tiistai 13. elokuuta 2013

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Ne jotka jäävät
Tua Harno
269 s. 
2013
Otava










Varasin Ne jotka jäävät kirjastosta jokin aika sitten, ja huolimatta siitä että kirjasta on puhuttu paljon hyvää, niin se on jäänyt odottamaan koko ajan kasvaviin kirjastopinoihini. Nyt sain sen kuitenkin, viimeinkin, luettua.

"Eivät ne rakasta jotka lähtevät, vaan ne jotka jäävät."

Ne jotka jäävät on monikerroksinen romaani Hernkilin suvusta, monesta sukupolvesta. Se kertoo isoisä Pojusta, joka lähti, ja  matkusteli maailmalla ja löysi aina uuden perheen jokaisesta maasta. Se kertoo myös Fridasta, Pojun pojantyttärestä, joka tahtoisi jäädä, muttei tiedä pystyykö siihen.

"Minun äitini sanoo, että miehestä voi päätellä paljon sen perusteella miten hän puhuu äidistään."

Ne jotka jäävät on siis romaani lähtemisestä ja jäämisestä. Se käsittelee aihetta kauniisti, ja Tua Harnon kieli tässä esikoisromaanissa on todella kaunista, joka houkuttelee lukemaan lisää.

Odotukseni kirjan suhteen olivat todella korkealla, onhan Ne jotka jäävät saanut melkoisen ylistäviä blogisavuja ympäri blogistaniaa. Enkä lainkaan ihmettele! Itsekin lumouduin tästä kirjasta, ja olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Toisaalta; mieli polttelee jo Salla Simukan kimppuun, posti toi minulle eilen Valkea kuin lumi kirjan.

Mieleeni tuli äskettäin lukemani Mitä he toisilleen tekivät tästä kirjasta. Yksinkertaisesti siitä syystä että molemmat kirjat käsittelevät monen suvun tarinaa, ja molemmat olivat hienoja kirjoja ja kerronnallisesti kauniita. Molemmissa kirjoissa tarina oli myös suru sävytteinen.

Mieleeni painui teoksesta myös se, että Fridan tarina etenee Leonard Cohenin levyn kappaleiden tahdissa. Musiikki on toinen intohimoni, ja Cohen on minulle tuttu artisti, joten kirja sai paksusti plussaa tästä musiikillisesta vivahteesta.

Muttamuttamutta. Minulle tuli tyhmä olo kirjan lopussa. En vain yksinkertaisesti ymmärtänyt mitä epilogissa ajettiin takaa, enkä tajunnut mitä lopussa oikein tapahtui. Auttakaa minua, ja selittäkää tyhmälle!

Kirja kuitenkin painetaan mieleen tiukasti tämän vuoden parhaimpina lukuelämyksinä.

+ + + + ½

6 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan aika samis yhdessä Mitä he toisilleen tekevät -kirjan kanssa. Käsitin lopun niin, että Frida (joka ei ollut oikein mun suosikkihahmo) jätti miehensä. Höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en saanut sellaista ykköshahmoa tästä ollenkaan. Mutta joo, kun ajattelee, niin siinä kävi.

      Poista
  2. Mutta kumpi on parempi? Millä se ero tulee? Holstin kirjaa ovat mielestäni harvemmat lukeneet, mutta minulle se oli aika huikea teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kumpi on parempi, tämä vai Holst? Hmm. Itse sain enemmän irti Holstista, se vangitsi minut kyllä täydellisesti otteeseensa. Siinä oli niin erilaiset ulottuvuudet, muistan vieläkin kirjan intensiivisen tunnelman.

      Poista
  3. Tämä jäi minulle hieman etäiseksi ja säleiseksi, mutta pidin kyllä Harnon tyylistä kirjoittaa. Pitää kurkata tuo Holst että millainen se olisi, ei nyt ehkä ihan tähän perään mutta jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei peräkkäin näitä kannata lukea, mutta kyllä suosittelen lämpimästi Holstia. Jäi mieleen vahvasti, ja ainoastaan hyvällä tavalla.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!