Eowyn Ivey: Lumilapsi

Lumilapsi
Eowyn Ivey
Suomentanut Marja Helanen
417 s. 
2013
Bazar








Saatu ystävältä


Sain Lumilapsen ystävältäni jo reilu vuosi sitten, mutta sinne kirjahyllyn kätköihin kirja on vain unohtunut. Ennen joulua pohdin mitä kirjoja ottaisin joululomalle mukaani, ja jotenkin Lumilapsi vain tuli eteeni kirjahyllystä. Jo kirjan nimi houkutteli: silloin kaipasin kovasti lunta, ja lisäksi kirjan takakannessa luvattu taianomaisuus veti puoleensa.

Lumilapsessa eletän 1920-lukua. Tapahtumapaikkana on Alaska, jonne Jack ja Mabel, lapseton vanhempi pariskunta päätyy asumaan, ja uskokaa pois, tuon ajan Alaska on julma paikka. Pariskunta on ajautumassa elämässä erilleen, mutta sitten jokin muuttuu. Jack ja Mabel rakentavat ensilumen leijailtua maahan lumesta lapsen, joka aamun tullen katoaa. Sen jälkeen kuitenkin pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, joka elää yksin keskellä luontoa, metsän lapsena. Jack ja Mabel ovat kärsineet lapsettomuudestaan, ja alkavat rakastaa tätä tyttöä kuin omaansa. Mutta mikä on totuus tästä metsän lapsesta, Fainasta?

Kuten takakannessa luvataan, Lumilapsi on kauniin taianomainen kirja. Se oli hyvä kirja siihen hetkeen, kun kaipasin ympärilleni lumen tuomaa valkoisuutta ja joulun taikaa. Valkoista joulua emme Raumalle saaneet, nurmikko vihersi auringon paisteessa jouluaattonakin, ja noina hetkinä oli hyvä matkata Alaskaan, kylmiin ja valkeisiin maisemiin.

Lumilapsessa on mukana mystiikaa, maagista realismia, taikaa. Se juuri tekee siitä sellaisen, niin ihanan ja lumoavan kirjan, eikä jätä sitä vain yhdeksi romaaniksi muiden joukkoon. Alaska on toki maisemana erilainen, mutta Fainan tarinaan tuoma taika on jotain aivan omanlaistansa. Faina, Jack ja Mabel muodostavat tarinaan sellaisen tiiviin yhtälön, jota jaksaa helposti seurata neljänsadan sivun verran.

Täytyy tunnustaa, että mietin jossain vaiheessa miten tarina kestää. Mietin jossain kahdensadan sivun tietämillä, miten tarinaa voi jatkaa toisen samanlaisen verran - mutta voihan sitä. Lumilapsessa tarina kasvaa loppua kohti, Fainan tarina syvenee ja Faina kokonaisuudessaan tulee lukijalle tutummaksi. Silti minut lumosi kaikkein eniten kirjan alku, ne hetket jolloin vajosin Alaskan lumiseen maisemaan ja tutustuin kirjan henkilöihin.

Lumilapsi on ikään kuin satu aikuisille: siinä on oma keveytensä mutta oma surunsa ja painavuutensa. Tämä kirja sopii todella hyvin luettavaksi talvipäiviin. 

Timo Parvela: Ella ja kaverit karkaavat koulusta

Ella ja kaverit karkaavat koulusta
Timo Parvela
Kuvitus Mervi Lindman
141 s. 
2014
Tammi









Lainattu kirjastosta


Aika aloittaa joulun aikaan luettujen kirjojen purkaminen ja bloggaaminen, kun alan jo palautua normaaliin elämään. Eilen olin hirvittävän väsynyt, ja koko päivä meni enemmän ja vähemmän koomaillessa, mutta tänään olo on jo normaalin virkeä. Onneksi!

Ella ja kaverit karkaavat koulusta on jo viidestoista Ella-sarjan kirja. Kirjassa Ella ja kaverit pääsevät ilokseen viimeinkin toiselta luokalta, mutta vain päästäkseen kaksi ja puoli luokalle! Ella pohtii kavereidensa kanssa omaa kouluaan, ja tulevat siihen tulokseen että koulussa voisi olla hauskempaakin. He karkaavat koulusta suuntanaan Kojoottikoulu, jossa varmasti olisi hauskempaa kuin heidän nykyisessä koulussaan. Karkumatka ei suju ihan suunnitelmien mukaan, kun he kohtaavat erikoisen taikuri Papadamin, jolla ei ole puhtaat jauhot pussissaan.

Tutustumiseni Ella-kirjoihin on alkanut tänä vuonna, ennen kaikkea äänikirjojen kautta. Takana onkin monet hauskat iltahetket, kun olen milloin kenenkin lukijan kautta tutustunut Ellan ja kavereiden seikkailuihin, aina muutaman hetken ennen nukahtamista. Ella-sarja toimii äänikirjana todella hyvin, sillä jokaisella kuuntelemallani kirjalla on ollut hyvä lukija, joka saa tarinaan eloa.

Mukavaa on lukea sarjaa kirjanakin. Silloin lukeminen on yhtenäisempää, sillä yleensä kirja tulee ahmaistua yhdeltä istumalta. Niin kuin tämä, Ella ja kaverit karkaavat koulustakin. En hirveästi osaa vertailla sarjan kirjoja, sillä kyllä Parvelan kirjat vaan ovat tasaisen hyviä. Todella hauskoja ja sujuvia, ja varmasti kirjojen huumori toimii monen ikäiselle.

Ella ja kaverit-sarjan kirjat ovat onneksi itsenäisiä, joten ei tarvitse huolehtia siitä lukeeko kirjan osia järjestyksessä. Latasin ennen joulua kirjan ensimmäisen osan lukulaitteelleni, ja tuntuu kyllä hauskalta että lähiaikoina saan lukea kirjan josta kaikki lähti liikkeelle.

Ella ja kaverit-sarja sopii siinä mielessä lukemaan opetteleville, että teksti on helppolukuista ja tarinaa piristämässä on Mervi Lindmanin hauska kuvitus. Sellainen tämä sarja kuitenkin on, että uskoisin niidenkin pienten ihmisten, jotka eivät vielä itse osaa lukea, pystyvän kuuntelemaan kirjan esimerkiksi pienemmissä pätkissä. Ja on aikuisellekin tämän ääneen lukeminen mukavaa!

Rauhaa maailmaan -lukumaraton starttaa!

Lukutoukka on palannut joululomalta! Joulu oli ihana, tunnelmallinen ja täynnä hienoja hetkiä, mutta olin silti onnellinen kun suljin kotioven takanani, ja sain huokaista: oma rauha. Kun asuu yksin, niin pitkä aika isossa porukassa ottaa hieman voimille, siitä huolimatta että kaikki ihmiset olisivat rakkaita ja hetket hienoja. Mutta joulusta en valita alkuunkaan, päin vastoin, kaikki oli mahtavaa.

Vaikka olin paljon ihmisten seurassa, tuli tietysti luettuakin. Esimerkiksi ihana Lumilapsi, josta on tulossa bloggaus tänne omaan blogiini, sekä Anja Snellmanin Antautuminen, josta bloggaan Suomi lukee -sivulle. Molemmat kirjat olivat omalla tavallaan vaikuttavia ja hienoja, ja olivat hyviä valintoja joulun ajan lukemisiksi.

Pinon päällimmäinen blogin Sanna keksi meille bloggareille puuhaa joululoman ajaksi. Hän keksi haastaa meidät lukumaratoonaamaan. Tähän maailman aikaan on mahtavaa haastaa meidät Rauhaa maailmaan -lukumaratoniin, ihan jo siksi että maailmalta tulee huonoja uutisia päivä toisensa jälkeen. Lukumaraton viikko alkoi tänään, 26.12., ja kestää lauantaihin 2.1. Tarkoituksena on valita jokin ajankohta, jolloin lukee, lukee ja lukee, huiman 42 tunnin ajan. Mikä ihana ajatus!

Minun kirjapinoni ei liity Rauhaa maailmaan -teemaan, vaan valitsin sekalaisia, aikuisten ja lastenkirjoja. Valitsin kirjoja, jotka kiinnostavat, kirjoja joista innostun. Ja aina voin vaihtaa kirjaa. Tässä kasani:

Ei, en ehdi lukea kasan jokaista kirjaa, mutta mielummin liikaa kuin liian vähän, se on mottoni maratonien kanssa. Mielummin valitsen monesta kirjasta, kuin ryhdyn kesken maratonin etsimään kirjahyllystä kirjoja.

Maraton alkaa "virallisesti" kello 19, ja ensimmäinen kirjani on yhden lempikirjailijani Katri Tapolan Satu rakkaudesta. Yritän pysyä poissa somesta, mutta aina välillä raportoin facebookiin, instagramiin ja ehkä twitteriinkin. Ja kyllä, onhan tätäkin postausta päivitettävä!

21.18.

Ensimmäinen kirja luettu ja on iltakahvin aika. Maratonin ensimmäinen kirja oli ihanan Katri Tapolan Satu rakkaudesta, todella hieno pienoisromaani. Satu rakkaudesta on arvoituksellinen tarina, tietenkin rakkaudesta, mutta myös erilaisuudesta, etsimisestä ja löytämisestä. Eikä vain rakkauden etsimisestä, vaan myös itsensä. Tykästyin päähenkilöön, Miraan, mutta myös entistä enemmän tykästyin Tapolan huikean vahvaan tyyliin kirjoittaa. Tästä kirjasta oli todella hienoa aloittaa lukumaraton.

Seuraavaksi jotain ihan muuta, luulen että jatkan lastenkirjalla...

Aikaa kulunut: 2 h 25 min
Luettuja sivuja 173 

8:00

Takana hyvin nukuttu yö. Eilinen pitkä automatka otti veronsa, enkä jaksanut kovin myöhään lukea. Eilen kuitenkin luin Mila Teräksen lastenkirjan Telma ja tarinoiden talo, joka oli ihana. Telma on mukava tyyppi ja hän asuu kerrassaan mielenkiintoisessa talossa: talossa josta löytyy tyyppejä jos jonkinmoisia. Telma ja tarinoiden talo on sopivaa luettavaa jo aika pienille, mutta kyllä siitä nauttii aikuinenkin.

Lisäksi eilen aloitin Anilda Ibrahimin romaania Punainen morsian. Olen aiemmin lukenut Ibrahimin kirjan Ajan riekaleita, joka myös sijoittuu Albaniaan, Punaisen morsiamen lailla. Tämä vaikuttaa erittäin kiinnostavalta, joten uusi maratonpäivä varmasti lähtee hyvin käyntiin.

Aikaa kulunut: 13 h
Luettuja sivuja: 344

15.30.

Nyt täytyy sanoa: luovutan. Olen aivan liian uuvuksissa vielä joululoman, ja ennen kaikkea eilisen ajomatkan vuoksi, että jaksaisin maratoonata. Olen tuon kello kahdeksan heräämisen jälkeen nukkunut kahdet unet, ja siihen on kulunut ihan liikaa aikaa maratonista. Muutenkaan olo ei ole sellainen, että jaksaisin intensiivistä lukemista. Onneksi, onneksi ei ole pakko, vaan voin jättää maratonin tähän ja puuhata muuta, ja ehkä vähän lukea.

Maratoniloa muille, jotka tänään lukevat!

Lukutoukan joulutervehdys!

Kuva lainattu netistä

Neljä yötä jouluun on... Joulumieleni oli sitkeästi piilossa, ja mietinkin jo ehtiikö se tulla esiin ollenkaan. Tänään, neljäntenä adventtina, olen kuunnellut paljon radiota, ja liekö syynä kanavien soittamat kauniit joululaulut vai muu jouluun valmistautuminen, niin viimeinkin joulumieli tuli myös lukutoukalle. Oli jo aikakin!

Lukutoukan joululoma alkaa huomenna. Lähden huomenna vanhempieni luokse, josta sitten tiistai aamuna lähdemme ajamaan Raumalle, siskoni perheen luokse. Matka on todella pitkä, mutta radiokanavat varmasti soittavat hyvää joulumusiikkia - ja tietenkin mukana on matkalukemista. Kannattaa jaksaa matkustaa, sillä perillä meitä odottaa yksi pieni joulutonttu, yhdeksän kuukautta vanha kummityttöni.

Kirjat ovat vahvasti läsnä minun joulussani, vaikka tottakai se on aikaa myös perheelle ja yhdessä ololle. Aina välillä täytyy saada ottaa kirja käteen, ja sukeltaa fiktion pariin hetkeksi - etenkin sitten jouluaatto iltana, kun lahjat on jaettu ja maha täynnä hyvää ruokaa.

Vaikka varmasti luettuja kirjoja tulee useampi joulureissun aikana, hiljentyy Lukutoukan kulttuuriblogi joulun ajaksi. Palaan reissusta Tapaninpäivänä, joten sitten blogielämäkin jatkuu uusin voimin ja uudella innolla.

Tämän myötä toivotan kaikille kirjan ystäville ihanaa, kaunista ja rauhallista joulua - toivottavasti pukki toisi teille hyviä kirjoja!

Jenni Erkintalo ja Réka Király: Pop pian kotona

Pop pian kotona
Jenni Erkintalo ja Reká Király
2015
Etana editions










Kustantajalta 


On aina mukavaa kun saa kuulla uudesta kustantajasta. Tänä syksynä sain mukavan viestin Etana editionsilta, jossa minulle tarjottiin luettavaksi heidän kirjojaan. Lastenkirjallisuus kiinnostaa aina, ja varsinkin nyt kun maailmassani on yksi pikkuinen ihminen, jolle Etana editionsin minulle lähettämät kirjat sopivat varmasti todella hyvin. Tämä, Pop pian kotona, päätyy jouluksi pukinkonttiin, ja muut kirjat kulkevat sitten postin mukana ilahduttamaan pientä lukijaa.


Pop pian kotona kertoo pienestä pojasta Leosta ja hänen ystävästään Pop-linnusta. Tai ennen kaikkea Popista, joka eräänä päivänä tahtoo lähteä seikkailulle ilman Leoa. Alkaa pieni tarina, tarina jota on vauhditettu persoonallisella, värikkäällä kuvituksella jota lapsi varmasti katselee mielellään.

Tarinakin on mukava, ja kirja on juuri sopivaa kuunneltavaa pienellekin ihmiselle - sivuja ei ole hirveästi, ja tekstipätkät sivuilla ovat lyhyitä. Kuitenkin kirjassa on tarina, ja siinä on hyvä idea. Ennen kaikkea huomioni vei kuitenkin kirjan kuvitus, joka miellytti kovasti. Voin kuvitella että kirjan kuvituksesta pitävät myös lapset, sillä siinä käytetyt muodot ja kirkkaat värit ovat varmasti pienen lukijan mieleen. Voisinpa kuvitella lahjan saajan, 9kk kummityttöni, pitävän tästä kovasti.

Edellinen kirjalahjani kummitytölleni oli Kukkuu-kirja. Asettaa kirjalahjojen suhteen vähän paineita, kun Kukkuu kirjaa on luettu niin aktiivisesti, että luukut ovat lähteneet irti. Onneksi kirja on kuitenkin saatu korjattua, ja pieni lukija saa lukea kirjaa edelleen. Kummityttöni on aika vauhdikas tyyppi, tykkää mennä ja tehdä, mutta lukutoukka-kummitädille on ihanaa kuulla että hän kuitenkin jaksaa keskittyä lukemiseen. Hän pitää kirjoista, ja hiljentyy mielellään kuuntelemaan kirjaa, tai tutkimaan niitä itse.

Minulle on myös ilo, että kummityttöni opetataan lukemaan ja kuuntelemaan kirjoja: joka kodissa ei lapselle lueta muuta kuin pieniä iltasatuja, mutta siskoni ja hänen miehensä kyllä lukevat kummitytölleni paljon. Olen siitä hirmuisen iloinen! Tämä on saanut minut tarkkailemaan uusin silmin lastenkirjallisuutta, myös ihan pienille suunnattuja kirjoja, ja miettimään mistä tämä pieni ihminen voisi tykätä.

Ylihuomenna minä näen hänet taas! Olen odottanut joulua ihan eri tavalla nyt, kun siihen sisältyy tämän pienen ihmisen tapaaminen, ja nyt kun se alkaa olla käsillä niin en vain voi olla hymyilemättä. Olen aivan varma että joulustamme tulee lämminhenkinen ja ihana.

P.S. Sunnuntaiaamuni saivat tänään uutta, ihanaa sisältöä: Kakkosella alkoi tänään uusi lastenohjelma, Katti Matikaisen kirjamylly. Kattihan on varmasti tuttu monelle, minullekin hän on ollut tuttu jo vuosien ajan. On ollut ihanaa seurata Katin käyvän milloin teatterissa ja milloin missäkin kulttuuripaikassa, mutta kyllä lukutoukan sydäntä liikauttaa kun Katille on luotu kirjaohjelma. Joka oli todella hyvä! Hauska, lämminhenkinen ja todella mukava. Kirjahulluutta jo pienestä pitäen - mutta sopii myös meille lapsenmielisille aikuisille.

Kerstin Gier: Vala

Vala: Unien toinen kirja
Kerstin Gier
Suomentanut Heli Naski
343 s.
2015
Gummerus








Lainattu kirjastosta


Joulu tulla jollottaa! Minun ei tarvitse täällä kotonani tehdä hirveästi jouluvalmisteluja, ainoat jouluiset koristeetkin ovat joulutähti sekä ledlyhdyt, joita aion polttaa koko talven. Siispä jouluvalmisteluni lähinnä ovatkin pakkaamista sekä reissukirjojen valitsemista: lähden maanantaina Tapaninpäivään kestävälle joululomalle, jonne ei pari kirjaa riitäkään mukaan. Tiistaina siis auton nokka suuntaa kohti Raumaa, vietämme siellä siskoni perheen luona joulun. Luvassa on ihanaa tunnelmaa perheen kesken, sekä tietenkin ihania hetkiä pienen kummityttöni kanssa. <3

Tämän viikonlopun kuitenkin käytän lähinnä lukemiseen ja rentoutumiseen. Ainoana miinuksena kuluneissa päivissä voin sanoa, että minua taitaa vaivata pieni lukujumi... tai ainakin uskon sellaisen varovasti mieltäni kolkuttelevan. On kuitenkin joitakin takuuvarmoja juttuja, jotka maistuvat, ja sellaisia usein ovat sarjat. Tutustuin Kerstin Gieriin vasta Unien ensimmäisessä kirjassa, Lupauksessa, ja ihastuin sarjan aloitukseen kovasti. Eikä Valakaan tuottanut pettymystä.

Vala jatkaa siitä mihin Lupaus jäi. Livin elämä on raiteillaan - hän on tottunut elämäänsä Lontoossa äitinsä miesystävän luona, jonne he perheensä kanssa muuttivat. Livillä on ihana, komea poikaystävä, josta hän välittää. Miksi on vaan niin vaikea sanoa rakastavansa? Päänvaivaa tuottaa äidin miesystävän äiti, joka ei vaan hyväksy Livin perhettä elämäänsä. Ja tietysti Secrecy, joka pitää blogia, ja tuntuu tietävän koulun jokaisen salaisuuden... Unimaailmassakin on aluksi rauhallista, mutta yhtäkkiä Livin pikkusisko Mia alkaa kävellä unissaan, ja joutuu vaarallisiin tilanteisiin.

Monelle Gier on tuttu jo Rakkaus ei katso aikaa-trilogiastaan. Minä ihastuin Gieriin niin kovasti Unien ensimmäisessä kirjassa, että ostin tuon koko trilogian kirjakaupan tarjouksesta itselleni - uskon että edessä on ihania hetkiä! Pidän kovasti Gierin tavasta kertoa, siitä miten kepeään nuortenkirjaan tuodaan fantasiamainen maailma, tässä tapauksessa unet.

Vaikka Unien kirjojen maailma onkin ajoittain epärealistinen, se tulee varmasti lähelle montaa lukijaa. Sillä kaikkihan meistä näemme unia! Minä näen paljon unia, ja aamuyön uneni muistan lähes poikkeuksetta ulkoa. Näen painajaisia, mutta näen myös ihania unia, joista en tahtoisi herätä. Valan kanssa, aivan niin kuin Lupauksenkin, pohdin voisinko minäkin päästä jonkun muun uneen, jos minulla olisi nukkuessa kainalossa jokin hänen tavaransa? Ehkä jouluna kokeilen, otan kummityttöni lelun kainaloon ja pääsen hänen uniinsa, hih!

Mielestäni Lupauksessa oli enemmän "rytinää" kuin Valassa, ja jollain tapaa kaipasinkin kirjaan vähän enemmän toimintaa. Luulen kuitenkin, että sitä oli hieman säästelty trilogian viimeiseen osaan jota odotan innolla. Siitä huolimatta Vala oli todella sujuva, tapahtumarikas, ihana - ja innosti lukemaan, luku luvun perään! Ihailen myös suomentaja Heli Naskin työtä, hän on luullakseni tavoittanut Gierin kerronnan, ja johdattaa meidät suomalaiset hienosti unien maailmaan.

Lennokas - Satuja jotka saivat siivet

Lennokas - Satuja jotka saivat siivet
Toimittaneet Sirpa Kivilaakso, Riitta Kiiveri ja Anna-Reetta Sipilä
Kuvittanut Karoliina Pertamo
61 s.
2015
Lasten keskus







Kustantajalta


Ensimmäisen kerran lueskelin tätä ihanaa, värikästä satukirjaa jo aiemmin syksyllä kun ihana kummityttöni oli käymässä Joensuussa. Luin hänelle ensimmäisen sadun, johon ihastuin kovasti, ja taisi kummityttökin tykätä ainakin värikkäistä kuvista. Nyt, kun kirja on menossa hänelle joululahjaksi niin annoin itselleni satuhetken ja luin kirjan kokonaan itsekseni.

Lennokas on koottu Finnairin työntekijöiden sekä matkustajien omista saduista. Jokainen satu on muutaman sivun pituinen, joten ne jaksaa kuunnella pienempikin ihminen. Suurta osaa kirjassa näyttelee Karoliina Pertamon hurmaava kuvitus, joka on värikästä ja kaunista: varmasti lapset pitävät tästä yhtä paljon kuin minäkin pidin.

Tietysti löysin suosikkini satujen joukosta. Erityisesti pidin kirjan ensimmäisestä sadusta, Pirkko Saaren Pii Peipposesta, jossa keskeisessä osassa oli lintujen Twiitbook. Pii laittaa viestin Twiitbookiin, ja päätyy sitä kautta matkustamaan ympäri maailmaa tervehtimässä uusia tuttujaan. Vaikka kirjassa on monta muutakin mukavaa, ihanaa hyvänmielen satua, niin Pii Peipponen oli silti se kaikkein mukavin - johtuisikohan siitäkin että satuun liittyy mukavia muistoja? Nimen omaan tuon sadun luimme yhdessä kummityttöni kanssa, ja se oli ihana hetki. Ehkä nyt joulun aikaan luemme kirjaa lisää.

Kirjassa on mukava idea, sillä jokaisessa sadussa taisi olla lentäminen tai matkustaminen jollain tapaa mukana. Vaikka sadut ovat keskenään hyvinkin erilaisia, niin tämä yhdistää kirjan mukavasti. Ehkei lapsi vielä tätä yhdistävää tekijää ymmärrä, varsinkaan pienempi tyyppi, mutta kirjaa lukeva aikuinen varmasti ymmärtää.

Lennokas on satukirja joka on syntynyt uuden Lastensairaalan hyväksi. Tämä on ihana ajatus, joka sai minut vielä enemmän pitämään kirjasta - käsittääkseni tuotto menee hyvin pitkälti Lastensairaalalle. Eli kirja kannattaa ostaa omaan hyllyyn!

Minä ajattelisin että Lennokas sopii hyvin monenikäiselle lapselle. Jo värikkäiden kuviensa vuoksi se sopii ihan pienelle ihmiselle, mutta sadut ovat niin lämpimiä ja hauskoja että varmasti vanhempikin lapsi jaksaa niitä kuunnella. Toivon mukaan kirja tulee säilymään kummityttöni lukemisena pitkään!

P.S. Viimeinen viikonloppu ennen joulua tulossa! Minä olen jo jouluostokseni tehnyt, olen tyytyväinen ettei pidä lähteä enää ruuhkaan shoppailemaan. Olen ollut kuluneella viikolla niin paljon menossa, että otan vastaan tulevan viikonlopun mielessä rentoutuminen. Maanantaina lähden jo joulutohinoihin, ja tiistaina lähden Raumalle, siskoni luokse viettämään joulua. Mutta nyt viikonloppuna rauhoitun. Ihan täysin!