Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Täällä Pohjantähden alla
Väinö Linna
1046 s. 
2012 (7. Painos, Alkuperäiset 1956, 1960, 1962)
WSOY









Ostettu

 Tämä bloggaus tulee ehdottomasti olemaan blogihistoriani vaikein. Suurin ja vaikein. Vuodatin niin monta kertaa kirjaa lukiessani kyyneleitä, etten voi välttyä kyyneleiltä myöskään tätä bloggausta kirjoittaessani. Toivon, että suuret tunteeni Väinö Linnan kirjaa kohtaan välittyvät tästä bloggauksesta edes hieman.

Vietän tänä kesänä klassikkokesää. Alun perin ajatuksenani oli lukea nyt kesän ajan yksi klassikko kuukaudessa, sellaisia kirjoja jotka ovat minulla syystä tai toisesta jääneet lukematta. Nyt, innostuttuani aiheesta Väinö Linnan suuremmoisen kirjan myötä, päätin laajentaa klassikkoteemaani kestämään - noh, ties miten kauan. Eli, jatkan klassikoiden lukemista myös syksyn tullen.

Aloitin klassikkokesäni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla teoksella, enkä olisi voinut enää paremmalla kirjalla aloittaa. Luin Pohjantähteä kuukauden ajan, muiden kirjojen lomassa, nautiskellen, välillä uppoutuen pidemmäksi aikaa, välillä lukien lyhyemmän pätkän kerrallaan. Täällä Pohjantähden alla oli sanoin kuvaamattoman hieno matka Suomen lähihistoriaan, yhden perheen elämään. Se toi mukanaan niin monta tunnemyrskyä, etten osaa edes sanoa kuinka monta kertaa kirjaa lukiessani itkin.

Uskon ettei minun tarvitse kertoa mistä Täällä Pohjantähden alla kertoo. Juoni on varmasti tuttu lähestulkoon kaikille - ja jos ei ole, niin tutustukaa kirjaan. Minäkin tiesin toki jo etukäteen mistä kirja kertoo ja tiesin kirjan aloittaessani että edessä on suuremmoinen matka Suomen historiaan. En olisi silti osannut odottaa kuinka paljon Väinö Linna minulle opettaa, miten eri tavalla lähihistoriamme näkisin. Enkä pelkästään historiaamme, vaan niin suunnattoman paljon Täällä Pohjantähden alla opetti minulle ihmisyydestä, elämästä ja tunteiden käsittelystä.

Koskelat. Perhe ja suku, hahmot, jotka Linna on trilogiaan luonut. Niin monta eri tavoin kiinnostavaa, hienoa fiktiivistä hahmoa, jotka tulivat minulle kukin läheisiksi ja todentuntuisiksi - ihmisiksi joiden kanssa elin yli tuhannen sivun ajan. Kaikista läheisimmäksi minulle muodostui Akseli, mutta Juhani, josta kaikki alkaa - hänkin oli, no, yksi hienoimmista fiktiivisistä hahmoista ikinä.

Tottahan tiesin pääkohtia Suomen lähihistoriasta, olin kai jossain määrin ollut hereillä historiantunneilla koulussa, ja olenhan joihinkin asioihin jo historiallisen kirjallisuuden myötä tutustunut. Suunnattoman paljon, ja suunnattoman suuria asioita tämän trilogian myötä minulle kuitenkin tuli tutuksi, ja se osaltaan teki kirjasta minulle niin suuren elämyksen. Historiallinen kirjallisuus on juuri siitä syystä minulle, ja olisi monelle muullekin tärkeää: kun historian tapahtumia käsitellään fiktiivisten hahmojen kautta, ne herättävät ihan toisella tavalla kiinnostuksen. Kirjaa lukiessa tapahtumat tulevat tutuiksi toisella tavalla, ja ainakin minä kiinnostun niistä paljon enemmän kuin koulukirjaa lukiessa. Kun Väinö Linna kertoo maamme lähihistorian tapahtumista Koskelan suvun näkökulman kautta, ne heräsivät mielessäni henkiin toisella tavalla. Ja herättivät aivan toisella tavalla tunteita.

Itkin suunnattoman paljon trilogiaa lukiessani. Oli monia ja taas monia yksittäisiä tapahtumia jotka itkettivät, ja sitten oli loppu. Viimeiset viisikymmentä sivua, joiden aikana itkin pelkästä ajatuksesta: "nyt se kohta loppuu". Ajatus siitä, että joudun sanomaan tälle tarinalle hyvästit, että joudun sulkemaan tämän kirjan kannet, toi kyyneleet silmiin. Mutta tiedän, etteivät nämä hyvästit olleet lopulliset. Tiedän, että tulen palaamaan tämän trilogian pariin vielä uudelleen.

Täällä Pohjantähden alla on varmasti monelle lukutoukalle todella tuttu kirja, ja olen siitä todella iloinen. Olen myös todella iloinen että luin tämän kirjan - en sen takia, "että nyt se on luettu", vaan se takia että kyseessä on oikeasti niin suuren kertojan niin hieno trilogia, että olisi ollut väärin jättää tällainen lukematta. Täällä Pohjantähden alla on paitsi niin merkittävä matka Suomen lähihistoriaan, se on myös kerronnallisesti ja tarinallisesti niin väkevä ja hienosti kirjoitettu trilogia, etten unohda sitä koskaan.