Talvi-iltain maraton alkaa

Kun kuulin talvi-iltain maratonista innostuin heti. Lukumaraton näin vuoden alkajaisiksi? Mahtava ajatus! Talvi-iltain maratonin ideana on se että jokainen maratoonaaja saa järjestää oman, 24 tuntia kestävän maratoninsa milloin tahansa viikon aikana ja käydä huikkaamassa osallistumisestaan Klassikkojen lumoissa -blogiin. Ilman muuta olen tässä mukana!

Ja miksi sitä hyvää odottamaan, päätin aloittaa vuoden 2017 lukumaratonilla. Mikäs sen parempaa? Palasin juuri uudenvuoden vietosta (ei, takana ei ole rankkoja juhlia joten ei ole minkäänlaista krapulaakaan) ja katselin äsken hieman kirjahyllyäni "maratonsilmällä". Kyllä, kyllä sieltä löytyi sopivia kirjoja, luulen että seuraavasta vuorokaudesta tulee mukava.

Mitä odotan talvi-iltain maratonista? Ennen kaikkea hyviä kirjoja. Ihania lukuelämyksiä, nautinnollisia mielikuvamatkoja, hyvää mieltä. Kerron maratonin edistymisestä täässä postauksessa säännöllisin väliajoin, instagramissa sekä twitterissä. Seuratkaa, kommentoikaa, eläkää tunnelmassa mukana.

21.00

Maraton on alkanut todella hyvin. Takana kolme ja puoli tuntia intensiivistä, ihanaa lukuaikaa ja kaksi todella hyvää kirjaa. Aloitin maratonin Russel Brandin lastenkirjalla Hamlenin pillipiipari (128 s.), joka on nykyaikainen versio klassikkosadusta, Chris Riddelin kuvittamana. Ystäväni luki kirjan hyllystäni jokin aika sitten ja hän piti kirjasta kovasti - niin minäkin. Brandin modernisoima satu, Riddelin mahtava kuvitus ja ennen kaikkea Tuomas Nevanlinnan herkullinen suomennos tekevät kokonaisuuden jota lukiessani en voinut olla nauramatta. Tähän kirjaan palaan bloggauksen muodossa myöhemmin.

Hamlenin pillipiiparin jälkeen luin Sami Rajakylän Pätkärunoilijan (184 s.), jonka sain ystävältäni joululahjaksi. Kaksi hyvää ystävääni ovat viimeaikoina lukeneet Pätkärunoilijan ja olin jo etukäteen varma että se olisi minun mieleeni, enkä suotta. Hyreksin, hymyilin ja naurahtelin ääneen kirjaa lukiessani, enkä vähiten siksi että kirjan päähenkilöstä Keijosta tuli mieleeni eräs ystäväni. Pidin myös Rajakylän uudesta romaanista, Pankkipojasta, mutta Pätkärunoilija oli vielä enemmän minun kirjani.

En ole mikään yökukkuja yleensäkään, enkä nytkään usko että jaksan valvoa lukien kovin myöhään. Edessä on kuitenkin vielä rutkasti hyvää lukuaikaa, joten seuraavana pääsen ihanan tehtävän eteen: mitä lukisin seuraavana?

Luettu: 3 h 45 min, 312 s.

9.15

Hups, heräsin juuri. En ole yökukkuja ja sitä vastoin yleensä herään aikaisin, mutta eilen luin pidempään kuin tavallisesti ja siten nukuinkin pidempään. No, edessä on monta tuntia hyvää lukuaikaa!

Maratonini alkoi kyllä eilen todella hyvin. Edellisen päivityksen kirjat tosiaan olivat molemmat todella hyviä ja niiden jälkeen luin Timo Parvelan ja Bjorn Sortlandin Kepler62 sarjan kolmannen osan (155 s.). Matka oli vähintään yhtä hyvä kuin sarjan edellisetkin osat ja Pasi Pitkäsen kuvitus oli lumoavaa. Neljäs osakin on jo ilmestynyt ja se pitää ehdottomasti pian lukea.

Illalla aloitin vielä Terttu Autereen Kuka murhasikaan rouva Holmin? -dekkaria, joka heti alusta pitäen yllätti positiivisesti. Autere on todella tavoittanut 1930-luvun hengen - tätä kirjaa odotan pääseväni kohta jatkamaan.

Toivottavasti tämä lukumaraton jatkuu yhtä hyvillä lukuelämyksillä ja hyvällä mielellä!

Maratonia kulunut: 16 h Luettu: 517 s.

12.55

Vaikka päivääni on mahtunut lukemisen lisäksi paljon muutakin on pääpaino ollut silti Terttu Autereen Kuka murhasikaan rouva Holmin? -dekkarilla. Jokin omituinen uudenvuoden siivousvimma vaivaa minua parhaillaan ja lukemisen lomassa on ollut välillä pakko hieman järjestellä paikkoja. No, ehkei sekään ole pahasta... Sain juuri loppuun Autereen dekkarin ja kylläpä pidinkin kirjasta! Autere on todella tavoittanut 30-luvun hengen ja nautin kirjailijan tyylistä - ja kirjasta kokonaisuudessaan. Erittäin hyvää luettavaa maratonille.

Talvi-iltain maratonia on jäljellä vielä useampi tunti, toivottavasti maraton jatkuu yhtä mukavissa merkeissä kuin se on tähänkin asti mennyt.

Maratonia kulunut: 19 h 30 min Luettu: 761 s.

17.20

Talvi-iltain maraton on tullut minun osaltani päätökseensä. Aina lukumaratonit eivät vaan onnistu, lukeminen ei huvita tai fiilis ei vain muuten ole oikea. Tällä kertaa kaikki oli kohdallaan: lukeminen innosti, luin hyviä kirjoja, nukuin hyvät yöunet ja olin hyvällä mielellä. Kaikin puolin takana on siis erittäin hyvä vuorokausi!

Maratonin viimeisten tuntien aikana luin kaksi kirjaa. Marja Ahon lastenkirjan Huhuu! Kartanossa kummittelee (104 s.) josta tykkäsin. Kirja on varmasti juuri täditettäväni (herra kuus veen) mieleen, sillä tarinassa oli mukavasti huumoria ja päähenkilöt ovat sellaisia joista pieni poika varmasti pitää. Kyllä, tämähän on #pojatkinlukee kirja ehdottomasti, sillä kirja lienee sopivaa luettavaa vasta lukemaan oppineille pojille - ja myös tytöille.

Maratonin viimeinen kirja oli Ingo Schulzen Adam ja Evelyn (327 s.). Kerrottakoon, etten tiennyt kirjasta mitään kun poimin sen kirjastosta mukaani, mutta jotenkin kirjan takakansi -ja myös kansi- vakuutti minut siitä että kirja voisi olla minun makuuni. Olihan se. Se ei räjäyttänyt taivaita, mutta oli kaikin puolin hyvää luettavaa: käännös oli onnistunut, päähenkilöt aika kiinnostavia ja tarinakin oli hyvä. En kadu tämänkään lukemista.

Lukumaratonilla tuli luettua 1192 sivua ja kuusi kirjaa. Tämä oli todella hyvä tapa aloittaa vuosi 2017!