Kesäiseen tapaan myös tänä kesänä bloggarit järjestävät yhteisen kesälukumaratonin. Minä olen monena kesänä ollut mukana, ja nytkin kävi niin onnellisesti, että pääsin mukaan. Tarkoitus oli alunperin aloittaa vasta varsinaisena maratonpäivänä, perjantaina, mutta kirjapinot houkuttelevat, ja aloitankin jo nyt, torstaina, kello 15.
Eilisellä kirjastoreissulta löytyi mukaan vaikka mitä. Rakentelin itselleni värikkään, korkean ja ihanan pinon, josta voin lukemista valita.
Nyt lähtee! Päivitän tätä bloggausta säännöllisesti, ja sen lisäksi twiittailen maratontunnelmista, sekä lisään kuvia instagramiin. Twitterissä lukutoukka visertää nimellä @rakastankirjoja, ja instagramista minut löytää nimellä lukutoukankirjablogi.
17.25.
Kahvitauon paikka! Pääsin aloittamaan maratonin vasta puoli neljältä, joten takana on kaksi tuntia lukuaikaa. Kaksi kirjaa on luettuna, molemmat ovat olleet lastenkirjoja, eivätkä kovinkaan paksuja.
Starttasin maratonin Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja Iso Elsa kirjalla. Heinähattu ja Vilttitossu on laatutavaraa, joiden laatu ei ole sarjan edeteessä laskenut. En ole aivan varma monesko sarjan kirja tämä on, mutta kyseessä oli Salla Savolaisen kuvittama uusi painos.
Olen lukenut sarjaa lapsena, mutta nyt viime aikoina olen lainannut silloin tällöin pari kirjaa kirjastosta, ja tutustunut näihin ihaniin tyyppeihin uudestaan. En tiedä onko koko sarja tullut lapsena tutuksi, mutta suurin osa sarjan kirjoista tuntuu minulle nyt aivan uusilta. Aivan täydellinen maratonin aloituskirja, jonka kanssa nauroinkin.
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Iso Elsa, kuvittanut Salla Savolainen, 104 s, Tammi
Maratonin toisena kirjana oli Noora ja Jenna Kunnaksen Kaheli sakki ja kauhujen kaappi. Tämä kirja on välähdellyt minulle blogeissa ja instagramissa, ja se kiinnosti minua siinä määrin, että mietin jossain vaiheessa siitä arvostelukappaleen pyytämistä. Nyt kuitenkin, eilen kun kävin kirjastossa, se
olikin lastenosaston hyllyssä! Mikä tuuri!
Kahe sakki ja kauhujen kaappi on ihan hulvaton. Siinä on mahtavat hahmot, kuten esimerkiksi Bertta Perätuuli, ja pieruhuumori varmasti naurattaa alakoulu ikäistä lukijaa. Ja nauratti se minuakin! Luulen, että tuossa vuoden päästä täditettäväni olisi ihan valmis tälle kirjalle, ja pitäisi tästä varmasti, on se sen verran vekkuli tyyppi.
Kahelista sakista saisi mainiosti jatko-osan, ja toivonkin että Noora ja Jenna Kunnas kirjoittaisivat näistä tyypeistä lisää.
Noora ja Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi, 109 s, Otava
Yhteensä siis tähän mennessä sivuja on kertynyt 213. Maratonpinostani löytyy jatkoksi niin lastenkirjoja, nuortenkirjoja, kuin aikuisillekin suunnattua kirjallisuutta, mutta enpä yhtään tiedä mitä sieltä käteen osuu seuraavana. Tiedän ainakin sen, että lukufiilis on mitä täydellisin!
19.50.
Taas on kahvitauon paikka. Kuluneen kahden ja puolen tunnin aikana olen lukenut, tottakai, ja lisäksi pitänyt kokkaus ja ruokailutauon. Tankkaus tekikin hyvää, sillä verensokeri oli uhkaavasti ehtinyt laskea ja päänsärkykin uhkasi. Nyt on kuitenkin taas hyvä ja voimakas olo, ja lukeminen maistuu.
Luin Alan Bennettin kirjan Epätavallinen lukija. Kirja osui silmiini jonkun (anteeksi, en muista kenen) kirjakaverin Goodreads listoilta, joilta kävin haeskelemassa kirjastoreissua varten lukuvinkkejä. Kirja kuulosti kiinnostavalta, ja kyseinen kirjakaveri oli antanut sille muistaakseni neljä tähteä. Eikä suotta!
Epätavallinen lukija on mahtava - hauska, osuva, ja kertoo lukemisesta. Kirjoitan kirjasta vielä erillisen bloggauksen, niin mainio se oli, joten en juonesta kerro sen enempää kuin sen, että se kertoo Englannin hovista. Miten tällainen kirja onkaan päässyt lipumaan ohitseni? Lukumaratonille kirja oli täydellinen pituutensakin vuoksi, sillä sivuja oli reilu sata.
Alan Bennett: Epätavallinen lukija, suomentanut Heikki Salojärvi, 114 s., Basam books
Sivuja tähän mennessä siis on 327. En yhtään tiedä minkä kirjan kahvitauon jälkeen pinosta otan, sillä varsinaisia herkkuja on kyllä tarjolla. Ainakin Kari Hotakaisen Lastenkirja houkuttaa kovasti, sillä pidän Hotakaisesta, ja tuota Lastenkirjaa on minulle vinkattu. Ehkä se?
22.00.
Vielä piti keittää kahvit, koska yritän tänään jaksaa valvoa (ja lukea!) mahdollisimman myöhään. En ole mikään himovalvoja, joten saa nähdä miten minun käy.
Kaksi kirjaa on taas luettu. Valitsin tosiaan pinosta Kari Hotakaisen Lastenkirjan, jota minulle on kehuttu. Ei ollenkaan suotta, sillä kirja oli kyllä hieno. Lastenkirja, joka on kirjoitettu Hotakaismaisen persoonallisella tyylillä, joka on minun makuuni. Kuvitus ei myöskään ole mitään tavanomaista lastenkirjakuvitusta, vaan siinä on tiukan persoonallinen ote. Aivan varma en tosin vieläkään ole, onko kuvitus aivan minun makuuni vai ei...
Kari Hotakainen: Lastenkirja, kuvitus Priit Pärn, 128 s., WSOY
Hotakaisen jälkeen päätin jatkaa lastenkirja linjalla, ja pinosta löytyi ensimmäinen Risto Räppääjä kirja. Risto Räppääjä oli minulle tätä ennen tuttu ainoastaan elokuvista, joita olen tainnut telkkarista nähdä parikin. Hetki lyö, Risto Räppääjä oli kuitenkin minun mielestäni parempi kuin elokuvat. Risto ja Rauha ovat molemmat hauskoja tyyppejä, ja Sinikka ja Tiina Nopolan huumori toimii minulle tässäkin kirjassa.
Sinikka ja Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä, kuvitus Sami toivonen ja Aino Havukainen, 96 s., Tammi
Tähän mennessä sivuja on kertynyt 551. Lukeminen on ollut koko ajan hauskaa, ja eteeni on sattunut ainoastaan hyviä kirjoja. En tiedä kuinka kauan jaksan vielä tänä iltana lukea, en varmaan kovin paljon puoltayötä pidempään, mutta sitten jatkan aamulla reippaana.
6.30.
Eilen uni vei mennessään jo yhdentoista jälkeen. Kuten eilen jo kirjoitin, en ole kovin hyvä valvomaan myöhään, ja silmät alkoivatkin lupsua sitten jo siihen malliin, ettei lukeminen enää sujunut. Toisaalta, sitten sisäinen kelloni herätti minut jo puoli kuudelta, ja nyt olen jo lukenut Tuula Kallioniemen nuortenkirjan Pako loppuun.
Pako oli hyvä. En osaa sanoa minkä ikäisille lukijoille sitä suosittelisin, sillä siinä on jännitystä, sekä rankkoja aiheita. Ehkä paras ikä olisi 12-14 vuotiaat. Aikuisellekin lukijalle tämä maistui hyvin, sillä Kallionemi käsittelee rankkoja aiheita hienosti. Tästäkin kirjasta tulen luultavasti bloggaamaan vielä tarkemmin, sillä sanottavaa on enemmänkin.
Tuula Kallioniemi: Pako, 126 s., Otava
Saa nähdä miten jaksan lukea iltapäivään saakka, kun olen herännyt näin aikaisin. Jos silmät eivät meinaa pysyä auki, annan itselleni luvan pieniin uniin, mutta koitan silti mennä kahvin voimalla. Vielä ei ainakaan väsmys uhkaa, ja kahvi tekee hyvää. Tällähetkellä luettuja sivuja on kasassa 677.
10.35.
Ajattelin päivittää tilanteen vielä ennen ruokataukoa. Tähän väliin on mahtunut yksi kirja, sekä pieni unitauko. Aloin olla puoli kahdeksan aikaan niin väsynyt, ettei lukemisesta tullut mitään. Annoinkin itselleni luvan tunnin torkkuihin, ja se piristi huomattavasti. Nyt, kun vielä saan ruokaa, niin jaksaa taas!
Luin Sari Luhtasen kirjan Totuus Tarusta. Tämäkin on ollut lukulistalla jo viime vuodesta asti, sillä olen pitänyt Luhtasen viihdekirjoista paljon. Totuus Tarusta olikin hauska, se on vähän niin kuin nuorille lukijoille suunnattua chick litiä. Toivottavasti Tarusta saataisiin kuulla lisääkin!
Sari Luhtanen: Totuus Tarusta, kuvitus Tiina Paju, 159 s., Otava
Nyt siis syömään ja kahville, ja sen jälkeen lukeminen jatkuu. Sivumäärä tällä hetkellä on 836.
12.55.
Nyt on tankattu ruokaa, juotu kahvia, luettu ja on aika juoda lisää kahvia. Lukufiilis on ollut hyvä, vaikka tiedänkin, että kun maraton loppuu, tulen nukkumaan pitkät päikkärit. Maratonaikaa siihen en kuitenkaan aio uhrata, vaan jaksan kahvin voimalla.
Kahdeksas luettu kirja on Timo Parvelan Ella ja Paterock. Timo Parvela ja Ella kirjat ovat nekin minulle uusi tuttavuus, vaikka toki nimenä olikin tuttu. Olisin kyllä tutustunut tähänkin sarjaan aikaisemmin, jos olisin tiennyt miten hyvä ja hauska kirjoittaja Parvela on! Kirjassa on mukana todella hauska porukka, ja juoni luistaa hyvin eteenpäin. Aion ehdottomasti tutustua tähän sarjaan paremminkin.
Timo Parvela: Ella ja Paterock, 138 s., Tammi
Lukuaikaa on siis jäljellä kaksi ja puoli tuntia. Tähän mennessä sivuja on kasassa 974, eli tulen ylittämään tuhannen sivun haamurajan. Saa nähdä mitä luettavaa pinosta vielä löytyy, jäljellä on nimittäin monta hyvää kirjaa, jotka tulen kyllä maratonin jälkeen lukemaan.
15.40.
Se on loppu nyt! Kesälukumaraton on osaltani päättynyt, ja en voi kuin todeta että oli mahtavaa! Tämä lukumaraton meni lähes kokonaan lastenkirjallisuuden parissa, enkä oikeastaan tiedä mikä voisi olla hauskempi tapa maratoonata.
Viimeisenä kirjanani oli Siri Kolun Me Rosvolat ja ryöväriliitto, jota en ihan loppuun ehtinyt lukea. Sanottakoon, että olen tämän Rosvolat kirjan lukenut jo aiemmin, mutta se tuli väärässä järjestyksessä sarjaa, enkä tajunnut siitä oikein mitään. Me Rosvolat on nimittäin sarja, joka pitää lukea järjestyksessä. Nyt kun tiedän mitä tätä ennen on tapahtunut, sain kirjasta täyden ilon irti, ja tajuan miten hieno päätös se sarjalle on. Vielä loppuratkaisu lukematta.
Siri Kolu: Me Rosvolat ja ryöväriliitto, luettu 195 s., Otava
Yhteissivumääräni on siis
1169! Huikea sivumäärä, jollaista en ole tavoittanut ikinä lukumaratonilla. Tämä tietenkin johtui lukemistani lastenkirjoista, joita lukee paljon nopeammin kuin raskaampaa aikuisten kirjallisuutta. Mutta hauskaa oli, aivan mahtavaa. Ihania uusia sarjalöytöjä, kuten Ella-sarja ja Risto Räppääjät, joihin en ollut ennen tutustunut. Alan Bennett oli ainoa LaNu kirjallisuuden ulkopuolelta oleva kirja, ja se oli mahtava poikkeus maratoniin. Epätavallinen lukija jää mieleen pitkäksi aikaa!
En pysty tietenkään olemaan tätä päivää lukematta, vaikka takana on monta tuntia kirja kädessä. Mutta sen jälkeen, kun olen selvittänyt loppuratkaisun Rosvoloista, on ihanaa ottaa käteen kunnon dekkari.
