Pauliina Susi: Nostalgia

Nostalgia
Pauliina Susi
262 s. 
2010
Tammi









Lainattu kirjastosta


Hyvää lukutaidon päivää, tyypit! Tämä on tärkeä päivä, sillä aina ei osaakaan ajatella kuinka tärkeä lukutaito on. Jos ei osaisi lukea, arjen asiat olisivat monin verroin haastavampia, puhumattakaan siitä, ettei minulla olisi rakastamaani asiaa: kirjoja. Tänä päivänä aion monin verroin arvostaa sitä, että osaan lukea, ja voin nauttia kirjoista.

Valitettavasti en pääse osallistumaan Minäkin luen! mielenosoitukseen, joka Joensuussakin järjestetään, mutta yritän varastaa vielä tavallistakin enemmän aikaa lukemiselle ja omistautua kirjallisuudelle. Toivottavasti te muut pääsisitte osallistumaan tapahtumiin, joita ympäri Suomea järjestetään, tai ainakin lukisitte tavallista enemmän.

Mutta nyt kirjaan jonka sain tänään loppuun. Pauliina Susi tuli minulle ihan alun alken tutuksi Ruuhkavuosi kirjasta, johon en tainnut kummemmin syttyä. Takaikkuna, keväällä julkaistu trilleri, osoitti kuitenkin sen että tässä kirjailijassa on sitä jotain, ja käsiini löytyi kirjastosta Nostalgia, joka on Suden vanhempaa tuotantoa. Ei yhtään huono valinta!

Nostalgia kertoo Anna Syysahosta, freelancer toimittajasta, joka allekirjoittaa sopimuksen jota joutuu katumaan. Hän päätyy työstämään aivan mahdottomilta tuntuvia juttuja, joiden sopiminenkin tuntuu todella haastavalta. Ja entäs, kun yhden tekstin pituudeksi on annettu kaksi aukeamaa, ja tekstiä olisi yhteen sivuun? Kuriirifirma kuitenkin tuo Annan kotiin keskellä yötä viisi muovilaatikollista materiaalita jutun aiheesta, yrityskonsultti Maaria Riennosta, ja Anna pääsee todentotta Riennon ihon alle...

Annalla ei ole kotonakaan mitenkään helppoa: hänen miestään uhkaa lomautus ja tytär laittaa itseään monta tuntia päivässä. Ei siis ihmekään että Anna on koukussa buranaan.

Tragikomiikan avulla Susi kuljettaa juonta eteenpäin, ja se sopii Nostalgiaan todella hyvin. Ihan aluksi luulin, nimen perusteella, että kirjassa mentäisiin jonnekin 60-luvulle, koska kirjan kansikin on niin kaunis. Sain kuitenkin jotain ihan muuta - enkä silti joutunut pettymään. Susi kirjoittaa samalla tyylillä, johon ihastuin Takaikkunassa, vaikka aihe kirjoissa on aivan erilainen. Susi kuitenkin osaa myös huumorin, ja kirjoittaa tavalla joka minua hieman naurattikin.

Täytyy myöntää että hieman säikähdin kun kävin merkkaamassa Goodreads palveluun että luen tätä kirjaa. Kirja ei ollut saanut kokonaisuudessaan kovin hyviä arvioita, ja mietin, tuliko tehtyä virhelainaus. Oli sitten - oli mukavaa huomata että hei, minähän pidän tästä. Aina ei näköjään voi olla samaa mieltä kuin muut lukijat.

Ihan kepeää luettavaa Nostalgia ei kuitenkaan ole, sillä aiheet joita Susi käsittelee, eivät ole mitenkään helppoja. On irtisanomisia ja työstressiä, vanhemmuutta ja parisuhdetta. Nämä yksinäänkin olisivat isoja asioita, mutta kun Susi sivuaa niitä kaikkia, voisi ajatella että kyseessä on hyvinkin raskas paketti. Lukijaa ei kuitenkaan kyllästetä näillä aiheilla, vaan Susi osaa nauraa aiheille. Raskaillekin.

Se, joka ei Suden huumorista pidä, eikä nauruun yhdy, ei varmaankaan kirjasta pidä. Minulle tämä kuitenkin kolahti, ja vaikkei tämä ihan suosikkikirjaksi päädykään, niin ei yhtään harmita että luin tämän. Päinvastoin.