Marja Björk: Prole

Kohtalaisen vähäisestä sivumäärästä huolimatta tässä on mennyt hetki Prolea lukiessa, vaikka täytyy kyllä sanoa että pidin kirjasta suuresti. Olen lukenut Marja Björkiltä ennemmin Puuman, siitä on jo jonkun verran aikaa, ja koska pidin siitä niin halusin myös tutustua tähän kirjaan, joka on siis Björkin uusin, julkaistu vuonna 2012.

Kirja on aika raskas. Puuma ei muistaakseni ollut ihan niin raskas, mutta hieman raskaammista aiheista Björk aina kirjoittaa. Prole kertoo perhestä, ja ennenkaikkea siitä kuinka perhe hajoaa. Se kertoo perheen ainoasta tyttärestä, se kertoo tytön tarinan aina Pankakoskelta Ruotsin kautta Helsinkiin, "money and easy living" elämään tuomarina.

Lapsuus ei ole aurinkoinen, ja kertomus ajoittaisella väkivallallaan ihan pysäytti välillä.

Tulin vanhalle urheilukentälle. Juoksurata oli kuoppainen ja siinä kasvoi syksyn kuviattamaa horsmaa, pudonneita lehtiä ja neulasia. Taivas oli paksussa pilvessä, ilma kostea ja harmaa. Korkeushyppypaikalta ei löytynyt rimoja ja sahajauhokasa oli mädäntynyt, pituushyppypaikan hiekka oli kivikovaa. Vaja haisi kellarille, ja siellä oli vain roskia ja rojua, eikä lapiota löytynyt. Katsoin rannekellosta ajan ja juoksin kierroksen. Juoksin uudestaan. Päätin tulla harjoittelemaan niin kauan kunnes tulisi lunta. Olisin pois kotoa niin paljon kuin voisin.

Aikuisuus ei tytöllä ole myöskään helppo, suku varjostaa elämää vieläkin.  Kirjaa ei ole tarkoitettukaan helppolukuiseksi.

Kaikesta huolimatta pidin kirjasta;

8½.

Nyt joululoma kirjoja valitsemaan, siinä onkin iso työ. :)