Steinar Bragi: Sumu

Sumu
Steinar Bragi
Suomentanut Tuomas Kauko 
287 s. 
2016
Like








Saatu ystävältä


 Sain Sumun rakkaalta ystävältäni, Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annikalta jo syksyllä Helsingin kirjamessuilla. Kun Annika kehui kirjaa, minä innostuin - meillä vain on niin samankaltainen kirjamaku. Kun viimein laskin itseni Sumuun, olin heti koukussa.

Sumu alkaa, noh, sumusta. Vaikka neljä elämässä kohtalaisen hyvin pärjäävää nuorta aikuista ovatkin kirjan alussa road tripillä, ei tämä todellakaan ole mikään road trip -romaani. Ei ole, tämä on karmivaa, hyytävää psykologista jännitystä - tai minun silmiini kauhua. Nämä neljä matkalaista törmäävät sumussa jeepillään talon seinään eivätkä aavista mitä on edessä. Talossa keskellä Islannin erämaata asuu vanha pariskunta jota nämä nuoret joutuvat suostuttelemaan saadakseen yöpaikan. Erämaa tuntuu karmivalta ja majapaikasta paljastuu salaisuus toisensa perään. Koira katoaa, samoin puhelimien kentät. Ja samalla alkaa kadota luotto ystäviin.

Hrr. En ole mikään vannoutunut kauhun ystävä, mutta tällainen psykologinen kauhu aina toisinaan - se tekee hyvää. Kuten Annikakin bloggauksessaan kirjoittaa, tuli minunkin mieleeni Marko Hautalan mahtava kirja Kuiskaava tyttö - samalla tavalla Sumu on omanlaisensa matka hulluuteen. Bragi vetää päähenkilönsä mielen äärirajoille ja veti hän minutkin. Karmiva, kauhea, mutta niin kauhean ihana kirja tämä Sumu.

Kyllä sitä tietää että hyviin ystäviin voi kirjasuosituksissa luottaa. Muutaman ystäväni kanssa olemme oppineet että kyllä, jos toinen pitää kirjasta niin toinenkin voi sen aika huoletta lukea - hutejakin toki tulee mutta aika harvoin. Onneksi tällaisia ystäviä on olemassa! Samaan luokkaan voin laittaa äitini, joka pitää Pihakuiskaajan puutarha nimistä puutarhablogia (kirjoilla ja elämällä höystettynä) - häneen voin aina luottaa kirja-asioissa. Usein minä suosittelen hänelle luettavaa, mutta kyllä vinkit toimivat myös toisin päin. Huomenna saan häneltä Tytti Parraksen Jojon, jonka lukemista odotan innolla.

Hyppäsinpä vähän aiheen viereen! No, ajatuksena oli että en turhaan luottanut Annikaan Sumun kanssa. Kyllä tällainen vannoutunut mielenterveyden rajoilla hoippuva lukutoukka rakastuu helposti tällaiseen kirjaan, siitäkin huolimatta että pimeällä lukeminen hieman pelotti. Kirjan kanssa pelkääminen, sekin on toisinaan mahtavaa - mutta vain toisinaan. Alituiseen en sitä kestäisi.

Sumu on todella hyvää luettavaa psykologisten trillerien ja psykologisen kauhun ystäville, sellaisille jotka haluavat viedä mielensä äärirajoille ja saada vilunväristyksiä jännityksestä. Kyllä, suosittelen Sumua.