Vappuinen lukumaraton alkaa (päivittyvä bloggaus)

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. En ole vähään aikaan maratoonannut, se ei ole tuntunut enää oikein niin innostavalta jutulta kuin joskus aiemmin. Ennen pidin maratoneja useammin, pidin itseni haastamisesta ja tunteesta että luen intensiivisesti vuorokauden ajan. Nykyäänkin luen päivittäin paljon, mutta lukumaratonit ovat jääneet välistä. Nyt, kun kanssabloggaaja haastoi meidät lukemaan vappuna, ajattelin lähteä mukaan. Miksi ei?

Vaikka lähdenkin mukaan lukumaratonin muodossa, en aio lukea ryppyotsaisesti. Teen välissä muutakin, ja jos vaikka telkkarista tulee jotain hauskaa, aion katsoa. Lukeminen on kuitenkin seuraavan vuorokauden aikana ykkösjuttu, ja ennen kaikkea hyvistä kirjoista nauttiminen. Maratonpinossani onkin tolkuttoman hyviä kirjoja, joten hyviä hetkiä on luvassa.

Tällä maratonilla aion lukea ennen kaikkea lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sillä luettavien pinoon on kertynyt tuota lajia todella hyviä kirjoja. Pinossa on silti muutama aikuistenkin romaani, ja jos siltä tuntuu, niin lähden lukemaan niitä. Saa nähdä mitä seuraava vuorokausi tuo tullessaan!

Päivitän säännöllisesti tätä bloggausta, ja lisäksi kerron kuulumisia twitteriin ja kuvien avulla instagramiin. Saa tsempata ja kommentoida mitä kannattaisi lukea - ilahdun jokaisesta kommentista! Tarkkailen myös somea ja blogeja, josko joku muu maratoonaisi kanssani samaan aikaan. Tsemppiä, jos joku aikoo maratonille - ja kaikille muillekin toivon hyviä lukuhetkiä vappuhulinoiden keskellä.

16.40

Onpa lukumaratonini lähtenyt hyvin käyntiin! Olen lukenut kaksi ja puoli tuntia (ja laittanut ruokaa ja syönyt välissä) ja lukenut jo kaksi ja puoli kirjaa. Kirjat ovat edenneet aivan huomaamatta, sillä molemmat kirjat ovat olleet ihan hirvittävän hyviä.

Aloitin maratonin Bjørn Sortlandin ja Timo Parvelan Kepler62 -sarjan toisella osalla, Lähtölaskenta. Ostin kirjan e-kirjana ihan maratonia varten, sillä sarjan ensimmäinen osa oli todella koukuttava ja arvelin Lähtölaskennan olevan juuri maratonille sopiva. Ja olihan se! Lähtölaskenta oli ehkä ensimmäistä osaa parempi, nyt päästiin jo kunnolla vauhtiin. Lähtölaskennastakin sitten enemmän omassa bloggauksessaan myöhemmin.

Maraton jatkui ruoanlaiton jälkeen Nelli Hietalan nuortenkirjalla Miia Martkaisen kärsimysviikko. Tuo kirja on vielä kesken, puolessa välissä, mutta voin todella sanoa että olen pitänyt Hietalan kirjasta. Se on keskimääräistä parempi, ihmissuhdekeskeinen nuortenkirja, jossa suvaitsevaisuus saa oman osansa. Juuri sellainen nuortenkirja josta minä pidän!

Aikaa on mennyt 1 h 45 min, ja luettuja sivuja 160.

Tästä on hyvä jatkaa!

19.00

Maraton on jatkunut hyvissä tunnelmissa: hyvällä fiiliksellä ja hyvien kirjojen kanssa. Näihin reiluun kahteen tuntiin on mahtunut runsaasti intensiivistä lukemista, nimittäin käsissäni on ollut kaksi sellaista kirjaa jotka vain imaisivat mukanaan.


Ensin luin loppuun Nelli Hietalan Miia Martikaisen kärsimysviikon, joka loppujen lopuksi olikin todella hyvä nuortenkirja ihmissuhteista ja rakkaudesta. Hietala käsitteli sitä kuitenkin nuorille sopivalle, reippaalla tavalla, jonka takia ei tarvitse nyyhkiä. Tykkäsin kovasti!

Sen jälkeen oli mukava hieman nauraa: Noora Kunnaksen ja Jenna Kunnaksen luoma Kaheli sakki oli minulle tuttu jo sarjan edellisestä osasta, joten osasin arvella että uusi kirja, Kaheli sakki ja pöyhkeä paroni olisi hyvää luettavaa maratonille. Ja olihan se! Vaikken varsinaisesti kirjalle ääneen nauranut, niin useampi kohta hymyilytti kovasti. Voin kuvitella että kirjan kohdeyleisö pitää kirjasta kovasti, pieruhuumoriakin kun oli useammassakin kohdassa.

Kolme luettua kirjaa
Luettuja sivuja 391
Aikaa mennyt 5 h

20.55

Pari tuntia on taas vierähtänyt ja on iltakahvin aika. Virtaa riittää, joten toivon että jaksaisin valvoa tavallista myöhempään - lukien, mitenkäs muutenkaan. Nyt kesken on Marja-Leena Tiaisen uusi nuortenkirja Viestejä koomasta, kirja jonka ostin Kirjan ja ruusun päivänä viikko sitten. Tiainen on sellainen kirjalija joka ei ole kirjallaan onnistunut minua pettämään kertaakaan, eikä tämä uusinkaan sitä ole tehnyt. Kiinnostava aihe, joka käsittelee nuoren elämää ja kuoleman ja elämän välistä tilaa - olen hurmaantunut. Tästäkin kirjasta tottakai tulossa oma bloggauksensa, jossa kerron juonesta ja lukutunnelmista enemmän.

Jokainen tähän mennessä luettu kirja on omalla tavallaan ollut hyvä. Olen onnistunut valitsemaan erilaisia teoksia, joista jokaisesta olen innostunut ja lukenut niitä mielelläni. Lukuaikaa tämän päivän puitteissa riittää vielä, ja huomenna tunteja on vielä jäljellä - minä kun en useimmiten nuku kovin myöhään. Mitä tässä vielä ehtiikään?

Nyt, kun olen koneella, aion ladata lukulaitteelleni Anni Nupposen tuoreen novellikokoelman Hirviöasiakaspalvelu. Se on ehdottomasti kirja jonka tahdon tällä maratonilla lukea!

Luettuja sivuja 524
Aikaa kulunut 7 h

5.15. 

Aikainen lintu madon nappaa jne. En jaksanut sitten kuitenkaan hirveän myöhään valvoa, muta sen sijaan jaksoin herätä aikaisin, minulle ominaiseen tapaan. Kun heräsin näin aikaisin, saatan joutua nukkumaan vielä pienet unet jossain vaiheessa aamupäivää, mutta annan itselleni luvan siihen. Tai sitten juon vain paljon kahvia, hih.

Mitä eilen luin ennen kuin uni vei mukanaan? Luin loppuun Marja-Leena Tiaisen uuden nuortenromaanin Viestejä koomasta, joka oli kyllä hieno kirja. Ihmissuhteet, hienoinen romantiikka, nuoren elämä sekä elämän ja kuoleman rajalla taiteilu oli hieno yhdistelmä joka toimi todella hyvin. Tästäkin enemmän omassa bloggauksessaan, mutta annan kirjasta lämpimän suosituksen - niin nuorille kuin aikuisillekin.

Ennen nukahtamista luin sängyssä Anni Nupposen novellikokoelman Hirviöasiakaspalvelu. Kokoelma koostuu sadan sanan tarinoista, jotka kirjan nimen mukaisesti kertovat mistäs muusta, kuin hirviöasiakaspalvelusta. Ihastuin Nupposeen hänen romaaninsa, Kauheat lapset, perusteella ja tämä kokoelma ei kyllä petä. Niin hauska ja ovela kirja, joka sopii novellikammoisellekin hyvin - ja miten hyvää luettavaa maratonille! Mahtava, pieni kirja.

Vielä on paljon aikaa lukea hienoja kirjoja...

Luettuja sivuja 768 
Aikaa kulunut 15 h

11.55. 

Tämä lukumaraton päivä ei ole mennyt ihan niin kuin etukäteen suunnittelin. Kyllä, heräsin viideltä ja join kahvit, mutta uni vei pian uudelleen mennessään. Nukuin pari tuntia ja sitten ryhdyin lukuhommiin: sainkin luettua kaksi lastenkirjaa, hyvää sellaista. Mutta pian alkoi taas tuntua että olen uupunut ja väsynyt, ja parhaalta ajatukselta tuntui nukkua hetki. Heräsin äsken, taas meni pari tuntia unten mailla. Nyt olen onneksi reipas ja virkeä, jaksan vetää maratonin loppuun ja olla ystävieni kanssa illalla. Nukkuminenhan on kuin laittaisi rahaa pankkiin, eikö niin?

Aamusta luin Maria Kuutin Anna ja Elvis ja verraton vaari kirjan. Kerrassaan mahtava lastenkirja, sanonpa vaan! Maria Kuutti on kirjailija josta olen pitänyt aina, mutta tämä sarjan kirja on ehdottomasti paras. Hauska, vetävä ja varmasti kohdeyleisölleen sopiva. Siitäkin lisää sitten omassa bloggauksessaan.

Toinen lukemani kirja on Timo Parvelan Paten jalkapallokirja. Pate on tuttu monelle Parvelan Ella-sarjasta, ja nyt hän on saanut oman sarjan. Vaikka minua ei jalkapallo niin innosta, on Paten jalkapallokirja silti hauskaa luettavaa. Kuvituskin on räväkkää ja kirjaan sopivaa, ja tämä on varsinainen #pojatkinlukee kirja, sillä sopii hyvin myös nuorten poikien luettavaksi.

Luettuja sivuja 971 
Aikaa kulunut 22 h

13.45

Lukumaraton alkaa olla lopussa. Olen viimeiset kaksi tuntia lukenut Kuutti Kosken esikoisromaania Kaira, josta olen ollut aika innostunut - taidokasta kieltä ja vetävää kerrontaa nuorista aikuisista.

Kokonaisuutena maraton on ollut hauska, vaikka tänään nukuinkin enemmän kuin ajattelin. Olen lukenut todella hyviä kirjoa, en ole lukenut ryppyotsaisesti ja nauttinut lukemisesta. Juuri tällaista maratoonaamisen pitää ollakin!

Aion lukea vielä hetken, parin tunnin kuluttua otan vastaan ystäväni ja ryhdymme vapun viettoon. Hyvää vappua kaikille lukijoille, pitäkää itsestänne huolta!

Valmistautumista vapun lukumaratonille

Bibliofiilin päiväunia -blogi haastoi meidät bloggaajat lukemaan vappuna. Mari haastoi meidät ylipäätään lukemaan vapun hulinoissa, mutta minä ajattelin vetäistä ihan perinteisen lukumaratonin - pitkästä aikaa. Alunperin minulla ei ollut mitään suunnitelmia vapuksi, ja pitikin aloittaa maraton vasta vappuaattona, mutta toisin kävi. Päätimme yhdistää voimamme ystävien kanssa, ja saankin seuraa vappuaatoksi - joten aloitan maratonin huomenna. Eli starttaan perjantaina iltapäivällä ja luen vuorokauden ajan enemmän tai vähemmän. Ryppyotsaisesti en maratonaa, se ei sovi minulle, mutta pyrin lukemaan tavallista enemmän ja innolla.

Keräsin äsken lukupinon maratonia varten pöydälle, ja löytyihän sopivia kirjoja taas melkoisesti. Pino houkuttelee todella lukemaan - mutta maltan kiltisti odottaa huomiseen saakka. Keskityn maratonilla lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, sillä olen huomannut sen itselleni todella innostavaksi tavaksi maratoonata, mutta muutama muukin houkutteleva kirja löysi tiensä pinoon.

Tänään vietän siivouspäivää, ja tuntuu ihanalta ajatukselta että huomenna saan heittäytyä siistin ja puhtaan kodin sohvalle lukemaan innolla. Teen maratonista erillisen bloggauksen jota päivitäin mahdollisimman usein, ja lisäksi teen jokaisesta luetusta kirjasta erikseen bloggauksen maratonin jälkeen - etteivät ne jäisi liian vähälle huomiolle.

Jokaiselle osallistuvalle lukuintoa ja iloa, hyviä maratontuulia ja kaikille iloista vapun odotusta!

Elina Pitkäkangas: Kuura

Kuura
Elina Pitkäkangas
355 s. 
2016
Myllylahti









Kustantajalta


Jouduin pohtimaan hetken kirjoittaisinko Elina Pitkäkankaan esikoisromaanista Kuura Suomi lukee -portaaliin vaiko tänne Lukutoukkaan, mutta päädyin siihen että kirja kuitenkin kuuluu tänne. Siitä huolimatta että Kuura on hieno uusi kotimainen romaani, se on kuitenkin suunnattu mielestäni ennen kaikkea nuorille aikuisille, ja nuortenkirjoista kirjoitan tätä nykyään tänne, Lukutoukan kulttuuriblogiin. Toivon että Kuura tätä kautta tavoittaa kiinnostuneet lukijat!

Sain Kuurasta ennakkokappaleen kustantajalta jo pari kuukautta sitten. Pitkitin lukunautintoa enkä lukenut kirjaa heti, vaan vasta kevään korvalla, huhtikuun alussa. Ja sanon vaan: nautin lukemisesta todella paljon.

Kuura aloittaa ihmissusi teemaisen trilogian, ja se kertoo lukiota käyvistä ystävyksistä Inkasta ja Aarosta. He asuvat Turun lähellä sijaitsevassa, suojatussa pikkukaupungissa, Kuurankoskessa, jossa ihmissusiin törmää ainoastaan uutisissa tai historiankirjoissa - tai niin voisi luulla. Ystävykset elävät tavallista arkea, mutta kaikki muuttuu kun Inkan pikkuveli joutuu rajuun onnettomuuteen ja tämän henki on vaarassa. Inka haluaa pelastaa pikkuveljensä, joutuipa sitten tekemään mitä tahansa, ja päätyy etsimään apua muurien toiselta puolelta, ihmissusien luota. Aaronkin tempautuu mukaan tapahtumiin, ja salaisuuksia revitään auki vauhdilla.

Kuura edustaa genreä joka ei minulle tätä ennen ole ollut kovin tuttu. Luulisin että samantyyppistä kirjallisuutta edustavat esimerkiksi Twilightit, kirjasarja jota en ole koskaan lukenut (ja joka ei oikeastaan minua kiinnostakaan). Kuurassa oli kuitenkin heti alun alkaen jotain joka minua kiinnosti: nuori esikoiskirjailija kirjoittamassa trilogiaa ihmissusista. Ilman romantiikkaakin Kuura olisi minua kiinnostanut, mutta jo etukäteen se toi oman lisämausteensa mieleeni.

Eikä Kuura ilman romantiikkaa olisi sitten varmasti toiminutkaan. Ei ainakaan näin hyvin. Minä en osaa kirjaa verrata oikeastaan mihinkään, sillä en ole tämänkaltaista kirjallisuutta tosiaan lukenut - joka ei loppujen lopuksi Kuuran kannalta ole lainkaan huono juttu. Sain lukea Elina Pitkäkankaan kirjan ainutlaatuisena, romantiikan ja fantasian yhdistelmänä, joka toimi minulle todella hyvin. Jos muu tämänkaltainen kirjallisuus olisi ollut minulle tuttua etukäteen, en varmasti olisi voinut välttyä vertaamiselta: nyt vain nautin.

Minulle Kuurassa oli kaksi keskeistä asiaa: oli romantiikka, joka säteili moneen suuntaan, ja sitten oli ihmissusi teema. Molemmat olivat kirjan kannalta tärkeitä, ja kummastakin pidin todella paljon, omalla tavallani. Kuitenkin ihmissudet olivat asia jotka saivat minut säkenöimään Kuuralle, ja saivat minut todella odottamaan trilogian seuraavaa osaa - ulvon varmaankin kuuta kun saan sen aikanaan käsiini! Nyt ihmissusi teema kirjoissa kiinnostaakin kovasti, joten vinkatkaapa ihmeessä jos mieleen tulee jokin vetävä kirja aiheesta?

Kirjan lukemisen jälkeen pohdittuani asiaa kukaan kirjan henkilöistä ei ollut sellainen, johon olisin täysin samaistunut. Inka kaikessa mustasukkaisuudessaan oli toki tunteita herättävä, mutta lähinnä vastakkaiseen suuntaan - en ihastunut häneen hahmona. Hän oli toki kiinnostava, mielenkiintoinen nuori nainen joka herätti sympatiaakin - ja ilman muuta haluan seurata hänen tarinaansa, mutta en samaistunut häneen millään lailla. Aaronista pidin kovasti. Hän oli sympaattinen nuori mies, sellainen johon haluaisin tutustua. Lisäksi tarinan sivuilla vilahteli tyyppejä, joihin toivon Pitkäkankaan palaavan.

Toivon todella että Kuura löytää lukijansa runsaalla kädellä. Se on loppuun asti viilattu kirja, jossa on läsnä kaikki mitä nuorten aikuisten kirjalta voi toivoa: on fantasiaa, mielikuvitusta, romantiikkaa ja sujuvaa kieltä. Koska kirjailija on nuori, hän ilmiselvästi osaa kirjoittaa nuorille. Se on aina plussaa!

Miranda July: Avokämmen

Avokämmen
Miranda July
Suomentanut Hilkka Pekkanen
340 s. 
2016
Siltala








Kustantajalta


Avokämmen. Kirja, joka jo etukäteen kiinnosti, mutta oli vain kirja toisten uutuuksien joukossa. Kirja, joka oli niin räävittömän vahva ja jollain omituisella tapaa kauniskin, että se oli minulle yksi kevään kovimmista yllättäjistä. Miranda July, mikä nainen!

Avokämmen on hieman käsittämätönkin, täysin absurdi romaani. Se kertoo keski-ikäisestä, harmaantuneesta Cheryl Glickmanista joka markkinoi työkseen naisten itsepuolustusvideoita. Cherylin elämä on hieman ankeaa: elämään mahtuu työ ja arkirutiinit, joiden toistaminen on saavuttanut neuroottisen tason. Cherylin arkiruutinit ja fantasiat miehestä nimeltä Philip järkkyvät pahan kerran kun hän joutuu ottamaan kämppäkaverikseen Cleen, parikymppisen blondin. Cleen käytös on töykeää eikä Cheryl aluksi ymmärrä sitä, mutta pian näiden kahden naisen välille kehkeytyy mitä erikoisin suhde. Suhde, joka on täynnä väkivaltaa ja seksiä. Tuon suhteen alkaessa Miranda July lähtee kertojana todellakin lentoon!

Voi yhden kerran. Pidin Avokämmenestä jo alusta saakka, tämä oli niitä kirjoja joista tiesi pitävänsä jo ensimmäisiltä sivuilta asti. Miranda Julyn ja Hilkka Pekkasen yhteispeli toimii todella hyvin yhteen, ja tuntuu että käännös on ollut todella onnistunut. Pekkanen tukee käännöksellään Julyn omaperäistä, kirjalle erittäin hyvin sopivaa tyyliä. Mutta enpä olisi alussa osannut aavistaa mitä tulen saamaan...

Kun Avokämmenen tarina etenee ja noiden kahden naisen suhde puhkeaa kukkaan, tulee tästä teoksesta vasta se mitä se on. Siis: käsittämättömän vahva, rohkea ja todella hieno. Tunnustan, että olen välillä huono lukemaan vahvasti seksuaalisia romaaneja, ja jouduinkin pariin otteeseen hieman punastelemaan Julyn ajoittain räävittömän tekstin kanssa. Punastelu on kuitenkin ihan jees, enkä kuitenkaan kiusaantunut kunnolla missään vaiheessa kirjaa lukiessani. Siveellisimmille ihmisille Avokämmen ei kuitenkaan sovi, vaan on todella hieno kirja rohkeille naisille.

Mikä mielikuvitus Miranda Julylla on. Hän on luonut niin absurdin ja ajoittain käsittämättömänkin tarinan ettei voi kuin ihailla. Kertaakaan en pysähtynyt miettimään tuota mielikuvituksen tappaja kysymystä: voisiko näin tapahtua oikeasti? En tiedä voisiko, sillä vaikka July venyttää tarinaa pitkälle mielikuvituksen rajoille, on tässä maailmassa tapahtunut kai kummempiakin asioita. Ja sitä paitsi: Avokämmentä lukiessa ei kannata tuollaisia pohtia, vaan elää tarinassa.

Pidän suunnattomasti Julyn huumorista. Kirja on räävitön ja rohkea, ja välillä aivan tolkuttoman hauska. Vaikken ihastunut kumpaankaan naisista, Cheryliin tai Cleehen, ei se haitannut. Aina ei tarvitse samaistua tai pitää, vaan voi tuntea lempeää myötähäpeää ja hymyillä. Tunteita Avokämmen nimittäin herättää, vahvoja sellaisia. Kiitokset kustantajalle kirjasta ja mahtavasta lukunautinnosta!

Lukuviikko: Ronja Salmi ja Jami Nurminen: Onks noloo?

Onks noloo? 
Ronja Salmi
Kuvittanut Jami Nurminen
85 s. 
2016
Kirjakauppaliitto








Saatu kirjakaupasta


Onks noloo hypätä kahden blogattavan kirjan ohi? Vain siksi että saa lukuviikolla kirjoitettua Kirjan ja ruusun päivän kirjasta? Päätin itse ettei ole. Tai jos on, niin minä en välitä! Luin jo eilen, Kirjan ja ruusun päivänä, Ronja Salmen ja Jami Nurmisen tätä päivää varten kirjoittama ja kuvittama kirja, joka toivottavasti sai eilen kansaa liikkeelle ja ostamaan kirjoja. Minut sai ainakin.

Kirjan ja ruusun päivän kirja oli siis ensimmäistä kertaa lastenkirja. Toivon todella, että eilen myös lapset ja nuoret kävivät kirjaostoksilla, ja tietysti myös heidän vanhempansa. Onks noloo? on minun mielestäni kuitenkin kirja, joka sopii myös meille aikuisille luettavaksi - kukapa meistä ei toisinaan miettisi mistä milloinkin, että onks tää noloa. Minä ainakin mietin aina toisinaan.

Onks noloo? kertoo alakoululuokasta, ja ennen kaikkea Petjasta. Petja joutuu pohtimaan kirjan varrella monesta asiasta että onks noloa, esimerkiksi että onks noloa tanssia hitaita tytön kanssa, onks noloa laulaa julkisesti ja onks noloa jos mahasta kuuluu ääniä. Sellaisia asioita, joita kuka tahansa Petjan ikäinen saattaa joskus pohtia. Ja miksei vanhempikin.

Minut Onks noloo? sai useamman kerran naurahtamaan ja tuntemaan suurta sympatiaa Petjaa kohtaan. Ronja Salmi on kirjoittanut Petjasta sympaattisen, ihanan hahmon, johon ehtii kirjan aikana tutustua hyvin. Jami Nurmisen kuvitus tukee tutustumista, Petja saa heti kannesta saakka kasvot joihin tukea mielikuvat. Nurmisen kuvitus onkin Ronja Salmen tekstiin nähden todella sopivaa, ja tekee kirjasta vielä hauskemman.

Onks noloo että aikuinen nauttii lastenkirjoista? Oli yksi kysymys joka minulle tuli kirjan kanssa mieleen. Vastaus on onneksi meille monille ilmiselvä: ei ole! Lastenkirjallisuus on asia johon useampien aikuisten pitäisi tutustua, ja heittää se vähän kiristävä pipo tai panta hetkeksi lastenkirjojen kanssa nurkkaan. Ronja Salmi on opas lastenkirjoihin tutustujalle.

Lukuviikko: Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Pieni kirjapuoti Pariisissa
Nina George
Suomentanut Veera Kaski
351 s. 
2016
Bazar








Kustantajalta


Olen viettänyt lukuviikkoa todellakin lukemisen merkeissä. On ihanaa todeta, että parhaillaan on menossa viikon seitsemäs kirja, ja silti olen tehnyt kaikenlaista muutakin mukavaa. Joskus vaan sattuu kirjoja jotka yksinkertaisesti vievät mukanaan ja joiden kanssa on esimerkiksi pakko valvoa pidempään - tämä viikko on ollut täynnä sellaisia. Yksi tällaisista kirjoista oli Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa.

Nina Georgen romaani kertoo kirjakauppias Jean Perdusta, joka ei itse asiassa omista kirjakauppaa - vaan kaunokirjallisuusapteekin. Hän tarjoaa kirjoja kaikkiin vaivoihin ja Perdulla on kyky nähdä millaisen kirjan tarpeessa asiakas kulloinkin on. Perdun oma sydän on särkynyt kauan aikaa sitten ja hänellä on edelleen avaamatta kirje jonka lähetti nainen, Manon, joka särki Perdun sydämen. Kaikki muuttuu kun hän eräänä päivänä avaa kirjeen. Se saa hänet kirjakauppansa - joka sijaitsee Seinessä kelluvassa jokilaivassa - irti laiturista ja lähtemään kohti seikkailua.

Itse asiassa aloitin Pienen kirjapuodin Pariisissa jo kerran aiemmin. Olin etukäteen kovin ihastunut kirjan ajatukseen ja olin aivan varma että rakastun itse kirjaankin - ja ihmettelin suuresti kun en ensimmäisellä yrityksellä päässyt lainkaan kirjaan sisään. En pakottanut kuitenkaan silloin itseäni lukemaan, vaan ajattelin antaa toisella kertaa kirjalle mahdollisuuden. Se mahdollisuus tuli nyt, kun ajattelin kirjan sopivan hyvin Lukuviikolle. Ja kuinkas kävikään? Kyllä, rakastuin.

Pieni kirjapuoti Pariisissa ei ihmissudekeskeisyydestään huolimatta ole mitään täyttä hömppää. Kyllä, kirja on liikuttava tarina ihmissuhteista, mutta se oli minulle syvällinen teos, joka on nappiosuma lukutoukalle. Kirjakauppias Jean Perdu rakastaa ilmiselvästi kirjallisuutta ja se tekee hänestä älykkään ja tunteisiin käyvän hahmon. Liikutusvaroitus: minä ainakin jouduin ikään kuin vahingossa pariin kertaan pyyhkäisemään silmäkulmaa, kirja nimittäin oikeasti käy tunteisiin. Tai sitten olen vain niin herkkä, en tiedä.

Pieni kirjapuoti Pariisissa onkin todella hieno kirja niille jotka rakastavat kirjallisuutta. Se tarjoaa hieman kevyemmän huokaisutauon raskaammista kirjoista, kuitenkin ollen samalla syvällinen ja liikuttava - paljon muutakin kuin pelkkä viihderomaani. Se esittelee myös lukijalleen Jean Perdun, tuon ihanan kirjakauppiaan johon minäkin haluaisin tutustua. Jean Perdu - kirjakauppias joka suhtautuu intohimoisesti kirjallisuuteen ja tietää minkä kirjan tarpeessa juuri sinä olet. Sellaisen kirjakauppiaan jokainen kaupunki tarvitsisi! Ajattelin lukiessani, että entäs jos meilläkin Pielisjoella olisi oma kaunokirjallisuusapteekki. Olisipa mahtavaa!

Onneksi annoin Pienelle kirjapuodille Pariisissa toisen mahdollisuuden. Tästä näin jälleen kerran sen, että jokainen kirja tarvitsee oman hetkensä - vaikka kirja olisi kuinka hyvä, niin aina vain oma tunnetila ei ole oikea. Ehkä juuri silloin en tarvinnut kevyempää kirjaa, vaan esimerkiksi dekkarin. Nyt, kun olin vastaanottavaisemmalla tuulella juuri tällaiselle kirjalle, ihastuin, rakastuin ja valvoin kirjan kanssa myöhään.

Jos haluat tutustua herkkään kirjakauppiaaseen ja lukea liikuttavan tarinan rakkaudesta ja uudesta elämästä, voin suositella Pientä kirjapuotia Pariisissa todella lämmöllä. Tämäkin on muuten todella hyvä vinkki Kirjan ja ruusun päivän ostoksille, sillä tällainen kirja on aina hyvä olla hyllyssä.

Lukuviikko: Hannele Lampela: Prinsessa Pikkriikki

Prinsessa Pikkiriikki
Hannele Lampela
Kuvittanut Ninka Reitu
77 s. 
2016
Otava








Kustantajalta


Lukuviikon kunniaksi täytyy tietenkin lukea myös lastenkirjoja, tai ainakin yksi lastenkirja. Sopivasti postiluukusta kolahti aivan äskettäin Hannele Lampelan uusi lastenkirja Prinsessa Pikkiriikki, joka houkutteli iloisen värisellä kannellaan ja aivan valloittavalla takakansitekstillään. Ja miten kävi - minä rakastuin.

Prinsessa Pikkiriikki kertoo eräästä pikkutytöstä. Eräästä sellaisesta pikkutytöstä, joka on maailman ehkä ihanin ja samalla maailman ehkä tuhmin tyttö. Prinsessa Pikkiriikki näyttää nimittäin niille jotka eivät sitä uskoneet, että kiltti ja tuhma voi ihan hyvin olla yhtä aikaa. Tämä tyttö nimittäin on! Prinsessa Pikkiriikillä on Makkara niminen koira, joka on ihan oikea taikakoira, hänellä on myös ihan kivat vanhemmat ja ystävä nimeltä Prinsessa Pöjöläinen. Aika kivoja tyyppejä, joista Hannele Lampela kertoo kirjassa kolme tarinaa.

Se, millä Hannele Lampela minut kirjassaan hurmasi, oli hänen tapansa kirjoittaa Prinsessa Pikkiriikistä. Hän nimittäin kirjoittaa sellaisella kielellä, joka ainakin minun mielestäni on lapsille sopiva: hän leikittelee, kertoo iloisesti, tavalla jota varmasti aikuisen on mukava lukea lapselle ääneen. Kielen lisäksi kirjassa on hurmaava huumori ja valloittavat henkilöt - minä ainakin ihastuin Prinsessa Pikkiriikkiin täysin. Voin vain kuvitella että kummitytöstäni tulee samalla tavalla ihana mutta vähän tuhma kun hän kasvaa isommaksi...

Ninka Reitun värikäs kuvitus sopii Hannele Lampelan tekstiin täydellisesti. Reitun kuvitus tukee Lampelan humoristista ja ihanaa, lapsille sopivaa kieltä todella hyvin: minun, aikuisenkin lukijan oli hauska etsiä Reitun kuvista yksityiskohtia ja nauttia väreistä. Reitun taiteilema Prinsessa Pikkiriikki sitäpatsi on juuri sellainen kiltin ja tuhman näköinen villi tyttö kuin Lampela tekstissään tätä kuvailee.

Kummityttöni joutuu valitettavasti hieman odottamaan Prinsessa Pikkiriikkiä, sillä luulen ettei hän vielä kirjan hienoutta ymmärrä - mutta ehkä katselemme kirjan kuvia kun hän tulee Joensuuhun. Tämä kirja jää kuitenkin odottamaan hyllyyni kunnes pikku prinsessa kasvaa, ja voin antaa Prinsessa Pikkiriikin hänelle lahjaksi. Hyviä, yhteisiä lukuhetkiä on siis luvassa!

Prinsessa Pikkiriikki siis on aikuisellekin nautinto, sillä kirjan ääneen lukeminen on varmasti mukavaa - ja kirjan huumori nauratti ainakin minua kovasti. Pikku prinsessoillekin kirja varmasti kolahtaa, sillä jotenkin Hannele Lampela on onnistunut kirjoittamaan tämän lastenkirjan kielellä, josta lapsi varmasti nauttii - ja nauraa Prinsessa Pikkiriikin touhotukselle.

Prinsessa Pikkiriikki onkin siis hyvä vinkki vaikka Kirjan ja ruusun päivän kirjaostoksille. Ei nimittäin ole noloa lukea aikuisena lastenkirjoja!