Emmi Itäranta
265 s.
2012
Teos
Pitkään on Emmi Itärannan paljon puhuttu esikoisteos odottanut hyllyssäni. Sain sen vajaa vuosi sitten lahjaksi, ja tarkoituksenani oli lukea se pian, tietysti. Mutta aina kaikki ei mene niin kuin pitäisi - tuli varmaankin muita kirjoja, kirjaston lainoja, ja pian ehkä kirja unohtuikin kaikkien muiden teosten sekaan hyllyyn. Nyt kuitenkin, muuttohässäkän keskellä kun kävin läpi hyllyjäni, Teemestarin kirja pomppasi eteeni huutaen "lue minut, lue minut nyt!". Ja minähän luin.
Teemestarin kirja kertoo ajasta, jolloin maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin läpikäynyt ihmiskunta yrittää pärjätä vähällä vedellä, kun sitä säännöstellään jatkuvasti. Entisajoista muistuttavat vain kaatopaikoille keräytynyt vanha tavara, sekä teemestareiden päiväkirjat jotka ovat jäljellä.
Noria, joka on teemestarien sukua, elää tässä maailmassa. On tullut hänen vuoronsa ottaa teemestarin arvo. Samalla hän saa myös omakseen teemestarien salaisuuden.
Voi että. Miksi minä olenkaan antanut näin mahtavan kirjan odottaa hyllyssäni? Tuntuu päätä huimaavalta ajatella, että tämä on Itärannan esikoisteos, ja samalla miettiä mihin kaikkeen kirjailijatar tulee vielä pystymäänkään kirjallisen uransa aikana.
Itäranta on luonut todentuntuisen maailman tulevaisuudesta, maailman joka voi hyvinkin olla jonakin päivänä täyttä totta. Valitettavasti. Minä pääsin helposti tuohon maailmaan, vaikka dystopia ei olekaan minulle sitä kaikkein tutuinta aluetta. Ei niin kovin tuttua, mutta silti niin kovin rakasta.
Tietenkin rakkaimmaksi hahmoksi kirjassa nousi Noria. Hänet oli hyvin kuvattu, hänen sisälleen ja ajatuksiin pääsi helposti. Varsinkin kirjan loppupuolella jännitys nousi äärimmilleen ja pelkäsin Norian puolesta sydän syrjällään.
Teemestarin kirja sopii myös niille, jotka eivät ole dystopiaan tutustuneet. Se on helppo lasku, ja sai ainakin minut janoamaan tätä lajityyppiä lisää.
Muuten - tämä kirja on saanut 50 000 painoksen USA:han! Ja on se sen ansainnutkin.
