Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

Pitkä valotusaika
Pauliina Vanhatalo
223 s. 
2015
Tammi









Arvostelukappale


Pauliina Vanhatalo on minulle tuttu alter egonsa kautta, hän nimittäin kirjoittaa chick lit romaaneja Veera Vaahtera nimellä. Olen kaikki Veera Vaahterana kirjoitut kirjat lukenut, ja olen tykännyt niistä todella paljon. Vanhatalon omalla nimellä kirjoittamat kirjat ovat vain jotenkin lipuneet ohitseni, mutta Pitkä valotusaika kiinnosti minua kovasti.

Aarni on päättänyt koulunsa huonoin arvosanoin, on isätön, eikä ole rikkaasta kodista. Eletään 60-luvun Oulussa, eikä Aarnin tulevaisuus näytä kovin ruusuiselta. Äiti saa kuitenkin pakotettua Aarnin töihin hänen tätinsä valokuvausliikkeeseen, ja jokin napsahtaa kohdalleen. Aarni löytää sen, mitä haluaa elämässään tehdä.

Veera Vaahterana Vanhatalon kirjoittamissa kirjoissa on vain jokin, joka minulle napsahtaa kohdalleen. Siksi ei liene ihmekään, että halusin tämän Vanhatalon uusimman romaanin lukea - ja kas, napsahti tässäkin. Vaikka tietenkin aihe näissä kirjoissa on aivan erilainen, on silti kieli samanlainen. Se on tyylikäs, helposti luettava, hieno. Pitkässä valotusajassa kieli pääsee ehkä vielä enemmän oikeuksiinsa kuin Vaahterana kirjoitetuissa chick lit kirjoissa, sillä tässä kirjassa pitkästi pelataan kielellä.

Ja murteella! Aarni on Oulusta kotoisin, ja sen kyllä huomaa. Aarnin murre on aidon tuntuista - liekö Vanhatalo joskus itse asunut Oulussa, kun murre tuntuu niin aidolta? Murre on aina romaaneissa sellainen asia, joka herättää hykerryttävän, lämpimän tunteen, varsikin jos se tuntuu aidolta ja tilanteeseen sopivalta, eikä väkisin väännetyltä. Tässä kirjassa ei ollut mitään väkisin tehtyä, vaan kirja oli todella aito.

Ajankuvaus 60-luvulta on sekin todella aidon tuntuista, ja hieman huonoista oloista tulevan Aarnin olemus välittyy lukijalle todella hyvin. Välillä kirjassa on aistittavissa tietynlainen epätoivo, joka Aarnin elämästä välittyy: hän ikään kuin miettii, mitä hänen elämästään tulee. Tämänkin Vanhatalo kuvaa todella hyvin, ja on tavoittanut nuoren miehen ajatusmaailman hienosti.

Loppu oli hieno. En sano tietenkään siitä mitään, mutta pienen miettimistuokion jälkeen tuumasin, että juuri niin sen pitikin tässä kirjassa olla. Että tästä tulisi juuri tämä kirja. Kannattaa lukea!