Sokal: Ankardo: Kuolema järvellä & Vihreäsilmäinen kuolema

Piirrokset: Pascal Regnauld 
Teksti: Benoît & Hugo Sokal
Värit: Hugo Sokal

Kuolema järvellä
48 s. 
2015

Vihreäsilmäinen kuolema
48 s. 
2016


Jalava
Arvostelukappale kustantajalta 


Kun sain sähköpostiini tiedotteen juuri ilmestyneestä Ankardo sarjakuvasta, kiinnostukseni heräsi. Miksipä ei? En ole kovin tuttu sarjakuvamaailman kanssa, enkä ole kovinkaan monesta sarjakuva albumista blogannut blogiaikanani vaikka toki viihdyn hyvien sarjakuvien parissa. Ankardo kuulosti jo etukäteen sellaiselta tyypiltä jonka matkaan haluaisin päästä.

Palataanpa kuitenkin alkupisteeseen. Kuka on Ankardo? Ankka, sehän on aika selvää, yksityisetsivä joka pukeutuu pitkään takkiin. Monille sarjakuvan ystäville hän on varmasti tuttu sillä Benoît Sokal loi hänet jo 1970-luvulla ja Suomessakin tämän yksityisetsivän, tarkastaja Ankardon, toimia on saatu seurailla jo kauan.

En mene nyt kummankaan albumin yksityiskohtiin vaan keskityn enemmän kokonaiskuvaan joka minulle Ankardosta ja näiden tekijöiden luomasta maailmasta jäi. Nimittäin jo Kuolema järvellä kertoo paljon Ankardon tekijöistä: he eivät pelkää tarttua yhteiskunnallisiin ongelmiin ja nykypäivän asioihin. Yhtenä seikkana tässä 2015 suomeksi ilmestyneessä albumissa ovat laittomat maahanmuuttajat ja hienosti Sokal aihetta käsittelee. Hymyilytti, hihitytti, samalla kun olin vaikuttunut.

Nimittäin vaikuttunut siitä miten tämä kolmikko toimii yhteen. Sokalien tarina sekä Pascal Regnauldin piirrokset, niistä on syntynyt hieno kokonaisuus. Albumien tarina, sopiva jännite sekä yhteiskunnallinen ote sopii hyvin eläinhahmoihin ja korostaa sitä huumoria joka kenties teki Ankardosta niin miellyttävän tuttavuuden. Häneen kannattaa tutustua paremminkin!

Ja mikä hienointa: innostuin Ankardon lukemisesta niin paljon että lainasin kirjastoreissullani lisää sarjakuvia!

Marko Hautala & Broci: Varpaat

Varpaat
Marko Hautala & Broci
108 s. 
2016
Haamu 









Arvostelukappale kustantajalta 


Lisättäköön sarjakuva siihen kirjallisuuden lajiin josta voin sanoa: se ei ole minulle tuttua mutta pitäisi lukea enemmän... Haluan lukea enemmän sarjakuvia, haluan löytää kiinnostavia sarjakuvia jotka innostaisivat minua enemmän tämän genren pariin joten kirjatoverit, suosituksia kehiin!

Ystävänpäivän lukumaratonilla lukemani Varpaat kyllä innosti minua osaltaan lukemaan sarjakuvia. Sillä tämä sarjakuvateos on... Vau! Niin kuin ehkä jotkut muistavat, en ole mikään hyvä novellien lukijakaan. Antauduin silti novelleille sen verran että luin Marko Hautalan Varpaat novellin Valkoiset varpaat -novelliantologiasta tietääkseni kuinka hyvin tämä sarjakuvateos novellia myötäilee. Vastaus saattaa mietityttää monia ja koska tämä ei ole klikkiotsikko (hehheh) niin sanon sen heti: hienosti.

Hautala on mahtava. Olen lukenut Kuiskaavan tytön (parasta lukemaani psykologista kauhua joka aiheuttaa väristyksiä vieläkin!) sekä Kuokkamummon (miksi muistelin ensin että kirjan nimi on Möykkämummo? Hmm.) ja jo niiden vuoksi tämä sarjakuvateos kiinnosti minua. Hautalaa sarjakuvan muodossa, voiko olla huono?

Ei.

Varpaat kertoo reppureissaajapariskunnasta jotka pätyvät ranskalaiseen pikkukylään. Majatalossa he tapaavat hieman kummallisen miehen joka tekee retkiehdotuksen luolastoihin - hän toimisi oppaana. Sitten tämä muukalainen nostaa jalkansa pöydälle. Jäljellä on vain isovarvas. Ja kyllähän tämä pariskunta miehen matkaan lähtee.

Olen hehkuttanut Marko Hautalaa, enkä ole hehkuttanut häntä suotta. Mutta Broci ansaitsee myös kehunsa, sillä hänen kuvituksensa sopii täydellisesti Hautalan luomaan kauhutarinaan. Pidin todella paljon Hautalan Varpaista (kuulostipas oudolta!) novellimuodossa luettuna mutta tässä sarjakuvateoksessa Broci tekee Varpaisiin mahtavan lisän tunnelmaan. Tämä on kauhea teos, kauhean hyvä!

Varpaat on kauhun ystäville, hyvän kuvituksen ystäville, Marko Hautalan kirjojen ystäville... Ja lähtee luettavaksi myös minun ystävälleni!

Naistenviikko: Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

Suomalaisten painajaisia - Vähäsanaista vertaistukea
Karoliina Korhonen
2016
Atena










Ostettu


Tällä viikolla juhlitaan naistenviikkoa myös kirjablogeissa. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi kirjabloggaajien naistenviikkoa, ja innosti monet meistä muistakin bloggaamaan tällä viikolla naisten kirjoittamista ja naisista kirjoitetuista kirjoista. Olen tätä varten lukenut viime aikoina tarkoituksella naisten kirjoittamia kirjoja, joiden löytäminen hyllystä ei tosin ole ollut mikään haaste. Vaikka monet mieskirjailijoiden kirjoittamat kirjat sieltä minua huhuilevatkin luokseen...

Aloitan viikon Karoliina Korhosen Suomalaisten painajaisia -sarjakuvakirjalla, jonka kanssa palaan vielä kerran reilun viikon takaiseen blogistanian kesälukumaratoniin. Luin Korhosen paljon kehuja saaneen kirjan maratonilla, ja se olikin mitä sopivin aika hihitellä Korhosen luomille tilanteille.

Suomalaisten painajaisia esittelee meille suomalaisen Matin. Matin joka arvostaa rauhaa, hiljaisuutta ja henkilökohtaista tilaa, kuten monet meistä muistakin suomalaisista. Mutta kuten monet meistä Matin kaltaisista tiedämme, aivan liian usein joutuu tilanteeseen josta ei pidä. Niin joutuu Mattikin. Hän inhoaa sitä.

Tiedättekö sen tilanteen, kun sataa kaatamalla mutta bussipysäkin katoksessa on jo yksi ihminen eikä sinne voi mennä? Tai koko bussi on "täynnä", siis jokaisella penkkirivillä istuu yksi ihminen, eikä mihinkään voi mennä istumaan? Tai kun myyjä tulee kysymään kaupassa tarvitsetko apua, ja jotain sujuvaa pitäisi vastata? Minä tiedän. En ole aivan yhtä vaikeana kuin Matti jokaisessa noista tilanteista, mutta koska olen introvertti paljon enemmän kuin ekstrovertti, niin tuo "täysi" bussi esimerkiksi on minulle hyvin tuttu tilanne. Että Matti, tiedän miltä sinusta tuntuu!

Suomalaisten painajaisia on siinä mielessä todella hyvä kirja, että sitä ei voi nauramatta lukea. Kuitenkin kirjaa lukiessa varmasti monet meistä suomalaisista löytävät jotain tuttua, jonkin sellaisen tilanteen jonka edessä on itse mennyt vaikeaksi. Sillä luulen, että jokaisessa meissä asuu pikkuinen Matti!

Silti uskon että suomalaisissakin on ihmisiä, jotka inhoavat tätä kirjaa. Varmasti on sellaisia sosiaalisia tyyppejä, jotka inhoavat tällaista yleistämistä, sitä että suomalaiset ovat luonteeltaan introvertteja ja epäsosiaalisia. Heitäkin on varmasti. Heitä, jotka eivät edes osaa nauraa Suomalaisten painajaisille. Ehkä minä en jokaiseen Korhosen luomaan tilanteeseen itse kuuluisi, mutta osaan nauraa niistä jokaiselle - ja olen varma että löytäisin tuttavapiiristäni useita, kuhunkin kuvaan sopivia ihmisiä. Meitä on, Matteja!

Uskon että Suomalaisten painajaisia menee kiertoon ystäväpiirissäni, sillä Matista ja hänen seikkailuistaan on varmasti moni kiinnostunut. Aion tältä istumalta myös lähteä tutustumaan Mattiin some-maailmassa, sillä hän löytyy sieltäkin, Finnish nightmares -nimellä.

Anne Muhonen ja Tiina Konttila: Sirkus Rinkeli

Sirkus Rinkeli
Anne Muhonen ja Tiina Konttila
2015
Robustos










Arvostelukappale


Olen näköjään löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen: sarjakuvat. Nyt kun löysin sarjakuvaa ja lastenkirjallisuutta yhdistelevän teoksen Sirkus Rinkeli, niin olin todella iloinen sen tekijöiden ottaessa yhteyttä, josko minua kiinnostaisi tämä kirja.

Sirkus Rinkeli saapuu kaupunkiin! Tämän huomaa myös Aapo, joka kiinnostuu sirkuksesta, ja menee katselemaan sen pystyttämistä. Siellä hän tutustuu sirkuslaisiin, ja ystävystyy Epun kanssa, joka vielä miettii ohjelmanumeroaan. Seikkailua kirjan tapahtumiin tuo Siiri, joka pakenee pelottavaa Harppuunamiestä.

Sirkus Rinkeli on huippu! Kertakaikkiaan huippu! Tykkään suunnatomasti kuvituksen tyylistä, se on minun makuuni sopivan lapsenomaista ja hassua. Erityisesti se, miten sirkuksen tyypit on kuvattu, on ihanaa, ja saa melkein nauramaan ääneen.

Sirkus Rinkelissä ei toki pelata ainoastaan kuvituksella, vaan mukana on kiva tarina. Siinä on mukana seikkailua, joka varmasti miellyttää lapsia, koska ei kuitenkaan ole liian jännittävä. Voin jo kuvitella, miten luemme tätä siskonpoikani kanssa, sillä hän on varmasti juuri sopivassa iässä tälle kirjalle.

Olen niin iloinen, että olen löytänyt sarjakuvien maailman. Jotenkin Sirkus Rinkeli saa minut innostumaan vielä enemmän sarjakuvista, ja saa minut varmasti menemään sarjakuvahyllylle seuraavan kerran kun käyn kirjastossa. Mutta kuinka paljon hyviä lastensarjakuva albumeita on olemassa? Haluaisitteko vinkata minulle hyvistä sellaisista?

Tekijöitä on siis Sirkus Rinkelissä kaksi, ja molemmat ovat osallistuneet hahmojen luomiseen. Sen huomaa, sillä hahmoissa on jonkin verran eroavaisuuksia tyylillisesti. Se on silti vain hauskaa, ja tuo kirjaan oman kivan lisän.

Millainen kirja olisi ollut värien kanssa? Sitä jää väkisin miettimään, sillä näihin hahmoihin olisivat varmasti väritkin mainiosti sopineet.

Sirkus Rinkeli on varmasti todella mukavaa lukemista lapsille, mutta kyllä siitä aikuinenkin nauttii kovasti. Ja kuulinpa muuten huhua, että tähän on ehkä tulossa jatkoakin... Jee!