Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Vaikka vuoret järkkyisivät
Terhi Törmälehto
288 s. 
2017
Otava









Arvostelukappale kustantajalle



Luin jälleen kerran hienon esikoisromaanin. Hienon, monin tavoin vahvan romaanin joka herätti huomioni heti kustantajan katalogissa, ajatuksen "tämän haluan lukea". Eikä tuo ajatus herännyt turhaan.


Terhi Törmälehdon esikoisromaanissa pääroolia näyttelee Elsa, Elsa joka rakastaa sanoja. Hänen lapsuutensa on turvallinen, koti Kainuussa hyvä, mutta sitten hän alkaa kaivata jotain enemmän. Elsa kaipaa riuhtaisua johonkin ylemmäs. Se mitä hän etsii, löytyy seurakunnasta. Samalla tarina kulkee Bogotassa, Kolumbuassa, kertoen vanhemmasta Elsasta. Hän työskentelee siellä seurakunnassa ja tutustuu sissien vankina kituneeseen Manueliin. Elsa alkaa pohtia kysymyksiä, niitä jotka ovat jo pitkään hautuneet jossain syvemmällä...

Terhi Törmälehdon romaanin aihe on minulle kaukainen mutta kirja tuli siitä huolimatta jollain tapaa lähelle. Liekö syynä Törmälehdon tapa kirjoittaa tai vaihtoehtoisesti se miten helposti lähestyttäväksi hän on tehnyt Elsan hahmon. Helluntalaisuus oli minulle ennen tämän kirjan lukemista lähestulkoon täysin vieras asia, mutta kiitos Törmälehdon, tiedän siitä nyt paljon enemmän. Tämä esikoiskirjailija tekee helluntalaisuudesta ja uskonnosta ylipäätään helposti lähestyttävän asian pukemalla sen näin kauniiseen pukuun - näin kauniin ja toivorikkaan romaanin muotoon.

Hehkutin viime vuonna lukuisia esikoisromaaneja. Ennen kaikkea mahtavia kotimaisia esikoisromaaneja tuntui pulpahtelevan yksi toisensa perään ja olin siitä todella iloinen. Esikoiskirjailijan kirjaan tarttuessa ei ikinä tiedä millainen kirjailijan tyyli onkaan, pidänkö hänen kerronnastaan ja kielestään ja sitä ilahtuu suunnattoman paljon jos se tuntuu omalta. Kirjakevät on vasta aluillaan, mutta tuntuu että näitä hienoja esikoisromaaneja on jo nyt tullut useampi - tänäkin vuonna. En voi kuin iloita.

Siinä missä Terhi Törmälehto kuvaa helluntalaisuutta ja uskontoa hienosti, hän kuvaa hienosti myös uskosta luopumista. Se on tärkeä osa kirjaa sillä se ei varmasti ole mikään helppo asia. Ei todellakaan. Törmälehto osaa kuvata sitäkin kauniisti ja toiveikkaasti: toivoa on, elämä jatkuu, vaikka luopuminen aiheuttaa tyhjyyden tunnetta.

Vaikka vuoret järkkyisivät on täynnä tunteita, kauneutta ja toivoa. Jo Terhi Törmälehdon tyyli kirjoittaa tuo palan kauneutta lukijan elämään.

Kirja sopii hyvin esimerkiksi Helmet-lukuhaasteen kohtiinn 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista sekä 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.

Vaikka vuoret järkkyisivät on osa #satasuomalaista2017 haastetta, numero viisi.