maanantai 18. toukokuuta 2015

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

Joka lapsia ja koiria rakastaa
Kate Atkinson
Suomentanut Kaisa Kattelus
388 s. 
2015
Schildts & Söderströms








Arvostelukappale


Tutustuin ja rakastuin Kate Atkinsoniin viime vuonna lukiessani Elämä elämältä romaanin. Se vaati toisen kokeilun, ennen kuin pääsin kunnolla teokseen - ja tosiaan, rakastuin. Rakastuin Atkinsonin tapaan kirjoittaa ja kertoa, eikä siis ollut ihme että Joka lapsia ja koiria rakastaa päätyi lukulistalleni.

On vartiointipäällikkö Tracy Waterhouse. Entinen poliisi, joka töissä ollessaan näkee väkivaltaisesti riepoteltavan, itkevän pikkutytön. Se, miten Tracy toimii, määrittelee hyvin pitkälle hänen tulevaisuutensa. Eikä se näytä kovin kirkkaalta...

Omalla tahollaan on Tilly. Eläkeikää lähestyvä näyttelijä, jonka muisti alkaa hapertua. Näytteleminen ei todellakaan ole enää helppoa, eikä muukaan elämä. Ja sitten on vielä rakastettu, myöskin entinen poliisi Jackson Brodie, jonka tehtävänä on selvittää eräät sukujuuret, entisellä kotiseudullaan.

Ja kaikkien näiden kolmen tiet risteytyvät.

Kyllä, minä edelleen rakastan Kate Atkinsonia. Ehkä vielä enemmän, ehkä eri tavalla, kuin Elämä elämältä teoksen jälkeen. Elämä elämältä vavisutti, tämä dekkari nauratti, viehätti, ihastutti. Kertoi ennen kaikea sen, että Atkinsonia on luettava enemmän!

Joka lapsia ja koiria rakastaa kuuluu Brodie-dekkareiden sarjaan, eikä siis suinkaan ole ensimmäinen osa. Minä uskalsin lähteä lukemaan sarjaa keskeltä, ja uskon kyllä, että pääsin hyvin vauhtiin mukaan. Henkilöiden taustoja kerrottiin mukavasti, ja tutustuin heihin hyvin. Mutta silti, minua kiinnostaa sarjan alkupään teokset, ja se, mitä näille henkilöille on tätä kirjaa ennen tapahtunut. Siksi olenkin tyytyväinen, että hyllyssäni on Ihan tavallisena päivänä teos, joka käsittääkseni aloittaa tämän sarjan.

Joka lapsia ja koiria rakastaa on hyvin, miten sen sanoisi, arkipäiväinen dekkari. Siinä ei kummemmin väkivallalla rietastella, vaan tapahtumat pääosin ovat ihmisläheisiä, ellen sanoisi mukaviakin. Atkinson on kirjoittanut älykkään ja viihdyttävän dekkarin, joka varmasti sopii sellaisellekin lukijalle, joka ei kummemmin dekkareista perusta. Mutta kyllä, kyllä tämä sopii dekkarihullullekin!

Jännittyneenä seurasin, miten Atkinson kietoo päähenkilöiden tarinat toisiinsa. Hän tekee sen taidolla, tavalla, johon ei tarvitse puuttua. Ihmiset vain kuuluvat toistensa elämään, piste. Tarina kulkee eteenpäin joustavasti, unohtamatta jännitystä. Sillä minä ainakin jännitin varsinkin Tracyn tarinaa lukiessani kovasti, ja Tracy olikin päähenkilöistä suosikkini.

Mainittakoon vielä, että Kaisa Kattelus, joka on suomentanut myös Elämä elämältä kirjan, on tehnyt loistavaa työtä. Olen varma, että hän on tavoittanut Atkinsonin kielen ja tavan kertoa täydellisesti, ja kerronta soljuu eteenäpäin juuri niin kuin sen kuuluukin. Hyvä suomentaja ansaitsee aina sydämen. <3

Suosittelen tätä niin hyvän dekkarin ystäville, kuin myös niille jotka eivät välttämättä ole dekkarifaneja. Kaikille, jotka ovat hyvän kerronnan, ja taitavasti kudotun juonen ystäviä. Niille, jotka rakastavat hyvää kirjaa.

9 kommenttia:

  1. No nyt tämä alkoi toden teolla kiinnostaa, jos tämä kerran sopii myös sellaiselle lukijalle, joka ei yleensä dekkareita lue! ;) Atkinson on ollut lukulistallani siitä lähtien, kun Elämä elämältä voitti Globalian viime vuonna. Kummastakohan tutustuminen kirjailijaan kannattaisi aloittaa - siitä vai tästä uutuudesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä tosiaan sopii sellaiselle, joka ei ole dekkarihullu, sillä kirjassa on todella paljon muutakin. Mutta silti suosittelisin aloittamaan ehkä Elämä elämältä kirjasta, ihan vaikka siksi, että minä pidin siitä niin paljon! :)

      Poista
  2. Minä olen lukenut Atkinsonilta Elämä elämältä sekä juuri tuon Ihan tavallisena päivänä. Vaikka en olekaan dekkarien ystävä, niin ei Atkinson ihan huono ollut, voisin ehkä joskus jatkossakin häntä lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä aion paremminkin näihin Brodie-dekkareihin tutustua, mutta kyllä niin kävi, että Elämä elämältä vei silti voiton. <3

      Poista
  3. Rakastuin Elämä elämältä kirjaan viime vuonna. Se oli minun ehdoton ykkönen vuoden parhaissa. Minulla on Atkinsonin suomennetut hyllyssäni, mutta en ole tainnut lukea. Varmaan lukemattomuus haittasi hieman minua. Ilokseni huomasin, kuinka monta samaa kirjaa olen lukenut tässä kuussa, vaikka en ole ehtinyt kirjoittaa niistä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, niin minäkin rakastuin! Kirja oli niin uskomaton - lukemisen juhlaa suorastaan, minulla myös ehdoton ykkönen. Hauskaa että olemme lukeneet monta samaa, mutta olenpa kyllä huomannut blogissasi käydessäni, että lukumakumme ovat aika samankaltaiset. :)

      Poista
  4. Liityinkin sun lukijaksi, kun huomasin, että saan sinulta ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, Ulla, toivottavasti viihdyt ja saat vinkkejä :)

      Poista
  5. Tämä oli oikea mustan huumorin pläjäys. Olen ihan lääpälläni ensimmäiseen Atkinsonin kirjaan.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!