Joensuulaisen Mika Kähkösen sairaalamaailmaan sijoittuva dekkari Luonnollinen kuolema julkaistiin viime vuonna ja totta kai se oli lukulistallani. Siitäkin huolimatta että odotukseni olivat aika korkealla, en joutunut pettymään vaan kirjoitin siitä bloggauksessani näin: "Kokonaisuudessaan, jos listaisin viime vuoden parhaita dekkareita, olisi Luonnollinen kuolema ilman muuta kärkipäässä.".
Tapasin Mikan Joensuun pääkirjaston kahvilassa tammikuun alussa ja (sen lisäksi että sain kirjaani omistuskirjoituksen) pääsin kysymään muutamaa mieltäni vaivaamaan jäänyttä asiaa. Mika on työskennellyt jo pitkään Joensuun keskussairaalan päivystyksessä ja tunnustaakin että hänen työmiljöönsä inspiroi häntä kirjan kirjoittamiseen. Luonnollinen kuolema sijoittuu nimenomaan päivystyspolille ja kirjailija jatkaa että myös potilaat sekä henkilökunta ovat olleet suuri inspiraation lähde mutta: "Ihmisiä ei voi kopioda, henkilöhahmot ovat monen ihmisen summa." Mika toteaa, naurahtaen sille että kyselyjä kirjan hahmoista on ehtinyt tulla.
Luonnollinen kuolema sijoittuu kuvitteelliseen kaupunkiin, mutta minä joensuulaisena ajattelin kirjaa lukiessani sen sijoittuvan Joensuuhun - jotenkin tapahtumapaikat tuntuivat niin tutuilta. Mika Kähkönen myöntää tämän pitävän paikkansa ja ajatelleensa koko ajan kirjaa kirjoittaessa Joensuuta. Hän toteaa myös pohtineensa että lukijalle saattaa olla jännittävämpää kun tapahtumakaupunkia ei mainita suoraan vaan se jätetään arvailujen varaan: "Jokainen saa bongata tapahtumapaikkoja itse.".
Luonnollinen kuolema ei ole raaka tai kovinkaan väkivaltainen dekkari - kuvaisin sitä paikoin hyvinkin viihdyttäväksi. Viihdyttäväksi sillä tavalla kuin hyvä kirja on, ei miksikään hömpäksi. Mika myöntää hakeneensa sitä "Ne ovat dramaturgisia päätöksiä, se missä vaiheessa asioita paljastetaan, ihmisiä esitellään ja milloin ovat käännekohdat. Se on viihdyttävää.". Voin vain todeta että kirjailija on onnistunut tavoitteessaan!
Kähkönen myöntää kaipaavansa joskus omaa dramaturgia, joka kertoisi mihin laittaa mikäkin palanen, käännekohta ja koukku juoneen. Mutta ei, hän sanoo itsekin että ne päätökset on tehtävä itse - ja hyvinhän ne koukut on Luonnollisessa kuolemassakin sijoiteltu. Lukutoukka tykkää. Lukutoukka tykkäsi myös siitä miten Mika oli luonut hahmonsa, erityisesti Susannasta, kirjalle keskeisestä hahmosta oli rakentunut todella kiinnostava persoona. Kirjailija kertoo että hahmojen synty on haastavaa, mutta se on tapahduttava luonnollisesti. Hän tahtoo tutustua omiin henkilöhahmoihinsa aivan kuten ihmisiin oikeassa elämässäkin, jolloin ensimmäiset hetket ovat tärkeitä. Ensimmäiset hahmoille keksityt asiat ovat Mikalle kirjoittaessakin tärkeitä.
Lukutoukka ilahtuu kun Mika kertoo lukevansa paljon erityisesti dekkareita. Hän lukee viihdetarkoituksessa, mutta koska hän kirjoittaa dekkareista on mukana myös erilainen tapa lukea. Kähkönen avustaa Ruumiin kulttuuri -lehteä arvioimalla dekkareita ja kirjoittaa myös omille kotisivuilleen lukemistaan dekkareista. Inspiraation lähteenä kirjoihin dekkarit myös toimivat ja avuksi kirjoittamiseen Mika mainitsee tarvitsevansa kirjoja joita ei tuskin muuten lukisi.
Mika Kähkönen ei mainitse ketään tiettyä dekkaristia joka olisi ollut vaikuttamassa Luonnollisen kuoleman syntyyn. Hän kertoo että jokaiselta kirjailijalta jonka kirjoja hän lukee, jää jotakin myös kirjoittamiseen - myös muilta kirjailijoilta kuin dekkaristeilta.
Lukutoukka toivoo inspiraation tuulia Mikalle kirjoittamiseen sekä hyviä lukuelämyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!