Rauha S. Virtanen
238 s.
1960
Pääsiäislukemisiini kuului myös nuortenkirja, Seljan tytöt sarjan kolmas osa Virva Seljan yksityisasia. Tämä oli mielestäni aika täydellistä luettavaa tähän mielialaan, ympärillä hälinää niin keskittyminen saattaa herpaantua välillä, mutta se ei haitannut yhtään.
Tässä osassa pääosaa näyttelee Virva, selviäähän se jo nimestäkin. Virva on tutustunut Jussi Raunio nimiseen rampaan poikaan, joka kirjan alussa kulkee pyörätuolissa. Virva kuitenkin haluaa pitää Jussin omana salaisuutenaan, ja perheelle on mysteeri mihin Virva katoaa lähes joka päivä. Jussi on tyyppinä mielenkiintoinen, harrastaa rock musiikkia sekä kirjallisuutta, ja on noussut kieltämättä minulla fiktiivisesti kiinnostavaksi hahmoksi, johon vaikka voisin ihastua. Varsinkin uusimmissa Selja kirjoissa kuvattu käheä ääninen rocklaulaja Jussi vetoaa minuun suuresti. Onnistuuko Virva pitämään salaisuutensa?
"Auttakaa, auttakaa" huusi joku. Virva seisoi hievahtamatta siltalankulla ja kuunteli. Ääni oli varmasti kuulunut puron töyräällä seisovasta talosta. "Apua, apua!" huudettiin taas ja Virvan jalat alkoivat äkkiä toimia, joskin hiukan tutisten. Kiireesti hän harppoi kolahtelevia laattakiviä pitkin ylös taloon, pysähtyi kuistille ja pidätti henkeään. "Auttakaa!" kaikui sisältä. "Jos siellä on joku ihminen, tulkaa pian!"
Virva siis aiheuttaa Realle ja isälleen harmaita hiuksia. Sitä tekee myös Virvan sisar Margarita, joka harjoittelee aktiivisesti balettia, ja saa kohtalaisen suuren osan kissa nimisessä esityksessä. Parikseen Margarita ei saa haluamaansa Isto Pajuvirtaa vaan tavallisen arkisen, hieman kömpelön Tapsan. Margarita on kuitenkin päättänyt tulla tanssijattareksi ja treenata kissa balettiin Tapsasta mahdollisimman hyvän parin. Kotona kipinät lentelevät kun Margarita purkaa huoliaan...
Aiemmista Seljan tytöt sarjan osista tuttu lämmin henki pysyy myös tässä kirjassa. Ehkä tapahtumia on vähän enemmän, tai ennemminkin vakavia tapahtumia kuten Jussin vanhempien avioliitto ongelmat sekä Margaritan suhtautuminen perheen pieniin kaksospoikiin. Kirjaan siis saadaan uutta ulottuvuutta verrattuna kahteen ensimmäiseen. Virtanen on kehittänyt toimivan juonen josta ei onneksi lämpöä puutu. Ihana näitä on lukea, ihan jo vanhahtavan kielen ja ilmaisujen takia.
Lempihahmoni Seljan perheestä on edelleen Virva, ja häneen pystyn samaistumaan. Mutta hahmona pidän tosiaan suuresti myös Jussista, ja jos kohtaisin hänet elävässä elämässä sellaisena niin kuin olen hänet kuvitellut, niin voisin hyvinkin ihastua häneen todellisestikin. Tosin voihan fiktiiviseen hahmoonkin ihastua, seurusteleminen hänen kanssaan on vaan hieman hankalampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!