Jukka-Pekka Palviainen
160 s.
2017
Karisto
Arvostelukappale kustantajalta
Olen viime vuosina järjestään lukenut jokaisen Jukka-Pekka Palviaiselta ilmestyneen nuortenkirjan enkä ole kertaakaan joutunut pettymään. Palviainen kirjoittaa tavalla joka miellyttää minua sekä aiheista joista tällainen aikuinenkin lukutoukka lukee mielellään. Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta kiinnosti heti kun sen katalogissa huomasin - enkä taaskaan joutunut pettymään.
Lukionsa juuri aloittanut Milla on vaikean paikan edessä: hän joutuu muuttamaan isänsä työn takia majakkasaarelle, jossa ei hirveästi menoa ja meininkiä ole. Hän joutuu kauas kavereista ja kaikesta tutusta, etenkin kauas parhaasta ystävästään. Majakkasaari vaikuttaa aluksi idylliltä mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu ja asukkaiden vaistot viritetään äärimmilleen. Mitä oikein tapahtuu ja kehen voi luottaa?
Lukemani Palviaisen nuortenkirjat ovat käsitelleet suuria, rankkojakin aiheita, mutta Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta on kuitenkin erilainen. Aiheet ovat tässäkin kirjassa suuria, mutta mukana on psykologinen jännite joka tekee kirjalle todella hyvää. Kirjassa on läsnä Palviaisen tuttu tyyli, sujuva kerronta joka miellyttää, mutta se jännite. Se on tässä vahvana.
Toivoisin että myös aikuiset löytäisivät kirjan vaikkapa lastensa kirjastopinosta tai kirjahyllystä. Sillä Suunnaltaan vaihtelevan tuulen jännite sopii aivan yhtä hyvin aikuisen kuin nuorenkin luettavaksi. Minä ainakin luin kirjaa aivan kuin mitä tahansa psykologista jännitysromaania - ja jännite pysyi aivan loppumetreille saakka. Aivan nuorimmille lukijoille en ehkä Palviaisen uutuutta suosittelisikaan, mutta kyllä tästä silti monenikäiset nauttivat.
Ei Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta silti pelkkää jännitystä ole. Kirjaan mahtuu myös pieni annos romantiikkaa, juuri sellainen sopiva annos mikä kuuluukin Millan ikäisen tytön elämään. Senkin Palviainen kuvaa tyypilliseen tapaansa, päästen nuoren ajatusmaailmaan sisälle - hän todella puhuu nuorten kieltä. Ja sen takia hänestä kirjailijana pidänkin.
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta kuittaa minulla Helmet-lukuhaasteen kohdan 5. Kirjassa liikutaan luonnossa.
Kirja aloittaa minun osaltani #satasuomalaista2017 haasteen, joten tämä olkoon numero kaksi.
Nappasin tämän hiljattain lukulistalle. Kuulostaa erittäin lupaavalle :) Hyvä vinkki tuohon viitoskohtaan, laitetaan sekin muistiin.
VastaaPoistaTiia
Tiia, tämä oli tosiaan hyvä kirja: ei liian raskas mutta kuitenkin jännittävä. Minäkin olen ryhdistäytynyt nyt Helmetin haasteessa, tein listapohjan koneelle jota voin täydentää. :)
Poista