Heikki Hietala
Suomennos Jaakko Kankaanpää
230 s.
2017
Sitruuna
Arvostelukappale kustantajalta
Toistelen usein sitä etten ole novellien lukija. Että ei, ne eivät ole minua varten. Väistelen usein kiinnostavienkin kirjailijoiden novellikokoelmia - taas kerran mietin miksi ihmeessä? Näin Viiston valon kanssa että ei ole kyse siitä ettenkö olisi novellien lukija, on kyse siitä ettei aina ole osunut kohdalle riittävän hyviä teoksia. Ihan niin kuin romaanienkin kanssa. Ihan niin kuin minkä tahansa kirjallisuuden genren.
Viisto valo veti minua puoleensa kuvauksensa perusteella. Kaikissa Hietalan novelleissa on valo jollain tavalla läsnä, se on niiden yhdistävä tekijä, punainen lanka. Muuten novellit ovat keskenään erilaisia - suorastaan maagisia. Viiston valon takakannessa mainitaan: "kirjailija Heikki Hietalaa kiehtoo elämässä sen rajallisuus ja se, mitä tapahtuu kun aika ja paikka menettävät merkityksensä, kun siirrytään rajan toiselle puolelle.". Tämä hohkaa Viistosta valosta, jokaisesta novellista, joskin se tulee näkyviin eri tavoilla. Spekulatiivinen fiktio olisi varmaankin yhdistävä sana kuvaamaan Viiston valon novelleja ja se jos mikä innosti minua teosta lukiessa.
Toki jotkut novellit nousivat toisten yläpuolelle. Mainittakoon Leirintäalue: osa 1 joka sai minut nauramaan ja hurmaantumaan - se oli sellaista spekulatiivisen fiktion ja kirjallisen ilmaisun juhlaa - ja minulle lukemisen nautintoa. Myös kokoelman ensimmäinen novelli, Huvila, oli sellainen lähtölaukaus jota lukiessani ajattelin nyt luen jotain hyvää.
Miksi olen ajatellut etten ole novellien lukija? Muutama kokemukseni novellikokoelmien kanssa on sellainen, etten ole oikein päässyt novelliin kiinni kun se jo loppuu. Näiden kokemusten perusteella olenkin ajatellut että minä en vain lukijana sovi yhteistyöhön novellien kanssa. Nyt kun olen pari kertaa uskaltautunut ottamaan novellikokoelman käsiini, huomaan yllättyväni. Kuten nytkin Viiston valon kanssa: on kyse siitä, että Heikki Hietala osaa kirjoittaa novelleja. Hän osaa ottaa lukijan kyytiinsä heti ensimmäisestä lauseesta saakka ja hän osaa kirjoittaa tarinan novellimittaan. Vaikka monet novelleista olivat hurjan hyviä, en oikeastaan kertaakaan jäänyt miettimään: voi kun tämä jatkuisi vielä. Innoissani vaan jatkoin seuraavaan miettien miettien mitä seuraavaksi.
Olen viime aikoina innostunut entistä enemmän scifistä ja fantasiasta ja ylipäätään spekulatiivisesta fiktiosta joten Viisto valo tuli minulle kuin tarjottimella. Sen lisäksi että Hietala avasi minulle useamman kerran oven uskomattomiin maailmoihin jossa jotkin asiat voisivat vaikka tapahtuakin, osa menee tajunnan rajamaille. Sen lisäksi Hietala todisti minulle että kyllä, minäkin olen novellien lukija. Kun vaan löydän hyvän kirjailijan.
Henna Hemulin kirjahylly -blogista on lukenut myös Viiston valon ja piti siitä myös.
