Kolme viipaletta kulttuurista

 

Täällä Joensuussa on ainakin tänään ollut aurinkoinen hellepäivä, jota ollaan vietetty käsittääkseni ympäri Suomea. Tunnustan: minä en pidä helteestä. Rakastan auringon paistetta ja rakastan sitä että on sopivan lämmin. Liian kuuma sää kuitenkin vie minulta voimat, tuo päänsärkyä ja väsymystä, ja siksi toivonkin itsekkäästi etteivät nämä helteet loputtomiin kestäisi. Ainoa hyväksyttävä paikka viettää hellepäivää olisi kesämökki Punkaharjulla, jossa voisin olla vaikka koko ajan järvessä. Silloin en valittaisi. Tänään vietin kesäpäivää Sointulassa, minun ja ystävieni kantapaikassa, jossa minulle tehtiin ihana, alkoholiton kesänvärinen drinkki joka maistui kesältä - ja todella hyvältä. Sointulasta kerron myöhemmin lisää... 

Sitten tähän Kolme viipaletta kulttuurista -epähaasteeseen. Tämän aloitti ihana Irene Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogista ja antoi meille, joille epähaasteesta vinkkasi, varsin vapaat kädet lähteä tätä toteuttamaan. Minä innostuin tästä heti, ja olenkin jo mielessäni ideoinut mitä otsikon puitteissa voisin teille lukijoilleni runoilla. Kulttuuri on minulle niin tavattoman rakas asia ja niin monelta kantilta tärkeä. Mistä aloittaisin? 

Aloitan siitä rakkaimmasta, eli kirjoista. Kaikkein yksinkertaisinta on kertoa kolme viimeksi lukemaani kirjaa, joista kerronkin ilolla - kaikki ovat olleet omalla tavallaan todella hyviä kirjoja ja vieläpä kovin erilaisia keskenään. 

Pekka Hiltunen: Onni

Bloggaus kirjasta toki tulossa, mutta en voi olla sanomatta muutamaa sanaa kirjasta jo nyt. Pekka Hiltunen on kirjailija jota todella ihailen: hän on niin moniulotteinen kirjailijana. Onni on jälleen kerran taidon näyte siitä, miten erilaisia romaaneja Hiltunen pystyy kirjoittamaan, se on kantaa ottava mutta silti omalla tavallaan lempeä ja rakastava - ja rakastettava. Onni on käsittämättömän suuri romaani, niin paljon se lukijalleen antaa - ja on varmasti paljon ottanut kirjailijaltakin. 

Liliana Lento: Dionnen tytöt

Pitkään yritin havitella Dionnen tyttöjä käsiini, ja nyt kun se viimein tipahti postiluukusta oli se luettava melkein heti. Liliana Lento yhdistelee esikoisromaanissaan chick litiä ja fantasiaa, ja tämä on juuri se syy miksi Dionnen tyttöihin ihastuin. Astuin taas yhden askeleen syvemmälle fantasiaan, ovathan keijut kirjan keskeisessä osassa - mutta Dionnen työt kyllä osoitti sen, että on fantasiakin minua varten. Uskallan siis käydä yhä useammin kirjaston fantasiahyllyllä. Hieno esikoisromaani, jossa on tunnetta ja mystiikkaa. Tästäkin tietenkin bloggaan myöhemmin. 

Veera Salmi: Mauri ja mini-isoveli

Aloitin itse asiassa vain muutama hetki sitten Veera Salmen uuden lastenkirjan. Kävi niin onnellisesti, että eilisellä kirjastoreissulla hyllyssä oli ikään kuin minua varten Mauri ja mini-isoveli, kirja joka minua kovasti kiinnosti jo etukäteen. En ole vielä onnistunut muodostamaan mielipidettä tästä, niin alussa olen - mutta hyvää on luvassa, olen varma. Tv. yksi Veera Salmen fani. 

Kirjoista on yksinkertaista siirtyä musiikkiin. Varmasti joitakin lukijoita järkyttää se, että en oikeastaan kuuntele musiikkia. Olin nuorempana varsinainen musiikin suurkuluttaja, ostin levyjä ja kävin keikoilla, mutta jokin on muuttunut. Kuuntelen toki vielä paljon radioa, ja sen myötä tulee musiikkiakin kuunneltua, joten ajattelin listata kolme tärkeintä radiokanavaa. 

Radio Suomipop

Radio Suomipop on oikeastaan tärkein ainoastaan yhdestä syystä, jonka varmasti jotkut voivat arvata: no Aamulypsy, totta kai. Olen kuunnellut Aamulypsyä jo monen vuoden ajan, ja kyllä se niin on että arkipäivinä aamulla radio menee heti päälle kun herään. Anni, Jaajo ja Perälä ovat tärkeitä tyyppejä, omalla hassulla tavallaan, ja heidän huumorinsa vaan on sellainen juttu joka toimii. Ehkä ei mitään hienoa kulttuuria, mutta en sellaista aina tarvitsekaan. 

Yle Puhe

Vastapainoksi Aamulypsylle kuuntelen paljon Yle Puhetta. Radiossakin minulle tärkeämpää ovat juontajat kuin musiikki, ja siksi Yle Puhe on usein päällä. Silloin kun laitan ruokaa, siivoan, tai teen jotain muuta. Lukiessa Puhetta ei voi kuunnella, keskittymiseni ei ihan niin moneen paikkaan yletä. Puheelta kuitenkin tulee niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, että voisin vaikka maata yhden päivän paikallani ja antaa Puheen ohjelmien virrata korvistani sisään. 

Helmi radio

Uusi Nelonen median radiokanava, jonka musiikkikin jossain määrin kolahtaa. Musiikki on aikuisempaan makuun, ja löydänkin sieltä usein sellaisia biisejä joiden mukana voi hyräillä. Juontajat vaikuttavat täälläkin siihen että Helmeä kuuntelen: päiväjuontaja Petra Kalliomaa on ihana pirteä mimmi, jonka äänelle ei voi olla hymyilemättä. Iltapäivässä on Ile Jokinen, radiojuontaja johon voi luottaa kuin vuoreen. Minulla takuuvarma juontaja, josta en voi olla pitämättä. 

Radion parissa meneekin suuri osa päivää, sillä sitä kuunnellessa voi huoletta samalla lukea. Silti, tv:täkin tulee katsottua. En oikein tiedä miten minun televisiomakuni voi laittaa sanan kulttuuri alle, sillä se ei ihan perinteistä kulttuuria edusta.... Tulettekohan yllättymään kun kuulette kolme suurta suosikkiani?

Suomen huutokauppakeisari

Niin kova juttu! En muista miten tähän alunperin innostuin, katsoin kai vahingossa, sitten katsoin toisenkin kerran ja huomasin olevani koukussa. Miksi? Kun elämä on kolhinut, kun masentaa tai ahdistaa, silloin katson mielelläni juuri jotain tällaista. Ohjelmaa josta tulee hyvä mieli. Joka ei varmasti ahdista tai josta ei tule paha mieli. Huutokauppakeisarista ei varmasti tule, sen takaan. Enkä taida olla Suomessa ainoa, joka tästä tykkää... 

   

Vain elämää

Kaikki kaudet seuranneena voin sanoa että uuttakin kautta täällä odotetaan kovasti. Musiikkia, hyviä esiintyjiä ja hyvää mieltä. Lisäksi päästään sukeltamaan artistien kuoren alle, joka on aina mielenkiintoista. Kaikki eivät tietenkään avaa kuortaan samalla tavalla kuin toiset, ja se sallittakoon. Kaikki kaudet eivät millään ole yhtä hyviä, mutta ai ai kun viime kaudella oli Antti, Sanni ja Maija. <3 Kyllä tykkäsin!

Pikku kakkonen

Yhdistän Pikku kakkoseen myös viikonloppujen lastenohjelmat, jotka seuraan aina. Pikku kakkonen on ollut arkipäivissäni jo monen vuoden ajan, ihan samoista syistä kuin Huutokauppakeisari. Siitä tulee hyvä mieli. Hyvän ystäväni kanssa meillä oli muutama vuosi sitten joka päivä ohjelmassa Pikku kakkonen, ja muistimme tarkasti mitä ohjelmia minäkin päivänä tulee. Nykyään en enää aina katso, mutta joskus kuitenkin - eikä täditettäväni yhtään ihmettele kun lukutäti on hyvin perillä siitä mitä ohjelmia Pikku kakkosesta tulee. 

Mitä vielä? Haluan ehdottomasti nimetä kolme mieluisinta paikkaa, missä Joensuussa voi viettää kesäpäivää. Niitä on tullut jokunen testattua, mutta nämä kolme ovat jääneet mieluisimmiksi: 

Sointula

Ykkönen, ykkönen aina. Niin kesäpäivänä kuin talvipäivänäkin, siellä viihtyy aina. Sointula on vähän kuin uusi Jokela, se sijaitsee Kirkkokadulla ja sinne on aina mukava mennä. En ole yhtä kanta-asiakas kuin jotkut ystävistäni, mutta sinne ei ikinä "jännitä" mennä, niin kuin joihinkin muihin paikkoihin. Kulttuuri-ihmiset ja tavan tallaajat sopivat hyvin samaan tilaan, eikä ketään kiusata. Sointula on ihana paikka. 

Torikahvio Päivänurmi

Torikahvio on huippu paikka. Samalla kun juo kahvia voi katsella ja kuunnella torilavan ohjelmaa, katsella torin vilinää ja syödä vaikka mansikoita tai jätskiä. Mikä olisikaan parempi paikka kesällä kuin ihmisiä täynnä oleva tori?

Vesikioski

Keskuskujalla sijaitsevan Vesikioskin olen löytänyt vasta tänä kesänä. Kuulin siitä jo viime kesänä, mutta vasta tänä kesänä päädyin käymään siellä. Vesirinkelit ovat niin suurta herkkua, että tekisi mieli maistaa jokaista vaihtoehtoa! Tarjolla on myös pullavohveleita, joissa täytevaihtoehdot ovat... nam. 

 Ohhoh. Siinäpä tuli kulttuuria kerrakseen. Käyn ehkä vinkkaamassa tästä myöhemmin parille ihastuttavalle bloggaajalle, mutta tässä sanon yhteisesti kaikille: jos innostuit, niin kerro sinäkin omista kolmesta viipaleistasi! Muokkaa omaan tyyliisi, mutta koska tämä on epähaaste, niin ketään en pakota. Pus!