sillä esimerkiksi muumikirja kuuluu maratoniin kuin maratoniin.
Tänään ja huomenna siis luetaan ympäri blogistanian. Mukaan on ilmoittautunut käsittääkseni lähes kolmenkymmenen lukutoukan joukko, joka on ihanaa. Mukaan saa ilmoittautua vieläkin, Anna minun lukea enemmän blogissa, eikä maratoonaamiseen tarvita edes omaa blogia. Tarvitaan vain halu lukea, joka on kaikkein tärkein motivaattori!
Kyllä pieni ihminen on onnellinen silloin, kun lähettyvillä on iso pino kirjoja, on vain aikaa lukea, on kahvia, jotain juotavaa, ja syötävää. Mitä sitä muuta täydelliseen päivään kaipaa. Ai niin, musiikki. Sitä minulla tällä maratonillani tarjoilee Radio Suomipop, sillä on ihan mukava välillä kuulla ääntä, ettei vajoa ihan täysin fiktiomaailmaan. On sanottu että minulla on rautainen keskittymiskyky, koska pystyn kuuntelemaan juonnettuja radio-ohjelmia, ja katsomaan jopa telkkaria samalla kun luen, häiriintymättä lainkaan. Maratonin aikana telkkari pysyy kuitenkin kiinni, en katso edes jalkapalloa. ;)
Toivotaan että kaikki sujuisi hyvin!
19.50.
Maratonini alkoi virallisesti kello 16, jolloin olin saanut loppuun Gillian Flynnin Pahan paikan. Kirjasta tulee toki erillinen bloggauksensa, mutta sanonpa, että olihan melkoinen loppu. Sen jälkeen olikin hyvä aloittaa Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti, ja sukeltaa Muumien maailmaan. Kuitenkin lukeminen keskeytyi kun kävin hieman kaupungilla, kaupassa ja kahvilla, ja pääsin jatkamaan lukemista vasta kuuden jälkeen.
Muumit ovat vakiokamaa maratoneillani. Tämäkin lähti hyvin käyntiin tämän ihanan seikkailun parissa, joka on hyvin tuttu niin kirjana kuin elokuvanakin. Eikä ollut muuten viimeinen Muumi-kirja tällä maratonilla!
Toivottavasti jaksaisin valvoa kauan. Nytkin juon kahvia, ja ajattelin samalla koneella ollessani hieman käydä kurkkimassa toisten blogeja, löytyisikö sieltä maratoonareita. Mutta mitä seuraavaksi lukisin? Tuija Lehtistä, Aleksi Delikourasta, Salla Simukkaa vai Siri Kolua... vai mitä muuta. No, eiköhän valtavasta pinosta hyvän kirjan aina löydä.
Kiitos tsemppauksista, olette muruja. <3
5.30.
Sain loppuun eilen Mike Pohjolan Kadonneet kyyneleet mennessäni nukkumaan, mutta enpä jaksanut nousta enää sängystä päivittämään tilannetta tänne blogiin. Mutta tosiaan - nyt on kaksi kirjaa luettu.
Mike Pohjolan Kadonneet kyyneleet kertoo rinnakkain realistista tarinaa Roosasta, ja samaan aikaan synkänkaunista fantasiatarinaa Punakanelista ja Omenaruususta. Toimii! Ihana kirja, kertakaikkiaan.
Tämän päivän suunnitelmissa on siis lukea, lukea ja lukea. Voisiko parempaa päivää olla? Seuranani on Suomipop, joka onkin hyvä seuralainen.
Hyvää maratonpäivää kaikille jotka maratoonaatte, ja hyvää juhannuksen odotusta kaikille muille!
8.05. (Sivuja kasassa 526)
Hyllyssäni on ollut pitkään kirja, jonka olen saanut joskus joululahjaksi, mutten ole lukenut sitä. Se on
Sara Saarelan Mun on pakko. Mun on pakko kertoo 15-vuotiaasta Liisistä, joka laihduttaa ja oksentaa, muttei myönnä itselleen kärsivänsä bulimiasta tai anoreksiasta. Hän on vain liian lihava.
Näitä kirjoja on useampiakin, mutta Mun on pakko eroaa muista olemalla samalla uskonnollinen kirja. Sara perheineen kuuluu helluntaiseurakuntaan, ja hänen isänsä on pastori. Miten vanhemmat suhtautuvat Saran ongelmiin?
Vaikka kirjassa oli tuorettakin näkökulmaa muihin syömishäiriökirjoihin verrattuna, niin en voi silti sanoa saaneeni mitään uutta tästä irti. Bonusta siitä, että Mun on pakko oli helppo ja nopealukuinen kirja, mutte miinusta, ettei se saanut minua mukaansa täysin, ja liikuttumaan kirjan mukana.
Kuitenkin, ne joita syömishäiriö tavalla tai toisella kiinnostaa, kehotan kokeilemaan tätä kirjaa.
Nyt on pakko lukea jotain pirteämpää, olen jo kaksi alavireistä kirjaa lukenut peräjälkeen! Ja luulen, voi, luulen että Tuija Lehtinen osaisi minua auttaa tässä asiassa...
Yhteenveto, 15.45.
Voi yhden kerran, antakaa minulle anteeksi kun en ole käynyt päivittämässä tänne kisatunnelmiani. Olen kyllä kirjoitellut facebookin puolelle aina välillä missä mennään, mutta koska en ole lukenut kotona läheskään koko aikaa, on ollut hankalaa olla koneen äärellä. Ja sainhan kirjan luettua vasta kolmen aikaan!
Mitä maratonpäivänäni tapahtui? No, ensinnäkin: nukahdin luettuani kuusikymmentä sivua Rebekka sarjan Mansikoita ja morsiusneitoja osaa, ja nukuin puolitoista tuntia. Tämän voi ehkä antaa minulle anteeksi, olinhan herännyt lukemaan jo puoli kuudelta. Söin, herkullista juhannusruokaa (jota en ollut itse valmistanut), ja seurustelin hieman parin tuttavan kanssa.
Luin kuitenkin kokoajan puolella silmällä, tai melkein koko ajan. Kahden jälkeen pääsin lukemaan "molemmilla silmillä", ja kolmelta sainkin Tuija Lehtisen kirjan loppuun. Sitten päätin ottaa loppukirin, pakko saada vähän lisää sivuja kasaan.
Luinkin viimeisen tunnin aikana kolme pientä kirjaa: Sari Airolan kuvittaman, ja Ulla Lehtosen kirjoittaman Metsän outo vieras satukirjan, joka oli kertakaikkiaan ihastuttava kirja. Kuvitus oli hurmaavaa, ja tarina, joka oli kirjoitettu runomuotoon, oli ihastuttava, en löydä parempaa sanaa. Eläinsadut ovat kertakaikkiaan parhautta!
Luin myös Anni Nykäsen uusimman sarjakuvakirjan, kolmannen osan Mummon seikkailuista, ja vaikka olen jo kaksi edellistä osaa lukenut, ei kyllästymistä ollut havaittavissa. Mummo jaksoi naurattaa vieläkin!
Muumeilla aloitin, ja Muumeilla lopetin: maratonini viimeisteli Muumi-tarinan aloittava Muumit ja suuri tuhotulva, jota en ole pitkiin, pitkiin aikoihin lukenut. Oli ihanaa lukea sitä. Se oli täydellinen lopetus.
Sivuja? Yhteensä niitä tuli 828. Olisin toivonut pääseväni edes vähän lähemmäksi tuhatta, mutta en lukenutkaan intensiivisesti koko aikaa. Olen kuitenkin lukuuni tyytyväinen, ja kivaa oli. :)
