Laura Lähteenmäki
280 s.
2016
WSOY
Arvostelukappale kustantajalta
Vietetään naistenviikon viimeistä päivää, ja hahaa, esimerkiksi Kristan nimipäivää! Tänään juhlivat myös muunmuassa Kirstit, Kirsit, Kristiinat ja Tiinat, joten tuttavapiiristäni löytyy monia nimipäiväänsä juhlivia. Lupailin aiemmin arvontaa tänne Lukutoukan kulttuuriblogiin nimipäiväni kunniaksi, mutta lykkään sitä päivällä. Valitsin kirjat jo hetki sitten, mutta en ole vielä kuvannut niitä, joten malttakaa odottaa huomiseen. Hyviä kirjoja on arvottavana, sen lupaan!
Kirjablogistaniassakin ollaan juhlittu runsain mitoin naistenviikkoa ja olen saanut monesta blogista lukuvinkkejä naisten kirjoittamista ja naisista kirjoitetuista kirjoista. Minäkin olen kirjoittanut tällä viikolla naisten kirjoittamista kirjoista ja mielestäni Laura Lähteenmäen upea romaani Korkea aika on hyvä kirja tämän viikon viimeiselle päivälle. Kirja, josta hurmaannuin täysin.
Korkeassa ajassa kaiken keskellä ovat Anna ja Olavi Otso, ahkera ja onnellinen pariskunta joiden välillä säteilee rakkaus. Eletään sodan jälkeistä aikaa, ja Anna ja Olavi saapuvat evakkoina, rakentavat uutta kotia, yrittävät karkottaa ikävänsä pois, asettua ja jättää vanhan taakseen. Onnistuvatko siinä? Anna tuntee loputonta kiitollisuutta Pihlajan Heljää kohtaan, Heljää jonka mies on vammautunut sodassa ja jolta he saivat maata rakentaakseen talonsa. Kiitollisuus on sekin loputon suo, eikä Anna oikein tiedä miten hän voisi auttaa.
Lähteenmäki kertoo samalla myös nykyajasta, Annan lapsenlapsesta Saanasta joka pohtii elämää, onnellisuuta ja siitä osaako hän tarttua hetkeen silloin kuin pitäisi? Osaako meistä kukaan?
Odotin Korkealta ajalta todella paljon, enkä odottanut turhaan. Monet tutut, luotetut bloggarit olivat kehuneet kirjaa mutta se ei kuitenkaan takaa mitään. Olen joutunut useamman kerran pettymään kirjaan, jota "kaikki" ovat kehuneet. Mutta olen myös yllättynyt iloisesti kirjan kanssa, josta "kukaan" ei ole pitänyt. Niin se on, olemme kaikki erilaisia lukijoita, eikä ole yhtäkään kirjaa josta "kaikki" pitävät. Korkean ajan kanssa kävi hyvin, se oli sellainen kirja josta ymmärrän kaikki kehuvat sanat joita minullekin on tästä kirjasta puhuttu.
Korkea aika on kaunis, haikea ja vahva. Laura Lähteenmäki todisti minulle sillä, että hän toden totta ei ole pelkkä nuortenkirjailija, vaan hän osaa kirjoittaa vakavasti, juuri minulle. Sillä minä en ole vielä lukenut Ikkunat yöhön teosta, josta olen jo nyt kuullut että minun pitäisi se lukea - menen huomenna kirjastoon, yritän saada sen käsiini! Olen lukenut useamman Lähteenmäen nuortenkirjan, ja olen kyllä pitänyt niistä kovasti. Ne eivät vain ole sattuneet sieluuni sillä tavalla kuin Korkea aika sattui, tämä meni ihon alle kauneudellaan ja haikeudellaan.
Kuulen puhuttavan evakoista usein lukupiirimme tapaamisissa, joten aihe on minulle hieman tuttu. En ole muistaakseni ennen tutustunut tätä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, vaikka tätä varmasti on runsaasti. Ehdottomasti tärkeä aihe, jota Lähteenmäki käsittelee tässä kirjassa todella hienosti. Hän ei tyrkytä aihetta liikaa, vaan kertoo päähenkilöiden tarinaa - ja siinä sivussa siitä, millaista heidän elämänsä evakkona on.
Korkea aika nostatti lähestulkoon kyyneleet silmiin, sen teki aihe ja lisäksi Laura Lähteenmäen hirvittävän kaunis tapa kertoa ja kirjoittaa. Korkealla ajalla Lähteenmäki osoitti minulle olevansa todella lahjakas kirjailija - ja että Ikkunat yöhön on ehdottomasti luettava.
Korkea aika on ehdottomasti yksi tämän vuoden kovimpia kotimaisia. Jotain samankaltaisuutta löysin Korkean ajan ja Minna Rytisalon Lempin välillä - Rytisalon ja Lähteenmäen kerronnassa on jotain samaa, sama kauneus ja sama haikeus, ja se, että molemmat ovat erittäin lahjakkaita sanan käyttäjiä. Toivon molemmille kirjoille runsaasti lukijoita tulevan syksyn aikana!
