Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Enkelten verta
Johanna Sinisalo
274 s. 
2011
Teos







Arvostelukappale


Meilläpä oli taas kimppaluku! Luimme Annamin ja Annikan kanssa yksissä tuumin Johanna Sinisalon kirjan Enkelten verta, jonka pyysin Teokselta arvostelukappaleeksi ihan tätä varten.

Orvo hoitaa mehiläisiä. Hän on perinyt isoisältään harrastuksen mehiläisiin, joita hän hoitaa intohimolla. Yhtäkkiä hän löytää tarhastaan tyhjän pesän, ja alkaa arvella onko Suomeenkin rantautunut Euroopassa riehuva pesäkato. Samalla tuntuu että koko ihmiskunnan loppulaskenta on alkamassa... Orvon elämän keskipisteinä toimivat poika Eero ja mehiläiset. Kumpikin ulottuvuus romahtaa, eikä Orvo enää tiedä mitä tekisi. Orvo löytää varastorakennuksesta portin toiseen maailmaan, ja alkaa miettiä sinne siirtymistä...

Täytyy tunnustaa että aluksi en pitänyt kirjasta sitten yhtään. En päässyt kirjaan sisälle lainkaan, ja jos ei olisi ollut kimppaluku kysymyksessä niin olisin varmaankin jättänyt kirjan kesken. Kuitenkin koin jonkinlaisen ahaa elämyksen kahdeksankymmenen sivun paikkeilla, ja sen jälkeen lukeminen alkoi luistaa ja pääsin mukaan kirjan, ja mehiläisten maailmaan.

Kirjassa joka toinen luku oli blogimerkintä, Orvon pojan Eeron blogista. Aluksi pidin näitä merkintöjä turhina, enkä kiinnostunut niistä ollenkaan, mutta kun merkinnöissä alettiin puhua enemmän Eläinten vallankumous yhdistyksen toiminnasta, alkoivat bloggauksetkin kiinnostaa. Sinisalo kirjoittaa monista mielenkiintoisista pointeista blogimerkinnöissä, jotka saavat lukijan (ainakin minut) tuntemaan hieman huonoa omaatuntoa lihansyönnin vuoksi.

Olen lukenut joskus Sinisalolta Ennen päivän laskua ei voi-kirjan, ja muistan että pidin siitä. Aion kuitenkin lukea sen uudelleen, kuten myös Linnunaivot. Enkelten verta sai todella minut uudelleen innostumaan Sinisalosta, hän sekoittaa tässä teoksessaan taidokkaasti dystopiaa ja maagista realismia.

Kuitenkin kritiikkiä esitän siitä, että kirjassa oli tietokirjamaisia vivahteita. Mehiläisistä puhuttiin paljon, ja niistä puhuttaessa teksti oli hieman esitelmöivää ja tylsähköä. Ehkä minä en vain ole tarpeeksi kiinnostunut aiheesta? Blogimerkinnät olivat oiva tapa sukeltaa Eläinten vallankumouksen maailmaan, koska jos sekin olisi ujutettu mukaan tavalliseen kerrontaan, olisi asiaa ollut siinä ehdottomasti liikaa.

+ + + ½