Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast

Eureka Street, Belfast
Robert McLiam Wilson
Suomentanut Markku Päkkilä
560 s.
1998
Otava









Lainattu kirjastosta


 Te, lukijani, tehän tiedätte sen tunteen kun huomaa lukevansa jotain todella hyvää? Jotain mikä vie mukanaan, jotain mitä ei malta laskea käsistään, jotain jonka sivuja vain kääntää yhden toisensa perään ajattelematta muuta kuin kirjan juonta. Kyllä, sellainen kirja oli minulle Eureka Street, Belfast.

Olen viime aikoina tehnyt parikin onnistunutta kirjastoreissua, käyttänyt paljon aikaa hyllyjen välissä. Tämän vuoden alusta varausmaksut ovat poistuneet yleisesti kirjastoista mutta Joensuussa varaaminen on ollut ilmaista jo hyvän tovin - siksi olenkin usein varannut haluamani kirjat ja vilkaissut vain kirjastoon mennessä uutuushyllyt ja juuri palautetut. Siksi onkin ollut poikkeuksellisen suuri nautinto käyttää runsaasti aikaa Joensuun pääkirjastossa, vaeltaa hyllyjen välistä ja löytää kirjoja joita ei ehkä muuten olisi tullut mukaan napanneeksi. Sellainen oli Eureka Street, Belfast josta Lumiomena -blogin ihana Katja vinkkasi minulle jo aikoja sitten - ja johon nyt tartuin. Ei suositellut Katja turhaan kirjaa minulle, sillä tämä kirja on ehdottomasti parhaita viime vuosina lukemiani kirjoja.

Matkasin kirjailijan viemänä Belfastiin ja vuoteen 1994. Irlantiin, jossa protestanttien ja katolilaisten sota on ohi ja on aika keskittyä rahaan ja rakkauteen. Niin ainakin tekevät tälle tarinalle keskeiset henkilöt, Jake, Chuckie, Myrkky-Ted ja Donal. Kirja onkin kertomus Jaken ja hänen laajan tuttavapiirinsä sattumuksista, rakkauksista - elämästä ylipäätään. Se on romaani, joka viihdyttää samalla kun koskettaa.

Haluaisin kertoa Eureka Street, Belfastista tavalla joka innostaa jokaisen joka ei ole kirjaa lukenut, lukemaan sen. Sillä kuten Katja bloggauksessaan mainitsee, en minäkään keksi ainuttakaan lukevaa ihmistä jolle en voisi kirjaa suositella: tämä vain on kirja kaikille. Irlanti on kirjassa toki vahvasti läsnä ja Irlanti-faneille tämä onkin varsinainen aarrekirja. Minä pidän kyllä Irlannista monella tapaa maana kovasti, mutten ole siellä käynyt - enkä koe varsinaista Irlanti-kaipuuta. Ehkä joskus, ehkä ei. Silti nautin Wilsonin Irlanti kuvauksesta, se on elävää ja aitoa ja tekee osaltaan kirjasta juuri niin hyvän.

Vaikka yksi romaanin keskeisistä teemoista on rakkaus, niin en silti uskaltaisi käyttää Eureka Street, Belfastista sanaa rakkausromaani. Sillä se voi karkottaa kirjan luota lukijat jotka muuten saattaisivat tähän rakastua - ja se on suorastaan huutava vääryys. Mutta silti - rakkausromaanejakin on niin monenlaisia, ja kuten kirja alkaa: "Kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita.". Niinhän se on.

Monille lukutoukille Eureka Street, Belfast onkin varmasti tuttu. Mutta jos sinä et ole vielä tätä lukenut - suosittelen vahvasti. Se on hyvä romaani, jonka sivumäärää ei kannata säikähtää. 560 sivua menee hujauksessa, sen tekee sujuvuus sekä se ettei tätä kirjaa vain malta laskea käsistään.