Hyppään Lukutoukan kulttuuriblogissa nyt sivupolulle. Aion kirjoittaa asiasta jota olen miettinyt jo kauan ja josta mielestäni pitäisi puhua paljon enemmän. Aion kirjoittaa mielenterveysongelmista ja pohjalta nousemisesta, siitä mikä siihen voi auttaa.
Olen käynyt pohjalla. Kahlannut syvällä, tai oikeammin kontannut kun voimat eivät riittäneet pitämään jalkoja pystyssä. Olen elänyt sumussa, hiljaisuudessa koska en jaksanut puhua. Olen elänyt monta sellaista vuotta että niissä ei ole mitään muistelemisen arvoista. Onneksi ihmisen mieli on sellainen kummallinen asia, että se pyyhkii ne pahimmat asiat pois. Mielessäni ei ole muutaman vuoden ajalta juuri minkäänlaisia yksityiskohtia, en tarkemmin mitä elämässäni tapahtui ja jos ihmiset puhuvat minulle niiden aikojen tapahtumista... Minulla ei ole muistikuvia. En ole pahoillani siitä, päinvastoin.
Muutama vuosi sitten jotain tapahtui. Osaltaan syynä oli se että minulle löydettiin viimeinkin oikea lääke, koko syytä en edes tiedä. Aika? Ehkä. Ehkä minun oli vain aika nousta, sen lisäksi että minulla oli rutkasti motivaatiota paranemiseen. Enää ei vain jaksanut olla pohjalta. Pikku hiljaa, sieltä noustiin. Olen vieläkin paranemisen tiellä enkä voi mitenkään sanoa olevani "terve". Eletään tällä Hulluuden highwaylla, niin kuin Haloo Helsinki! laulaa.
Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan ainoastaan kertoa omaa tarinaani vaan sitä, mikä on ollut merkittävänä osana auttamassa paranemistani. Kirjat, lukeminen, kirjabloggaus. Se, että olen löytänyt oman intohimoni, rakkaan asiani. Se on ollut korvaamattoman suuri asia. Kirjat auttavat silloin kun on paha olla, ne ovat läsnä silloin kun hymyilyttää ja olen onnellinen. Kirjabloggaamisen kautta olen saanut mahtavia tuttuja, kavereita ja todellisia ystäviä isolla Y:llä, todella hienoja ihmisiä elämääni joista en luopuisi millään. Lukutoukan kulttuuriblogi on antanut minulle suunnattomasti voimaa niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä.
Siksi juuri kirjoitan. Kirjoitan, jotta niin mielenterveysongelmaiset kuin alalla työskentelevät ihmisetkin ymmärtäisivät ja muistaisivat sen, miten tärkeä on löytää se "oma juttu". Se oma juttu voi olla mitä tahansa! Se voi olla musiikki, liikunta, elokuvat, käsityöt, kirjoittaminen... Mitä tahansa! Kunhan vain on se oma rakkauden ja intohimon kohde, jonka parissa viettää aikaa. Sillä voin kokemuksesta sanoa: mikään, ei mikään ole pahempaa kuin se ettei tee oikeastaan mitään muuta kuin on niiden omien ajatustensa kanssa, miettii surullisia asioita ja joutuu koko ajan vielä syvemmälle.
Tiedän, että monilla on se oma juttu. Todella monilla on jotain minkä parissa viettää aikaa, mutta valitettavasti tunnen monia joilla ei ole oikeastaan mitään - se on aika surullista. Sinä, jolla on paha olla. Mieti, mikä olisi se oma mielenkiinnon kohteesi, minkä parissa voisit viettää enemmän aikaa. Puhu hoitajiesi/ohjaajiesi kanssa, puhu ystäviesi ja perheesi kanssa, kuuntele ehdotuksia. Etsi, kokeile.
Hoitajat, alalla työskentelevät. Puhukaa tästä asiakkaillenne, ehdottakaa erilaisia asioita. Jos hän kiinnostuu jostain, innostakaa häntä siinä, puhukaa hänen kanssaan aiheesta. Puhukaa, keskustelkaa, vaikkei se kuuluisikaan omiin mielenkiinnonkohteisiinne. Se voi nostaa juuri hänet pohjalta, se voi olla hänelle tie ylöspäin.
Minulle se oli.
"Katse eteen ja suupielet ylöspäin,
teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin,
antaa tulla,
kestän kyllä, periks en tuu antamaan."
- Elastinen -
Kiitos tästä. <3 Minulle se juttu on aina ollut runojen kirjoittaminen. Jos tunnen olevani solmussa, se on ainoa keino avautua. Jokaisen on todellakin hyvä löytää oma avaajansa.
VastaaPoistaMarika, runojen kirjoittaminen on todella hieno "se juttu". <3 Itsellekin runojen kirjoittaminen oli jossain vaiheessa todella tärkeää, niihin sai purkaa pahaa oloa kauniimmassa muodossa.
Poista♥ Tärkeä, hienosti avoin teksti.
VastaaPoistaKatja, <3
PoistaUpea ja rohkea kirjoitus, muru <3
VastaaPoistaAnnika muru, kiitos <3
PoistaHienoa, että kirjoitit tästä. Itselle merkittävien harrastusten ja intohimon kohteiden löytäminen on tärkeää, niillä on kannatteleva voima.
VastaaPoistaNanna, niin, se kannatteleva voima. Se oma rakas asia auttaa niin monessa tilanteessa <3
Poista❤
VastaaPoistaSusa, <3
PoistaKiitos ajatustesi jakamisesta! Myös tällaisilla tositarinoilla voi olla voimaannuttava vaikutus, niin kuin on hyvillä kirjoillakin monelle. Tai vaikkapa tuollaisilla voimasanoituksilla, kiitos Elastiselle! Mä löydän lukemisesta iloa, samoin hyvistä lyriikoista ja valovoimaisista tulkitsijoista.
VastaaPoistapaljonvaloa, ajattelinkin että bloggaukseni saisi pontta siitä että avaan omaa taustaani. Ja kyllä, voimabiisit ovat korvaamattoman tärkeitä! <3 Sinulla on todella hyvät ilon lähteet, itsekin tartun hyviin lyriikkoihin ja saan niistä iloa.
PoistaAsiaa!
VastaaPoistaArja, <3
PoistaAsiaa!
VastaaPoistaHienoa Krista kun rohkenit tehdä tämän postauksen. Kyyneleet silmissä luin tätä. Eläköön kirjat, kirjoittaminen, bloggaaminen ja tietysti Elastinen!
VastaaPoistaAnneli, voit uskoa että julkaiseminen jännitti. Kiitos kommentistasi ja kyllä, eläköön nimenomaan Elastinen :D <3
PoistaVoi ihana Krista <3
VastaaPoistaKiitos, että jaoit tämän kanssamme.
Ihana Mai, <3
Poista"mikään, ei mikään ole pahempaa kuin se ettei tee oikeastaan mitään muuta kuin on niiden omien ajatustensa kanssa, miettii surullisia asioita ja joutuu koko ajan vielä syvemmälle." Tämä on niin totta!!!Jos jää masentavien ajatustensa labyrinttiin, sinne voi todella eksyä.
VastaaPoistaMinulla on tässä kirjasto/toimistoni seinällä aina näkyvissä suurennettu valokuva lokinpoikasesta juoksemassa Yyterissä just meren rantaviivalla. Olen kehystyttänyt kuvan ja sen takana on voimaruno, jonka sinulle ojennan, luet sen sitten kun on tarvis:
Road Map
Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
Leena, ihana, lohdullinen runo! ❤️
PoistaKiitos Leena ihanasta kommentista ja runosta. Niin kaunis ja niin kuin Ammakin sanoi, lohdullinen <3
PoistaIhana runo! <3
PoistaAmma, Krista ja Reeta, kiitos<3
PoistaTehkää siitä tuollainen jonkun kuvan taakse kirjoitettu voimataulu itselle ja/tai ystävälle. Tein lokinpoikasesta ja runosta taulun parhaalle ystävälleni ja se auttoi häntä mm. rankan avioeron aikana. Ottakaa oma suosikkivalokuvanne ja siitä taulu ja sitten tämä Tommyn runo sinne taakse. Elämän poweria♥
Tärkeä kirjoitus, Krista! ❤️
VastaaPoistaHienoa lukea selvitymistarinastasi ja tietysti siitä kuinka tärkeä osa kirjoilla ja bloggaamisella on. Toivottavasti kirjoituksesi sattuu mahdollisimman monen silmiin, jolle asia on ajankohtainen joko henkilökohtaisesti, läheisen tilanteen tai työn kautta. Jokainen tosiaan tarvitsee intohimon, syyn elää ja nousta aamulla ylös.
Amma, <3 Julkaiseminen kyllä jännitti, en ole tainnut ennen näin näkyvästi tulla omasta "mielenterveyskaapistani", vaikka ongelmista olenkin joskus maininnut. Minäkin toivon että tekstini sattuu sellaisten silmiin joille aihe on jollain tavalla läheinen. Ja kyllä, ei tarvitse edes olla mielenterveysongelmia, jokainen tarvitsee jonkinlaisen intohimon ja rakkaan asian <3
PoistaHienoa että kirjoitat tärkeästä aiheesta. Itselläni jossain määrin samantyylisiä kamppailuja takana ja käynnissä nytkin, ja en voi myöskään kuin kiittää niitä omia harrastuksia, jotka pitävät pystyssä silloin kuin muuten ei jaksaisi. Tuntee tavallaan olonsa jopa etuoikeutetuksi että on löytänyt sellaisia asioita elämäänsä! Jokainen ansaitsisi löytää sen oman tärkeän juttunsa. Itselleni se on ollut tanssin ja muun liikunnan lisäksi juuri myös lukeminen ja kirjoittaminen. Ilman kirjoja en olisi selvinnyt esimerkiksi työttömyysajoistani ja joinain päivinä tuntui että ne olivat ainoa asia, joka motivoi edes vähän.
VastaaPoistaKiitos siis että otit tämän asian esille ja ihana kuulla että sulle on myös löytynyt kirjoista sekä bloggaamisesta noin suuri voimavara! <3
Tiia, kiitos kommentistasi! Mahtavaa että olet löytänyt oman juttusi, ja ihan niin kuin kirjoitat, sitä tuntee itsensä tavallaan etuoikeutetuksi. Koska kuten kirjoitin, tunnen monia joilla sitä omaa juttua ei ole. Kirjat ja bloggaaminen ovat suuri voimavara ja rakkaus, on ihanaa että olen löytänyt ne <3
PoistaHieno ja rohkea kirjoitus, ihana Krista! Kirjat, lukeminen ja bloggaus todella auttavat kun mieli on maassa tai kun ahdistaa, jälkimmäinen on onneksi itselläni alkanut jo hellittää. :)
VastaaPoistaKirsi <3 Kirjat, lukeminen ja bloggaus ovat niin hyvää lääkettä apeaan oloon ja ahdistukseen - oikeastaan parempaa kuin mikä tahansa rauhoittava lääke. Minulla on vieläkin satunnaisia ahdistuksia, onneksi ei läheskään niin usein kuin ennen.
PoistaOlen huomannut, kuinka itsetunnon kohottamiseen tarvitaan jokin mielenkiinnon kohde, jossa tuntee olevansa hyvä. Kiitos kirjoituksesta ja neuvosta, ja ihanaa että olet jo parempaan päin <3
VastaaPoistaPearl Clover, minä olen huomannut aivan saman asian. Ja eihän sitä jonkin harrastuksen aloittaessaan tarvitse olla heti mestari, vaan siinä omassa jutussaan kehittyy koko ajan. Parempaan suuntaan mennään koko ajan, kiitos kommentistasi <3
PoistaTärkeä, avoin teksti, ja tietenkin mahtavaa että menee paremmin! Sä kyllä hehkut kirjarakkautta joka suuntaan, ihanaa :)
VastaaPoistaSatu, kiitos ❤ On ihana kuulla että kirjarakkaus hehkuu!
PoistaRohkea, kunnioitettava ja kaunis avaus! Elämässä on aikoja olla rähmällään, nousta ja jatkaa matkaa, - itsekunkin... Tarvitsemme voimaannuttavia ja kiinnostavia tukikeppejä matkamme varrelle. Mitä ja keitä ne itsekullekin meistä ovat, vaihtelee, mutta tuo Elastisen mainio motto periksiantamattomuudesta puree hyvin. Kaikkea hyvää ja iloista Sinulle kevään odotukseen sekä postailemiseen:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka ❤ Hieno kommentti sinulta, tuo on niin totta. Ihmisellä ei tarvitse, edes olla mielenterveysongelmia ja välillä tuntuu ettei jaksa. Silloin tarvitsee elämässä sen hyvän, oman asian joka tuo voimaa ja hyvää mieltä. Kaikkea hyvää kevääseen myös sinulle ❤
PoistaKrista, suuri sydän sinulle - ja sinulla <3 Todella hieno ja rohkea kirjoitus ja samalla puheenvuoro oikeastaan meidän kaikkien puolesta - meistä jokainen tarvitsee sen oman jutun, joka kannattelee, antaa valoa ja vie eteenpäin, ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus ja oikeus se löytää. Kaikkea hyvää sinulle, paljon lämmintä valoa <3
VastaaPoistaKatja, kiitos ihanasta kommentista! ❤ Totta, en oikeastaan puhunut vain niiden puolesta joilla on ongelmia, vaan kaikkien. Kaikilla tulisi olla se oma juttu, se tuo niin paljon energiaa ja iloa elämään. Ihanaa kevään odotusta sinullekin - ja valoa ❤
PoistaOlet niin oikeassa siinä, että "se oma juttu" voi kantaa vaikka miten suurten vaikeuksien yli, läpi ja ympäri. Minullekin se asia on aina ollut lukeminen.
VastaaPoistaTuulevi, lukeminen on kyllä hyvä asia kantamaan läpi vaikka minkä. Hyvä kirja vie pois pahasta päivästä ja saa ajattelemaan muuta ❤
PoistaTämä oli hyvä ja koskettava postaus! Hienoa, että kirjoitat avoimesti kokemuksistasi. Itsekin olen pohjalta noussut ja saanut elämästä kiinni. Bloggaaminen on minullekin iso juttu, joka tuo paljon onnellisuutta elämääni nykyään.
VastaaPoistaSyksyn Lehti, tekstin julkaiseminen jännitti mutta onneksi uskalsin. Bloggaaminen tuo onnellisuutta yhtä lailla kuin lukeminen, niin ihana asia blogustania on ❤
PoistaMahtava postaus ja ihana Krista <3
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan Keskivaikea vuosi- ja Keinulaudalla-kirjat. Ensimmäisen olen lukenut (ja kirjoittanut siitä blogiin viime vuonna) ja toinen on kesken.
Itse aloitan keskiviikkona kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä. Raportoin sit, millaista se on.
Ihana Seregi ❤ Kiitos lukuvinkeistä, Keskivaikean vuoden olenkin lukenut ja pidin siitä kovasti. Keinulaudalla pitäisikin lukea! Kirjallisuuaterapeuttinen ryhmä? Vau! Kerro ihmeessä sitten siitä enemmän :)
PoistaMOT - Juuri näin Krista ❤︎ Jokaisella pitäisi olla oma intohimo, joka tuo elämään mielekkyyttä. Jos ei nyt tunnu olevan, pitää yrittää etsiä. Itsellä intohimon kohteet on vaihdelleet, nyt taitaa ykkösenä olla kirjat, kakkosena puutarha aina vaan!
VastaaPoistaHyvää kevättä sinulle. Olet hieno esimerkki siitä että surkeat ajat on täysin mahdollista jättää taakse!
Riitta, kyllä, se intohimo pitäisi olla jokaisella - vähintään yksi. Sinulla on samat intohimot kuin äidilläni, joka on myös kirja- ja puutarhaihminen. Pahat ajat voi tosiaan jättää taakse, nyt näen edessä vain valoisia aikoja ❤
PoistaRohkea ja tärkeä teksti, kiitos! <3 Kirjallisuus todellakin tekee hyvää. Se avaa näkemään, että kaikille meillä täällä on haavamme ja lisää sitä kautta empatiaa muita ja toivottavasti myös itseä kohtaan. Kiitos sinulle Krista, kun olet niin aktiivinen ja positiivinen jäsen kirjabloggaajayhteisössämme! :-)
VastaaPoistaReeta, kiitos itsellesi ihanasta kommentista ❤ Totta, jokaisella on omat haavansa ja omat vaikeat aikansa, niille on oltava myös itse armollinen. On ollut ihanaa tutustua sinuun ❤
PoistaHienoa kun on löytynyt se juttu itselle mistä nauttii!! Ja se kyllä antaa niin hurjan paljon energiaa myös kaikkeen muuhun :)
VastaaPoistaMarko, totta! Se antaa voimaa silloinkin kun on huono päivä ja kaikki ketuttaa :)
PoistaIhan hurja hieno tarina, jossa on onnellinen loppu. <3
VastaaPoistaIlman intohimoja elämä olisi kovin laimeaa.
Omppu, ❤ Totta, mitä meilläkin olisi jos emme lukisi tai bloggaisi?
PoistaIhana, rohkea kirjoitus Krista, kiitos kun jaoit nämä ajatukset tännekin. ♥ Sillä yhdellä intohimolla, rakkauden kohteella on ihan mieletön voima, tunnistan nämä ajatukset aivan täysin. Olen itsekin elänyt hieman rankkaa elämänvaihetta tässä viimeisen vuoden ajan, mutta kirjat ja vielä niistä bloggaaminenkin ovat molemmat auttaneet siinä todellisuuspaossa niin paljon, ettei pelkoa suuremmasta uppoamisesta ole ehkä ollutkaan. Ties mitä silläkin ajalla olisin tehnyt/ollut ehkä juurikin tekemättä minkä tässä vuoden sisään olen käyttänyt lukemiseen ja kirjoittamiseen. Onneksi tämä ei katoa tästä minnekään, ja onneksi vielä tää kirjabloggaajayhteisö on niin mieletön ja yhteisöllinen, tässä on ollut onni olla mukana. :)
VastaaPoistaLaura, voimia, hurjasti voimia ja halauksia ❤ Juuri tuo todellisuuspako, se on kirjojen ja bloggaamisen voima. Se auttaa silloin kun on voimat lopussa. Kirjabloggaajayhteisö on mielettömän ihana juttu, sinuun on ollut ilo tutustua ❤
PoistaHieno ja rohkea teksti, josta löydän hyvin paljon samastumispintaa. Olen itsekin ollut pohjalla, mutta mm. lukeminen ja musiikki olivat henkireikiä, joiden avulla jaksoin sinnitellä.
VastaaPoistaVoit olla ylpeä itsestäsi, koska olet ollut rohkea ja vahva, ja saanut itsesi kuntoon - se ei todellakaan ole helppoa silloin, kun on siellä pohjalla! :) ♥
Hande, Minullekin lukeminen, kirjoittaminen ja musiikki ovat aina olleet tärkeitä, myös siellä pohjalla. Kiitos ihanasta kommentistasi ❤
PoistaIhanaa, että olet päässyt jo pitkälle sieltä pohjalta <3
VastaaPoistaOn aivan totta, että jokin intohimo olisi jokaisen hyvä löytää. On tärkeää osata innostua ja olla kiinnostunut jostakin, josta tulee itselle hyvä olo.
Maija, ❤ Juuri tuo, että innostuu ja iloitsee itselleen tärkeästä jutusta, se on hienos. Ja pitäisi olla elämässä jokaisella ❤
PoistaKiitos Krista rohkeudestasi, sanoistasi ♥ Kiitos, että olen saanut sinut ystäväkseni kirjabloggauksen ja facebookin kautta ja toivon, että jonain päivänä pääsen johonkin sellaiseen kirjalliseen tapahtumaan jossa voimme tavatakin :) Kahden aikuistuvan lapsen äitinä ja heidän kipuilujen vierellä kulkijana nämä asiat koskettavat syvälle sydämeeni.
VastaaPoistaKaikkea kirjasta, ❤ On ollut ihanaa tutustua sinuunkin ja ystävystyä. Tiedätkö, on niin ihanaa herätä aikaisin ja katsoa instagramia, huomata että sinäkin olet jo lukemassa ❤ Toivottavasti tapaisimme joskus!
PoistaKirjoitin juuri älyttömän pitkän ja työstetyn kommentin ja onnistuin tuhoamaan sen...
VastaaPoistaHieno ja todella rohkea teksti Krista. Se tarjoaa paljon ajateltavaa meille kaikille. ☻♥ Mullakin on noita aikoja elämässä, joista en muista oikein mitään. Siitä syystä lapsuudestakin on pyyhkiytynyt paljon pois. Ei silti pidä surkutella sitä, nyt on muutama vuosi mennyt paljon paremmin ja Tommilla on siihen iso osuus.
Olen todella iloinen puolestasi, että olet löytänyt jotain niin suurta ja hienoa lukemisesta ja bloggaamisesta. Mullekin lukemisesta ja bloggaamisesta on tullut yksi niistä asioista elämässä, joita me kaikki tarvitsemme. Se mistä saamme tarttumapintaa elämään. Olen sairastellut paljon elämäni aikana. Useampi fyysinen sairaus on vetänyt myös mielen aika pahoihin paikkoihin. Aina ei ole ollut sitä asiaa joka saa ajatukset hetkeksi muualle, sitä asiaa jota tekee koska haluaa. Välillä se on johtunut fyysisistä sairauksista ja välillä ei ole yksinkertaisesti enää jaksanut.
Onneksi sulla on lukeminen ja bloggaaminen jotka tuovat sulle iloa elämään. Joku sellainen asia kuuluisi olla jokaisella, varsinkin niillä jotka on siellä pohjalla. Jos ei ole mitään syytä miksi nousta ylös sieltä suosta, ylös nouseminen vaikeutuu vaikeutumistaan ja se suo muuttuu liisteriksi johon jumittuu paikoilleen.
Tsemppiä Krista ja ole ylpeä itsestäsi. Mä ainakin oon, susta ja musta ja monista muista. ♥
Tiia
Tiia, sinä ihana, ihana kommentti (melkein itkin lukiessani sitä) ❤ Tiedän tuon tunteen ettei omaa juttua siellä pohjalla ole. Mulle kyllä kirjat, musiikki ja kirjoittamien ovat kulkeneet mukana elämässä silloinkin, mutta eivät nekään tuoneet sellaista iloa. Tai voimaa.
PoistaOn ihanaa että sinä ja Tommi olette löytäneet toisenne ja että voit paremmin ❤ Minäkin olen ylpeä itsestäni ja myös hurjan ylpeä susta. Ollaan molemmat nyt nähty että elämässä on paljon hyvääkin ❤
Olen niin iloinen että olen tutustunut suhun ja Tommiin ❤
Hyvä että julkaisit tämän! Itsellä vaivaa lukujumi heti hankalampina aikoina, vaikka lukeminen "oma juttu" onkin.
VastaaPoistaPS. Mistä tuollaisia kirjanmerkkejä saa, varmaan jostain netistä?
Veera, silloin kun olin ihan pohjalla en saanut lukemisesta irti niin paljon kuin nyt - vaikka kuulema luin, enhän minä muista. Nyt onneksi nautin, vaikka olisi vähän huonompi päivä.
PoistaOlen tilannut tuon Hyvän mielen puodista netistä, siellä on ihania kirjanmerkkejä!
Ihana, rohkea kirjoitus ja ihania kommentteja! Tässä taas huomaa, miten omien varjojen kanssa sinuiksi tuleminen ja niiden jakaminen saa aikaan empatiaa. Oman intohimon löytäminen on todellakin tärkeää pinnalla pysymiseksi. Minullekin kirjat ovat aina olleet niitä tärkeimpiä - pakopaikkoja, lohduttajia, sytykkeitä itsetutkiskeluun ja maailman avartajia. Valoisin ajatuksin kohti kevättä <3
VastaaPoistaTiina, kommentit ovat kyllä olleet ihania ja lämmittäneet mieltä ❤ Valoa sinunkin kevääseesi!
Poista❤ Krista! ❤
VastaaPoistaIhana Villis ❤
PoistaHyvä Krista!❤
VastaaPoistaSuun idea Heidi ❤
PoistaTänään radiohaastattelua kuunnellessa mieleen tuli juurikin tämä postaus ja asiat, joista juteltiin aiemmin. Sinusta huokuu, että olet oman juttusi löytänyt, se on aarre, jota kukaan ei todellakaan voi viedä pois. Oon ilonen sun puolesta<3 :)
VastaaPoistaDisa, Mie oon niin iloinen kun oon tutustunut sinuun, ihana ystävä ❤
PoistaHieno teksti. Hyviä vointeja sinulle jokaiseen uuteen päivään! Jokaisen on tärkeä välillä pysähtyä ja miettiä omia unelmiaan: mikä tekee juuri minut onnelliseksi ja mikä antaa mielekkyyttä elämälle.
VastaaPoistaKatriina, kiitos! ❤ Omia unelmiaan on tosiaan hyvä miettiä, niistä saa voimaa.
PoistaKiitos tästä, Krista! Nimenomaan, oma juttu ja sen löytyminen voi olla sysäys pimeästä valoon. Itse olen löytänyt vuosien tauon jälkeen kirjoittamisen ilon. Siis kirjoitan pöytälaatikkoon, olen kirjoittanut lapsesta asti, mutta nyt ensimmäistä kertaa se on hulvattoman hauskaa! Ja tietysti vielä uudelleen löytynyt lukemisen ilo ja nyt oma aluillaan oleva kirjablogikin. Inspiroit minua, kirjabloggaajana ja lukijana! <3
VastaaPoistaLiiolii, mahtavaa että olet löytänyt kirjoittamisen ja ennen kaikkea mahtavan ilon siihen ❤ Voi, että inspiroin sinua, ihanaa kuulla. Hyviä lukuhetkiä, iloa ja valoa - ja onnea uudelle kirjablogille ❤
PoistaOman intohimon löytyminen kannattelee ihan kaikkia. Kirjat ja kirjabloggaaminen ovat mahtava juttu ja ihanaa, että olet mukana!
VastaaPoistaMinna, kirjablogimaailmassa on ihana olla ❤
PoistaVoi Krista, hienoa että uskalsit julkaista tämän! Minäkin tiedän mistä puhut. Edelleen on omat kamppailut käynnissä. Usein unohtaa, että ei ole yksin oman olonsa kanssa. On niin helppo välillä käpertyä itsesääliin, kun tulee niitä päiviä kun ei jaksa tsempata. Onneksi suunta on minullakin parempi. Paljon on muutoksia takana, mutta kaikki ovat kannattaneet. Nyt vihdoin muistin, että mikä se minun intohimoni on. Jostain syystä se oli päässyt unohtumaan ja olin tyytynyt siihen mitä olin saanut. Uudella innolla ja uusin voimin eteen päin =)
VastaaPoistaHei Krista, upeaa, että et enää elä sumussa. Se on tietenkin hienointa juuri sinun toipumisesi kannalta, mutta lukemisesi ja kirjoittamise tuo valtavasti iloa suuren lukijajoukkosi elämään. Se että itse löytää merkityksellistä tekemistä on arvokasta, mutta että se on myös merkityksellistä muille on mittaamattoman arvokasta.
VastaaPoistaKaikki arvokas elämässä tulee toisten ihmisten kautta. Sinun kirjoituksesi saattaa olla jollekin se toivoa antava, se joka nostaa valoon. Se saattaa antaa eväitä jollekin, joka on neuvoton läheisensä kanssa.
Kasvu lähtee liikkeelle nykytilanteen tunnistamisesta ja sen sinä olet selkeästi rehellisesti tehnyt. Hienoa, että jaoit tämän.