maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mikael Niemi: Aivot pellolle

Aivot pellolle
Mikael Niemi
Suomentanut Outi Menna
205 s. 
2010










Mikael Niemen Populaarimusiikkia Vittulanjänkhältä kolahti minulle joskus ja kovaa. Siksi tunsin suurta kiinnostusta kun näin kirjastossa tämän kirjan, Aivot pellolle, ja vielä enemmän kiinnostusta tunsin kun luin takakannen. Eikä kirja pettänyt, todellakaan! Tämä varsinkin, vaikka onkin nuortenkirja, varmasti kiinnsotaa myös kaikkia aikuisia. Ihan jo senkin takia että Mikael Niemi on loistava kirjoittaja joka onnistuu kuvaamaan tapahtumat joskus jopa kuvottavankin todentuntuisesti.

Kirjassa nimettömäksi jäävä, 16-vuotias lukiolainen poika joka on hieman syrjäytynyt, päättää tehdä itsensä näkyväksi. Hän on jo nolannut itsensä annettuaan ruusuja ihastukselleen, kaukorakkautensa kohteelle, joten sama se on tehdä itsensä näkyväksi. Pukeutumalla maailman rumimpaan psykedeeliseen siivoustakkiin menneiltä ajoilta. Hän saa kuulla ison kasan erilaisia haukkumanimiä, joista homo tuntuu jostain syystä olevan yleisin. Pian, esiintulonsa ja vihansa ansiosta, poika alkaa kirjoittaa vihaisia runoja. Hän ei tiennyt että hänessä piilee runoilija, mutta tuntee itsekin että runot ovat nerokkaita. Poika löytääkin keinon tuoda runonsa esille, laittaa runot koulun ilmoitustaululle. Sen seurauksena hän löytää uuden ihastuksen.

Joskus synkeän esihistorian alkuvuosina ihminen keksi kielen. Joku saattaa kysyä minkä takia. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia ihmisten välisestä kommunikoinnista voisi korvata äännähdyksillä. Minulla on nälkä. Anna tänne. Väisty. Odota. Tule. Kuuntele. Minun vuoroni. Kieltä voisi verrata värilaatikkoon jota kukaan ei käytä. On vaikka millä mitalla tarpeettomiksi jääneitä sanoja. Tupenrapina. Portimo. Ryöväri. Räikinä. Uspurpaattori. Siitä huolimatta ne ovat olemassa. Ne sijaitsevat omissa pikku lokeroissaan, valmiina käytettäviksi. Mutta kuinka käy? Kaikki valitsevat harmaan liidun. Aina saman paksun, harmaan liidun. Silloin kun he ovat iloisia. Silloin kun he ovat vihaisia. Harmaata, harmaata, harmaata. Leveitä vetoja maailman yli, iänikuista harmaata moskaa. 

Kirja oli erilaista luettavaa nuortenkirja viikolle, koska aihe oli raskaampi ja varmasti kirja kiinnostaa kaikkia. Koulukiusaaminen ja syrjäytyminen on aina ajankohtainen aihe, ja tässä kirjassa se on kuvattu erittäin hyvin. Vaikka sivuja ei tuon enempää ollut, niin silti kirjaa ei lukenut kovin nopeasti ihan jo syystä että aihe oli sen verran rankka ja väkevästi kuvattu. Myöskin jotkut kohtaukset olivat niin aitoja, että tunsi jopa asteen verran kuvotusta. Mutta se kertoo ainoastaan siitä, että Mikael Niemi on loistava kirjoittaja ja Outi Mennan käännös on kerrassaan onnistunut.


****

Hyvää viikonalkua muuten kaikille, oma maanantaini tuntuu taas erittäin hyvältä. Tuntuu hyvältä olla juuri minä, ja elää juuri tätä päivää!

3 kommenttia:

  1. Luin juuri itse tuon kirjan, ja pidin kovasti! :))

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!