Leena Wallenius
176 s.
1994
Otava
Lainasin kirjastosta eilen pari ensimmäistä osaa tästä lentoemäntä Lotasta kertovasta sarjasta. Ensimmäinen osa houkutteli minua niin paljon että päätin lukea sen hetimiten.
Lotta opiskelee liikunnanopettajaksi Jyväskylässä, mutta on päättänyt toteuttaa unelmansa ja pyrkiä lentoemännäksi. Tämä ensimmäinen osa kertookin Lotan oppilas ajoista, ja siitä kuinka hän tutustuu Marleenaan ja Pupuun, joiden kanssa muuttaa sitten yksiin.
Olen lukenut nuorena kaikki Lotta sarjan kirjat, moneen moneen kertaan, ja pitänyt niistä suunnattomasti. Nyt päätin kokeilla, pitäisinkö vieläkin näistä yhtä paljon. Ja pidin! Minulle tuli hyvä mieli tätä lukiessani, koin varsinaisen nostalgiatripin.
Muistin kirjan täysin, muistin kirjan kohtauksia täysin ulkoa, mutta lukemista se ei haitannut. Liikutuinkin tapahtumien edetessä pariin otteeseen, niin sydämeen käypää oli Lotan ilo omasta selviytymisestään lentoemäntä koulutukseen.
Häiritsikö jokin? No, yksi asia tuli mieleeni. Kirjassa kuvaltu Lotan ylivertaisuus. Hänessä ei ollut moitteen sijaa opettajilla, ja hän osasi kaiken eikä pahemmin mokaillut. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Leena Wallenius on itsekin työskennellyt lentoemäntänä, joten kerronta on hyvin todenmukaista ja realistista. Tämä kirja saa varmasti monet tytöt haaveilemaan lentoemännän ammatista!
Lainassa kirjastosta siis on vielä Lotan koeaika, ja tulen kaksi viimeistäkin osaa varmasti lukemaan.
★★★★
Minusta on aika outoa, että en ole tainnut näitä lukea lapsena. En yhtään tiedä syytä. En edes muista kuulleeni näistä ennen kuin joku taisi mainita tästä sarjasta, kun kirjoitin toisesta lentoemännästä kertovasta tyttökirjasarjasta eli Kitty-kirjoista. Haluaisin tutustua näihinkin joskus. :)
VastaaPoistaKannattaa kokeilla yhdellä, eivät nämä näin aikuisena enää niin loistavia ole, mutta fiilis oli ainakin hyvä lukiessa. :) Ja minä en ole tuosta Kitty-sarjasta kuullutkaan, outoa. :)
PoistaEivät nuo Kittytkään niin loistavia ole aikuisena, mutta ne ovat edelleen kuitenkin viihdyttäviä ja hyvää mieltä tuovia kirjoja. Luin myös saman kirjailijan Ursula-sarjaa, joka kertoo sairaanhoitajasta. En kyllä keksi mitään syytä, miksen näitä Lotta-kirjojakin olisi lukenut, jos ne olisivat löytyneet kirjaston hyllystä. Ehkä näitä ei vain lapsuuteni lähikirjastossa ollut.
PoistaIhme jos meiltä lukutoukilta on mennyt jokin sarja kokonaan ohi. Mutta ehkä et vain muista lukeneesi... tai no, kyllä ehkä jokin mielikuva olisi jäänyt, ja se olisi palautunut tätäkin bloggausta lukiessa. :)
PoistaNyt kun olen lukenut sarjan ensimmäisen osan, minusta tuntuu, että olenkin lukenut nämä jo lapsena. Ahmin kirjoja silloin niin paljon enkä merkannut niitä ylös, joten osan olen kokonaan unohtanut. Pidin tästä oikeastaan enemmän kuin Kittyistä (tai yhtä paljon kuin ensimmäisestä Kittystä), koska kirjassa keskityttiin enemmän lentoemännäksi kouluttautumiseen ja siinä ammatissa toimimiseen.
PoistaAnnamin mainitsema Ursula-sarja on minullekin tuttu lapsuudesta, ja luulenpa lukeneeni myös noita Kittyjä. Lapsuuden suosikkeja olisi kyllä jännä lukea uudestaan näin monen vuoden jälkeen ja aikuisperspektiivistä. :) Nämä Lotta-kirjatkin kuulostavat ihastuttavilta. :)
VastaaPoistaJotenkin minulle tulee hirveän hyvä mieli kun palaan lapsuuden suosikkeihin, niihin joista olen silloin pitänyt, juuri niin kuin tuli tästäkin. Nämä ovat kyllä aika ihastuttavia, positiivisia. :)
PoistaKiva, että olet kirjoittanut näistä. Olen myös lukenut nämä nuorempana ja ollut aivan fani. Ja tietty haaveillut lentoemännän ammatista. Lotalla oli kaikki aina niin loisteliasta. Ja Tom <3
VastaaPoistaMinä tykkäsin näistä nuorempana kovasti, ja oli ilo huomata että tykkäsin vieläkin. :) Lentoemännän ammatista en haaveillut, mutta kaukokaipuu ylllätti näitä lukiessani. :) Tom on kyllä <3
Poista