Niin minä mieleni pahoitin...
Alkaa jokainen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan luku. Luin putkeen siis kirjat Mielensäpahoittaja sekä Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Ja täytyy sanoa, etten ole ihan hetkeen lukenut mitään yhtä hyvää! Oli muuten koukuttavaa lukemista, ei meinannut malttaa laskea kirjaa käsistä.
Mielensäpahoittaja käsittelee monipuolisemmin kaikkia ajankohtaisia asioita, erinomaisella humoristisella tavalla, eläkeläismiehen silmin katsottuna. Kirjoitustyylikin on jo huvittava, positiivisella tavalla, ja saa nauramaan. Mielipiteet ovat nasevia, ja tulee mieleen, että miten Kyrö onkin onnistunut samaistumaan tuohon eläkeläismieheen niin osuvasti
.
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike taas on paneutunut enemmänkin ruokakulttuuriin, eikä se ollut aivan niin hyvä kuin Mielensäpahoittaja, vaikka kyllä senkin luki erittäin mielellään.
En ole tätä ennen lukenut mitään Tuomas Kyröltä, joten en tiedä onko hänen kirjoitustyylinsä yleensäkin yhtä mahtava. Kirjastohyllyssäni kuitenkin odottaa Kerjälainen ja jänis, sekä Nahkatakki. Toivoin myös Miniää joululahjaksi, mutta tuli ilmi että se on ollut ainoastaan yhden päivän ajan myynnissä.
Täytyy sanoa, että ainakin näiden perusteella Kyrö nousi yhdeksi top kirjailijoistani, toivottavasti romaanit eivät tuota pettymystä. Arvosanoiksi siis
Mielensäpahoittaja; 10
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike; 9½.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!