Mikko Kalajoki
286 s.
2017
WSOY
Ennakkokappale kustantajalta (ilmestyy 24.1.2017)
On ihanaa päästä ennakkoon kurkkaamaan tämän kirjakevään antiin. Tähän mennessä lukemistani ennakkokappaleista on löytynyt varsinaisia herkkupaloja, kuten esimerkiksi tämä Mikko Kalajoen omalla laillaan humoristinen, omalla laillaan vakava romaani. Romaani, jonka kanssa sain nauraa ja jossa riitti loppua kohden niin paljon vauhtia että lukijaparka oli lähestulkoon pyörryksissä.
Miesmuistin päähenkilön, Arto Tiensuun, arjesta ei mutkia puutu. On lapset ja vaimo, on työ ja lapsuudesta tuttu puolihullu pomo ja sitten vielä on remontin alla oleva rintamamiestalo. Mikään näistä elämän osa-alueista ei etene aivan mutkattomasti ja kaikkea säestää vasemmassa kiveksessä säteilevä outo kipu. En haluaisi olla Arton tossuissa, mutta hänen matkassaan viihdyin hyvin.
On kulunut aikaa siitä kun tutustuin Mikko Kalajokeen kirjailijana. Luin vuosia sitten hänen romaaninsa Taas mua pohjaan ja sytyin Kalajoen tyyliin. Taas mua pohjaan oli nuortenkirja mielenterveysongelmista ja aikuiseksi kasvamisesta - ei siis liene ihme että pidin kirjasta kovasti, pitäisin varmasti vieläkin. Miesmuistia lukiessani saatoin ilokseni todeta että Kalajoki on säilyttänyt ihastuttavan persoonallisen, vahvan tyylinsä - juuri sen mihin esikoisromaanissa ihastuin. Hänen toinen romaaninsa, Kolme tärkeintä asiaa, on minulla lukematta mutta ilmiselvästi sekin täytyy kirjastosta lainata.
Miesmuisti on romaani joka naurattaa ja itkettää. Arto Tiensuun tarina on tragikoominen ja loppua kohti vauhti Arton elämässä kasvaa kasvamistaan. En tietenkään sen kummemmin paljasta kirjan loppuosan käänteitä, sanon vain sen että olin lähestulkoon pyörryksissä välillä kun Mikko Kalajoki lisäsi vauhtia Arton elämään. En silti näe tätä huonona asiana - päinvastoin, se oli hieno loppuhuipennos. Tiedättekö, dekkareissakin on "loppurytinät", niin oli Miesmuistissakin.
Vuodelta 2017 toivon, että tulisin lukemaan monia, monia hienoja tänä vuonna ilmestyneitä kotimaisia teoksia. Miesmuisti on hyvä aloitus tälle kotimaisten kirjojen vuodelle, sillä Mikko Kalajoki osaa toden totta kirjoittaa. Hän on kirjoittanut kirjan suomalaisesta miehestä, jolle kaikki ei ole ihan helppoa: toivonkin että tämän kirjan löytäisivät sellaiset suomalaiset miehet.
Oi tätä kehtaa siis suositella miesväellekin luettavaksi (ja löytyy omaltakin lukulistalta ). Tragikoomiset puitteet jo kirjan alussa, voin vain kuvitella loppumenoa. Alkoi itseasiassa loppuratkaisu pelkästään tuon perusteella kiinnostaa ihan hulluna! :D
VastaaPoistaLisäsin sinutkin PPM:n satasuomalaista-haastesivun osallistujalistaan! <3 :)
Disa, tätä kyllä kehtaa suositella miesväellekin! Taidankin laittaa sulle tästä kirjasta viestiä heti <3
PoistaTeen sun haasteestasi ihan erillisen bloggauksen, on ihanaa olla siinä mukana. :)
Täytyypä tutustua Mikko Kalajokeen! En ole lukenut häneltä vielä mitään.
VastaaPoistaKuka ihmeen Mikko Kalajoki, muistan ihmetelleeni tämän kirjan edessä. Luulin tietäväni paljon suomalaisesta nykykirjallisuudesta, mutta jostain syystä Mikko Kalajoki ei ollut jäänyt edes nimenä mieleen. Tai ehkä juuri siksi: nimenä niin tavanomainen.
VastaaPoistaKirjaa lukiessani ihmetykseni kasvoi entisestään. Miten on mahdollista, että olen ollut tietämätön näin taitavasta kirjailijasta? Ja ennen kaikkea hauskasta. En juurikaan naureskele lueskellessani edes ns. hauskoja kirjoja, mutta nyt repeilin muutamaan otteeseen. Tuntui suoranaiselta vääryydeltä, että paljon keskinkertaisemmat kirjailijat paistattelevat suosiossa kun taas oikeasti hyvät pidetään pimennossa.
Valitettavasti ihastukseni ei kantanut loppuun asti. Luin kyllä viimeiselle sivulle asti, mutta halusin unohtaa samana tien lukemani. Mielestäni tarina viedään aivan väärään suuntaan. Aivan liian ahdistavaan ja yliampuvaan. Mitä vikaa on hauskassa arkirealismissa?
Mutta aion lukea Mikko Kalajoenkin muutkin teokset.