sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla

Pohjolan porteilla
Mervi Heikkilä
165 s. 
2017
Haamu









Arvostelukappale kustantajalta


Kuluneella viikolla vietettiin Kalevalan päivää ja mikä olisikaan sopinut paremmaksi luettavaksi tuona päivänä kuin Mervi Heikkilän uusi kirja Pohjolan porteilla. Se on itsenäinen jatko-osa paljon kehuja saaneeseen Louhi-sarjaan jonka aiemmat osat ovat jääneet minulta lukematta. Sen verran on kirjablogeissa kuitenkin Heikkilästä ja tästä sarjasta kohistu, että kyllähän minuakin Pohjolan porteilla kiinnosti.


Heikkilä tutustutti minut Roonaan, joka on erilainen kuin muut. Päällisin puolin hän saattaa viettää aika normaalia elämää mutta ei - hänellä on suuria salaisuuksia. Roona seurustelee Aleksin kanssa mutta sekään ei suju tavallisen suhteen tapaan. Roonan isä on Eerikki Puujumala ja tämä saa huolestuttavan näyn. Kun Roonan peilikuvassa vilahtelee tämän lisäksi tumma varjo, täytyy valmistautua johonkin ikävään. Roona ottaa avukseen ystävänsä Sampsan ja shamaanin, Iraidan, käyttää hyväksi tietäjäntaitojaan ja hankkii oman rummun. Nyt ovat vastassa todelliset viholliset.

Kuten kirjan takakannessa luvataan, on Pohjolan porteilla itsenäinen jatko-osa Louhen liitolle sekä Tuonella kulkijoille. Ehkä hahmoista olisi saanut enemmän irti jos olisin lukenut sarjan aiemmat osat mutta juonesta sain kiinni heti kirjan alussa. Ja ennen kaikkea - kirjan hengestä. Muinaususkonnot, myytit ja mytologia, ne heräävät Mervi Heikkilän kirjassa henkiin. Ja se, minkä takia tuo herääminen ennen kaikkea tapahtuu on näiden yhdistäminen nuortenkirjamaisiin tapahtumiin.

Roona on nimittäin mahtava, valloittava nuori nainen. Hänessä on energiaa ja tahtoa ja vaikka aiempien osien lukeminen olisi ehkä auttanut, ihastuin häneen hahmona jo tämän kirjan lukemisen jälkeen. Ihmissuhteet, vaikeuksien voittaminen, teini-iän myrskyt - nämä kaikki ovat läsnä Heikkilän kirjassa. Siinä lomassa, täysin luonnollisena yhtälönä, tulevat myytit ja mytologia ja voi miten minä nautin.

Heikkilä on ilmiselvästi taustatyönsä tehnyt. Pohjolan porteilla on sopivalla tavalla maaginen ja samalla täysin uskottava teos joka vie toisaalta toiseen maailmaan ja toisaalta taas teini-ikäisen tytön ajoittain myrskyäviin tunteisiin. Kyllä, minun täytyy ilmiselvästi lukea myös aiemmat osat, haluan tietää mitä aiemmin on tapahtunut!

Kirja kuuluu #satasuomalaista2017 haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!