Kirjailijakuvia: Suvi Piiroinen

Vuosi 2016 oli todellinen hienojen kotimaisten esikoiskirjailijoiden vuosi, ainakin minulle. Löysin monta uutta lahjakasta kirjailijaa ja ihastelin heidän teoksiaan: yksi heistä on dekkaristi Suvi Piiroinen. Ihastuin hänen esikoisdekkariinsa Pahaa parempi, jota kuvailen bloggauksessani näin: "Pahaa parempi on koukuttava ja viihdyttävä esikoisdekkari, joka todellakin kannatti lukea. Piiroinen on kirjoittanut dekkarin rankoista aiheista mutta käsittelee niitä tavalla joka ei tee kirjasta liian rankkaa luettavaa. Tästä kirjailijasta ja näistä rikostutkijoista tahdon ehdottomasti kuulla lisää." En ole ainoa joka Pahaa parempaan on ihastunut, vaan olen kuullu monilta kirjan lukeneilta kehuvia kommentteja.

Tapasin Suvin joulukuun alussa kahvikupin äärellä ja pääsin kyselemään hieman kirjan synnystä. Toisin kuin monilla kirjailijoilla, ei Suvin sisällä ollut majaillut ajatusta "minusta tulee kirjailjia" ennen kuin Suvi näki erään unen. Hän oli eräänä yönä nähnyt unta jonka oli kirjoittanut herätessään sudokuvihkoonsa, ja siinä se oli, kirjan juoni. "Ei se ollut mikään pitkäaikainen toive." Suvi toteaa ja kertoo ajatelleensa heti että unesta tulisi hyvä kirja.

Olin tuolloin joulukuun alussa paikalla, kun Suomalaisessa kirjakaupassa haastateltiin Suvia ja kahta muuta dekkaristia. Huomasin tuolloin että Pahaa parempi on todella löytänyt yleisönsä, sillä Suvia kävi jututtamassa useampi ihminen Pahaa paremman kera ja hän sai myös kirjoittaa useampaan kirjaan omistuskirjoituksen. "Olen saanut aika paljon palautetta, mutta suurin osa on tullut tietysti tuttavilta, työkavereilta ja ystäviltä. Kaikki ovat siitä kovasti tykänneet, ja muutama on kyllä tullut ihan ulkopuolisiltakin." Suvi kertoo iloisena.

Pahaa parempi on dekkarisarjan aloitus ja sen hahmot ovat niin kiinnostavia että minä jäin ainakin odottamaan palavasti jatkoa. Suvi kertookin että seuraava osa on tekeillä: "Tarina on melkein valmis, mutta joudun vielä käyttämään asiantuntijan apua ettei tule asiavirheitä. Käyn oikeuslääkärin luona, tutkintasihreeri on luvannut auttaa mua sekä poliisilta täytyy kysyä muutamaa asiaa.".

Pahaa paremmassa nousivat minulle yhdeksi hienoimmaksi asiaksi kiinnostavat ja persoonalliset päähenkilöt joiden kanssa matka jatkuu sarjan seuraavassa osassa. Kun kysyin Suvilta oliko hahmojen luominen vaikeaa, hän joutui pohtimaan hetken. "Jotenkin tuntuu että hahmot vaan tulevat ja heihin lisää tiettyjä ominaispiirteitä." Suvi kertoo ja lisää että jokaisen hahmon ominaispiirteille on tietyt esikuvat, kirjailjalle tutuista ihmisistä. Jokaisen hahmon ulkonäköesikuva löytyy Suvin tutuista ihmisistä ja paljon kirjassa löytyy asioita myös hänestä itsestään.

Joensuu on Suville tärkeä kaupunki ja siksi hän on sijoittanutkin esikoisdekkarinsa tapahtumat Joensuuhun. Tarkoituksena oli ensin että tapahtumat sijoittuisivat mystiseen pikkukaupunkiin, eikä Suvin tarkoituksena ollut mainita Joensuuta tapahtumapaikkana ensinkään - vaikka hän ajattelikin koko ajan että tapahtumat sijoittuisivat kirjailijan entiseen kotikaupunkiin. Loppujen lopuksi hän päätyi kirjan loppupuolella mainitsemaan Joensuun, mutta ei silti lupaa tehdä seuraavastakaan osasta varsinaista Joensuu-dekkaria: "On siellä enemmän mainittu paikkoja, en ehkä niin tarkkaan kuvaa kuin jotkut kirjailijat joilla on todella tarkkaa kuvausta Joensuusta.".

Suvi kertoo olleensa lapsena ja nuorena todella intohimoinen lukija: "Nyt tuntuu että viime vuosina lukeminen on jäänyt. Viime vuosina olen lukenut lähinnä skandinaavisia dekkareita, mutta välillä tuntuu että täytyy lukea jotain ihan muuta.". Ilahtuneena voin sanoa huomenneeni Suvin innostuneen todella paljon lukemisesta tapaamisemme jälkeen, ehkä jollain lukutoukalla oli osuutensa asiaan...

Lukutoukka toivoo Suville inspiroivia tuulia kirjoittamiseen sekä hyviä lukuhetkiä - ja suosittelee muille lukutoukille Pahaa parempaa luettavaksi dekkarihetkiin.