Lena Dunham: Sellainen tyttö

Sellainen tyttö
Lena Dunham
Suomentanut Lotta Sonninen
298 s. 
2014
Otava








Lainattu kirjastosta 


Miksi Lena Dunhamin Sellainen tyttö melkein lipui ohitseni? Ehkä siksi ettei se ole romaani. Kuten ehkä olette huomanneet, luen enimmäkseen kaunokirjallisuutta (joskin laajasti eri genrejä), tietokirjoja ja elämänkertoja tulee luettua hirvittävän vähän. Tylsää sinänsä, sillä varmasti niissäkin on helmensä. Jostain minulle tuli nyt mieleen että Sellainen tyttö voisi olla kirja minulle - pidinhän Dunhamin luomasta Girls-sarjastakin.

Kuten kirjan kannessakin sanotaan, on Sellainen tyttö nuoren naisen "opetuksia". Lainausmerkit ovat kannessa hyvät, sillä Dunham ei kirjoita vakavalla kynällä, vaan kertoo omista huomioistaan naisen elämässä terävällä huumorilla. Nämä niin sanotut opetukset tulevat siis Dunhamin oman elämän ja kokemusten kautta, ja ovat ehkä siksi niin oivaltavia. Kirjassa käydään läpi Rakkaus ja seksi, työ, ystävyys ja vartalo - kaikki tärkeitä asioita naisen elämässä.

Sellainen tyttö on hieno kattaus Dunhamin elämästä, ja samalla se on katsaus naisen elämään. Ei ehkä kenen tahansa naisen, sillä vaikka Dunhamilla itsellään onkin ollut haasteita elämässään, niin hyvinvointi kuultaa kaiken taustalla. Kirja onkin selkeästi suunnattu länsimaalaisille naisille, naisille jotka voivat taloudellisesti hyvin. Ei paha juttu sinänsä, ei ollenkaan, sillä sellaiset ihmiset varmasti eniten kaipaavat Sellaisen tytön kaltaista kirjaa. Niin kuin minä!

Tulin Sellaisen tytön lukemisesta hyvälle tuulelle. Viikonloppu meni enemmän ja vähemmän alakuloisissa tunnelmissa, enkä olisi ollut valmis lukemaan mitään syvällistä ja raastavaa. Dunham oli juuri oikea tuttavuus noihin päiviin, sillä hänen humorinsa nauratti vaikka olo muuten oli kurja. Sain myös kirjasta todella paljon voimaa - Dunhamillakin on ollut vaikeutensa, ja miten hienosti hän on selvinnyt! Ihana nainen.

Lukiessa vertasin kirjaa kahteen muuhun tytöille ja naisille suunnattuun kirjaan: Caitlin Moranin loistavaan Näin minusta tuli tyttö romaaniin sekä Jenni Pääskysaaren Tyttö sinä olet... joka käy niin nuorelle tytölle kuin aikuiselle naiselle. Jotain samaa näissä kolmessa kirjassa on - kaikki ovat voimaannuttavia kirjoja naiseudesta, naiselle. Yhdistävä tekijä on myös se, että nämä kolme kirjailijaa ovat kaikki aivan mahtavia, voimakkaita naisia!

Sellainen tyttö on ehkä ennen kaikkea suunnattu nuorelle naiselle, siinä kahdenkympin tietämillä olevalle. Sellainen joka on vielä kasvuvaiheessa monessa suhteessa, ehkä etsii hieman itseään. Ihan yhtä hyvin siitä voi löytää näitä "opetuksia" varttuneempikin nainen, sillä Dunham on fiksu ja ihana - ja hauska!

Timo Parvela: Ella ja kaverit liemessä

Ella ja kaverit liemessä
Timo Parvela
93 s. 
2015
Tammi









Lainattu kirjastosta


Ella-sarja on tullut minulle tutuksi viime aikoina äänikirjojen kautta. Useampi sarjan kirja on tullut kuunneltua pätkittäin nukkumaan mennessä, ja täytyy sanoa että olen sängyssä tirskahdellut kirjojen huumorille useamman kerran. Onnekseni löysin kirjastosta tämän sarjan uusimman osan, että pääsin tutustumaan sarjaan myös kirjan muodossa.

Ellan ja hänen kavereidensa opettajalla on mahavaivoja. Näihin vaivoihin hänen vaimonsa kehittelee terveellisen eväspirtelön, jota päätyvät opettajan sijaan hörppimään oppilaat. Lapset saavat juomasta kuitenkin odottamattomia sivuvaikutuksia, joilla on seurauksensa...

Hyvä lastenkirja on mahtava juttu. Silloin kun maailma ja elämä tuntuu raskaalta, niin lastenkirja pelastaa. Uutiset tuntuvat suoltavan päivä toisensa perään huonoja asioita ja kaamos aiheuttaa ajoittaista väsymystä ainakin minulle. Silloin ei jaksa jatkuvasti raskasta ja syvällistä kirjallisuutta, vaan aina silloin tällöin täytyy käteen ottaa lastenkirja - ja juuri Ella ja hänen kaverinsa ovat mitä parhainta lääkettä näihin oloihin.

Ella ja kaverit liemessä on hauska. Se on hauska, se on nopealukuinen ja se on lastenkirjallisuutta parhaimmillaan. Uskon että kirjasta nauttivat monen ikäiset lapset, sillä se on varmasti mukavaa kuunneltavaa jos ei vielä osaa lukea, ja se on myös hyvä kirja niille jotka jo itse osaavat lukea. Ella-kirjoista nauttii myös tällainen lapsenmielinen aikuinen, sillä Timo Parvelan huumori vaan toimii.

Lastenkirjallisuus on siitäkin mainio asia, että kirjastosta löytyy helposti uusiakin lastenkirjoja. Näitä kirjoja varmasti harvemmin varataan kirjastosta, ja ne myös palautetaan aika nopeasti, joten lastenosastolla saattaa usein yllättyä positiivisesti kun löytääkin jonkun hyvän kirjan jota katalogista on innoissaan katsellut. Nykyisin yksi ehdoton paikka onkin lastenosasto, jossa kirjastossa käyn.

Koska olen tutustunut Ella-sarjaan vasta tämän vuoden aikana, olen tavattoman onnellinen että edessä on monta hauskaa hetkeä näiden tyyppien kanssa. Lempityypikseni heistä on noussut Ellan rinnalle Tuukka, joka on aivan ihana nero. Vaikka ovat nuo muutkin aivan ihastuttavia, omalla tavallaan.

Suosittelen Ella-sarjaa ihan kaikille. Uskon että monelle lapsiperheelle se on jo tuttu, mutta myös te muut - tarttukaa lastenkirjaan!

Catharina Ingelman-Sundberg: Ryöstön hetki kullan kallis

Ryöstön hetki kullan kallis
Catharina Ingelman-Sundberg
Suomentanut Outi Menna
363 s. 
2015
Schidts & Söderströms








Kustantajalta


Tutustuin Keinutuolikoplaan aivan sattumalta. Sarjan avausosa, Kakkua, kiitos tuli vastaan kirjakaupassa ja se houkutteli niin että ostin kirjan itselleni. Sarjan avausosan kansikuva on hyvin pitkälti samantyyppinen kuin tämän jatko-osankin, humoristinen ja värikäs - ja Kakkua, kiitos takakansi lupasi hulvatonta menoa vanhusten kanssa. En joutunut pettymään tuohon kirjaan, enkä joutunut pettymään tähän jatko-osaankaan. Ryöstön hetki kullan kallus on yhtä lailla humoristinen dekkari vanhuksista, jonka parissa saa naureskella.

Keinutuolikoplasta kertova sarja siis jatkuu. Edellisestä osasta tuttu eläkeläisviisikko on päätynyt Las Vegasiin, ja hurvittelee kasinolla estottomasti. Koska kyseessä on Keinutuolikopla, ei huijauksiltakaan voi välttyä... tämä porukka ei tosin varasta tai huijaa itseään varten, vaan lahjoittaakseen rahat parempaan tarkoitukseen, kuten vanhustenhuoltoon. Kun kopla siirtyy takaisin kotimaahan, seikkailu jatkuu aina vain haastavammin, ja kyllä, myös hauskemmin.

Luin ennen tätä kirjaa Asko Sahlbergin pienoisromaanin Irinan kuolemat. Rakastuin tuohon kirjaan, rakastuin ihan täysillä, mutta sen jälkeen halusin pienen hengähdystaun: kirjan jota lukiessa tulee hyvä mieli. Ja Ryöstön hetki kullan kallis oli kyllä sellainen. Vaikka kyseessä on dekkari, jossa tapahtuu useitakin rikoksia, niin kirjaa lukiessa hymyilee ja naurahtelee monta kertaa. Nämä vanhukset vaan kerta kaikkiaan ovat niin mahtavia tyyppejä!

Jännitystäkin toki Keinutuolikoplan vaiheita seuratessa on. Kun he asettuvat kotimaahansa Ruotsiin, niin eteen tulee monta seikkaa joita lukija saa jännittää enemmän ja vähemmän: mutta tätä kaikkea seurataan huumorin siivittämänä, eikä väkivallalla todellakaan missään vaiheessa herkutella. En lähtisikään suosittelemaan Keinutuolikopla sarjaa perinteisen dekkarin ystävälle, vaan ennemminkin sellaiselle joka nauttii humoristisesta ja vauhdikkaasta kertomuksesta.

En voi olla vertaamatta Keinutuolikoplan menoa Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogiaan. Molemmissa on dekkarin piirteitä ja vauhtia, mutta myös huumoria ja molemmissa tietenkin ovat vanhukset päärooleissa. Vaikka varsinaisiin eläkepäiviini on runsaasti aikaa, niin pidän tavattomasti näiden molempien kirjailijoiden luomista vanhuksista, eikä kai se ihme ole? Kun hahmoilla on viisautta, elämänkokemusta ja mahtavaa huumoria, ei heistä voi olla pitämättä.

En voi olla sanomatta, että olisin kaivannut kirjaan hieman tiivistämistä. En hirveästi, mutta välillä tuli tunne että joitakin kirjan tapahtumia olisi jopa voinut jättää pois kokonaan. Kokonaisuus ei siitä varsinaisesti kärsinyt, enkä missään vaiheessa ajatellut jättäväni kirjan kesken, mutta kun lopussa mietin tapahtumia niin kaikki ei ehkä ollut yhtä merkityksellistä. Joka tapauksessa: hyvä, jännittävä ja hauska kokonaisuus, joka on vielä kaiken lisäksi käännettykin hyvin!

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Varastettujen rukousten vuori
Jennifer Clement
Suomentanut Terhi Kuusisto
264 s. 
2014
Like








Lainattu ystävältä


Lukupiirimme, Lukevien leidien, tämän vuoden viimeisenä kirjana luimme Jennifer Clementin Meksikoon sijoittuvan kirjan Varastettujen rukousten vuori. Tarkoituksenamme oli lukea aivan toinen kirja (jonka nimeä en edes muista), mutta edellisessä tapaamisessamme päätimme vaihtaa kirjan: sen lukeneet totesivat kirjan yksinkertaisesti olevan huono.

Varastettujen rukousten vuori oli todella hyvä kirja naisten asemaan ja oikeuksiin paneutuvalle lukupiirillemme. Kirjassa pääroolissa on Ladydi, joka on saanut nimensä prinsessa Dianan mukaan sen vuoksi että nimi osoittaisi kuinka petollisia miehet voivat olla. Ladydi asuu äitinsä kanssa Meksikon maaseudulla, kylässä jossa ei juuri miehiä ole. Silloin kun miehiä kylään ilmestyy, he yleensä tulevat ryöstämään nuoria tyttöjä mukaansa. Siinä missä länsimaissa tytöt yrittävät olla kauniita niin Ladydi ja muut tytöt kylässä tahtovat olla rumia, ja näyttää pojilta - jospa silloin heitä ei ryöstettäisi.

Varastettujen rukousten vuoren tarina etenee kolmeen osaan ja Ladydi saa osansa kovasta elämästä. Meille lukupiiriläisille kirjassa suurimman vaikutuksen teki juuri tämä naiseuden kuvaus, Clementin kuvaus naisen elämästä Meksikossa. Toki kirja on fiktiivinen romaani, mutta kyllä esimerkiksi kirjassa kuvattu ihmiskauppa ja tyttöjen ryöstäminen on arkea Meksikossa. Tuntuu kamalalta ajatukselta - ja tuntuu että olen yhä vain kiitollisempi siitä että asun Suomessa!

Meksiko ei ollut kovinkaan monelle tuttu maa kirjallisuuden puolelta, mutta loppujen lopuksi muutama meistä oli lukenut jonkin kirjan Meksikosta. Esiin tuli myös taiteen puolelta Frida Kahlo, joka oli toki monelle tuttu. Lukupiirin jälkeen minulle tuli mieleen F.G. Hagenbeckin Pyhän lehden kirja, joka on fiktiivinen romaani Kahlon elämästä: tuon minä aion ehdottomasti Meksikosta innostuneena lukea!

Varastettujen rukousten vuoresta saimme aikaan vilkkaan keskustelun, joka painottui naisen asemaan. Mietimme sitä, miten erilaista elämä täällä länsimaissa on kuin esimerkiksi Meksikossa - täällä naiset meikkaavat ja laittavat tukkaansa, lakkaavat kynsiään ja pukeutuvat hienosti. Kirjassa taas kuvataan sitä, miten tytöt sotkevat itseään, ovat resuisan ja poikamaisen näköisiä ettei heitä siepattaisi. Kamalaa, mutta aivan totta.

Jossain vaiheessa ruikutin, että olemme lukeneet huonoja kirjoja lukupiirissä. Okei, mukana on ollut myös niitä ei-niin-hyviä, mutta kun kävimme läpi tämän vuoden kirjoja niin voi hyvänen aika - meillähän on ollut mukana todella monta helmeä! Äänestimme vuoden kirjan, ja voittajaksi selviytyi ihana Kissani Jugoslavia, jota minäkin äänestin. Varastettujen rukousten vuori on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistamme kirjoista, sillä minulle aina fiktiivinen romaani on parempi kuin tietokirja. Minä olen romaaninlukija, vaikka tietokirja silloin tällöin onkin poikaa.

Varastettujen rukousten vuori on todella hyvä kurkkaus Meksikoon: se on hyvin kirjoitettu ja käännetty, sujuva romaani, jossa on tärkeä asia. Kannattaa lukea!

Sanna ja Niina Nyholm: Retiisikatu 2

Retiisikatu 2 
Sanna ja Niina Nyholm
305 s. 
2015
Scarabe kustannus









Kustantajalta


Elämääni on jälleen kerran astellut uusi kustantamo! Scarabe kustannus on kiinnostavan tuntuinen pienkustantamo, jonka valikoimiin kuuluu useampikin kiinnostavan tuntuinen kirja. Kustantaja otti minuun yhteyttä Sanna ja Niina Nyholmin kirjoittaman Retiisikatu 2:den tiimoilta, ja minä innostuin kirjasta välittömästi.

Luin Retiisikatu 2:den nuortenkirjana. Se on kirja kahdeksasta nuoresta, jotka asuvat samassa talossa muodostaen tiiviin porukan. Tytöt Rusetti, Aliisa, Leila ja Camilla ovat keskenään hyvinkin erilaisia, omalla tavallaan kuitenkin kukin viehättäviä ja hauskojakin. Pojat, veljekset Vili ja Late sekä Valtteri ja Sike, vetosivat hekin minuun kukin tavallaan. Porukan tiivis yhteisö rakoilee Rusetin ja Vilin alkaessa seurustella siitäkin huolimatta että Camilla on ollut Viliin ihastunut jo ties kuinka kauan. Retiisikatu 2 keskittyykin nuorten rakkauden etsintään, mutta saa myös synkempiä sävyjä kun huumeet astuvat nuorten muuten niin turvalliseen maailmaan.

Retiisikatu 2 on nuorten äänellä kirjoitettu kirja nuorille. Vaikka ensin ehkä hieman hätkähdin runsasta puhekieltä kirjassa, niin mitä pidemmälle kirjassa pääsin sitä varmempi olin että Retiisikatu 2:seen nimen omaan kuuluu nuorille ominainen puhekieli. Parasta luettavaa kirja on nuorille aikuisille, jotka eivät hätkähdä seksiä, alkoholia ja huumeita joita kirjassa esiintyy. Aikuinen voi taas hätkähtää puhekieltä - ellei sitten satu olemaan tällainen "ikuisesti nuori" tyyppi kuten minä.

Kun pääsin tarinaan sisään ja tutustuin hiljalleen Retiisikadun asukkaisiin, niin ihastuin tarinaan koko ajan enemmän. Tarinassa ovat vahvasti läsnä chick lit tyylinen huumori, rakkaus, tyttöjen elämä ja shoppailu sekä myös nuortenkirjalle ominainen kerronta nuoren aikuisen elämästä. Se, minkä ikäisiä Retiisikadun asukkaat ovat, ei kirjassa suoraan tule missään vaiheessa ilmi, mutta veikkaisin tyyppien olevan juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneita.

Sanna ja Niina Nyholmin luomat hahmot ovat ehdottomasti kirjan parasta antia: ihastuin erityisesti kilttiin ja söpöön Rusettiin, jonka suhdetta Vilin kanssa seurataan kirjan edetessä. Muissakin hahmoissa on herkkuja: kuten herkkusuu Valtteri, joka on tavallaan hirveän ärsyttävä ja juuri siksi hänestä pidin. Jokaisessa Retiisikadun asukkaassa on omat hyvät puolensa, ja se oli yksi syy miksi tarina veti hyvin puoleensa.

Retiisikatu 2 on hyvä nuortenkirja. Se on välillä rajukin, jonka vuoksi se voi olla hyvää luettavaa myös sellaisille nuorille jotka eivät ole lukutoukkia. Toivonkin että tämä kirja löytäisi lukijansa, ja aikuisetkin uskaltaisivat kurkata nuorten maailmaan. Tämä kirja on siihen hyvä ikkuna!

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Sininen välissä taivaan ja veden
Susan Abulhawa
Suomentaja Terhi Kuusisto
319 s. 
2015
Like








Lainattu kirjastosta


Viime keväänä luimme lukupiirissämme, Lukevissa leideissä, Susan Abulhawan kirjan Jeninin aamut. Vaikken täysillä rakastunut Jeninin aamuihin, se teki minuun kuitenkin vaikutuksen, ja jäi asustamaan mieleen pitkäksi aikaa. Abuhawan uusi romaani Sininen välissä taivaan ja veden alkoi kiinnostaa varovasti, sillä arvelin pitäväni myös tästä.

Vaikka Sininen välissä taivaan ja veden onkin raskas, omalla tavallaan kauhea romaani, se on kuitenkin myös kaunis: se on perhekeskeinen ja kertoo ennen kaikkea kirjan päähenkilöiden tarinaa. Tarinaa jossa on voimaa ja toivoa. Mamdouh Baraka joutuu perheineen isojen asioiden eteen, kun hän joutu jättämään kotinsa Palestiinassa. Israelilaisjoukkojen hyökätessä sotilaat polttavat koko kylän maan tasalle, eikä heille jää mitään muuta mahdollisuutta kuin lähteä. Ensin tie vie pakolaisleirille Gazaan, ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Kokemukset jättävät henkiset arvet koko perheeseen, kun he hajoavat ympäri maata: ja vasta kuusikymmentävuotta myöhemmin Mamdouhin sisarentytär Nur palaa takaisin Gazaan. Nur on kärsinyt kovia, ja vasta Gazassa ymmärtää millä lailla verisiteet yhdistävät ihmisiä.

Jeninin aamuista minulle jäi eniten mieleen pakolaisleirit, ja sen kauheudet. Kirja oli paljon muutakin, rikas ja kaunis, mutta perhesuhteet eivät silti jääneet kirkkaimpana mieleen kirjasta. Toisin kuin Sinisestä - tämä kirja loistaa kiinnostavilla henkilöillään ja ihmisten välisillä suhteillaan. Lähimpänä minua tuli Nur, tuo ihana vaikeissa oloissa elävä tyttö. Selviytyjä tyttö, joka kestää mitkä tuulet tahansa. Muutkin hahmot olivat hienoja ja vahvoja, mutta Nur nousi minulle tarinan huipuksi, josta kertovia osuuksia odotin.

Muutenkin Sininen välissä taivaan ja veden oli minulle selviytymisromaani: miten vaikeissa oloissa voi elää. Se on kaikessa raskaudessaan ja kauheudessaan kaunis ja toivorikas, ja se pitää sisällään ajatuksen siitä miten tärkeä suku on. Verisiteet yhdistävät, ja vaikka sanotaan että suku on pahin, niin usein se on myös paras. Tämän olen kokenut itsekin.

Vaikka jouduin välillä lukiessani irvistelemään kirjan kauheuksille, niin luin kirjaa silti mielelläni. Vaikka en voi sanoa kirjan nousseen hienoimmiksi lukuelämyksiksi tänä syksynä, on se silti tärkeä kirja. Ihan niin kuin Jeninin aamutkin, niin tällaisia kirjoja, tällaisista aiheista, täytyy kirjoittaa. Abulhawa osaa tämän.

Sininen välissä taivaan ja veden osoitti minulle kaksi asiaa: perhesuhteet kestävät vaikka läpi harmaan kiven, ja että aina on toivoa. Aina. Ei mitään turhia juttuja nämä!

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita

Etäisten esikaupunkien asioita
Shaun Tan
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
89 s. 
2015
Lasten keskus








Lainattu kirjastosta


Etäisten esikaupunkien asioita oli kirja joka aivan sattumalta tuli eteeni kirjastossa. Olin saattanut lukea siitä jostakin blogista, mutta ennen kaikkea tämä lastenkirja vaikutti kannellaan ollessaan esillä lasten- ja nuortenosaston hyllyssä. Onneksi, onneksi lainasin kirjan, sillä vain muutaman päivän kuluttua lainaamisesta luin kirjasta todella innostavan bloggauksen, Oksan hyllyltä blogista.  

Eniten pidin Etäisten esikaupunkien asioissa tarinoiden mystisyydestä. Tarinat ovat unenomaisia, niissä on mukana taikaa ja magiikkaa. Ne ovat outoja, kummallisiakin, mutta silti niin ihania. Tarinoissa kuvataan tapauksia ja sattumuksia esikaupungeissa, jossa voisi luulla tuntevansa seudut: mutta vastaan voi tulla mitä vain. Kätketty sisäpiha, omalaatuinen vaihto-oppilas, tikku-ukko... oikeastaan mitä vain.

Tarinat ovat lyhyitä, mutta niissä jokaisessa on kuitenkin niin paljon sisältöä. Rakastan aikuisille suunnatussa kirjallisuudessakin juuri tätä samaa: taikaa, maagista realismia, outoutta. Juuri näitä samoja asioita joihin rakastuin tässä lastenkirjassa. Sanonpa vain: tämä kirja kannataisi ehdottomasti aikuistenkin lukea, jo näiden tarinoiden takia! Mutta entäs kuvitus... 

Tässä lastenkirjassa on niin hieno kuvitus, että sitä on pakko jäädä ihailemaan. Kirjassa on kaksi hienoa puolta: syvälliset, taianomaiset tarinat sekä mahtava kuvitus. Jokaista kuvaa täytyy ihailla jonkin aikaa, sillä kuvissa löytyy kauniita yksityiskohtia, pieniä merkityksiä, joita ei heti tajua. Miten ihanaa olisikaan lukea tätä lapsen kanssa, joka katsoisi kuvia eri tavalla!

Miten ihanasti onkaan Jaana Kapari-Jatta kirjan suomentanut. En osaisi kuvitella Tanin kirjalle parempaa suomentajaa, sillä minun silmissäni Kapari-Jatta tajuaa hyvin nämä taianomaiset asiat. Hän on minulle ykkössuomentaja, mitä tulee lastenkirjallisuuteen, niin hienoa työtä hän on monen kirjan kanssa tehnyt.

Luulen, että ostan tämän kirjan omaan hyllyyni. Kirja ei minun mielestäni ihan pienelle lukijalle sovi ihan jo sen vuoksi että tarinat ovat syvällisiä ja kuunteleminenkin vaatii varmasti tarkkuutta. Mutta miten odotankaan jo sitä hetkeä, kun pääsen muutaman vuoden päästä lukemaan Etäisten esikaupunkien asioita kummityttöni kanssa (hän on jo nyt melkoinen lukutoukka!) ja tutkimaan kuvia. Toivottavasti hän rakastuu kirjaan samalla lailla kuin minä.

Tässä vielä ote kirjan kuvituksesta. Myös kirjan kuvitus on Shaun Tanin käsialaa, joten voi melkein sanoa että tässä on todellinen moniosaaja. Onkohan Tania suomennettu enempää? Tosin lastenkirjoja voisin englanniksikin lukea...