torstai 14. maaliskuuta 2013

Salla Simukka: Toisaalla

Toisaalla
Salla Simukka
223 s. 
2012






Mikä on totta?
Mikä on oikein
Kehen voi luottaa?


Maaliskuu on jo monen vuoden ajan ollut masennus kuukausi, oman historiani tapahtumien vuoksi. Pamahtihan se alavireinen kausi tänäkin vuonna, ehkä lievempänä kuin ennen mutta tuli kuitenkin. Lukuvirekin on ollut vähän hakusessa, mutta sain kuitenkin lopeteltua Salla Simukan Topelius palkinnon (yhdessä Jäljellä kirjan kanssa) voittaneen dystopia teoksen Toisaalla.

Toisaalla on siis jatko-osa, ja samalla täydentävä osa Jäljellä kirjalle, jonka luin jokin aika sitten. Tämä kirja täydentää Jäljellä kirjaa huomattavasti, saa ihan uuden ulottuvuuden tuohon ensimmäiseen kirjaan. Kirjan päähenkilö on Samuel Järvi, joka on koulu luokitukseltaan Numeerikko, ja todellinen nörtti. Hän on saanut koulun loppuun, ja koska töitä ei ole, päivät menevät nukkuessa ja yöt pelatessa. Yllättäen hän saa kummallisen puhelinsoiton ja työtarjouksen, johon tarttuu koska Samuelin elämässä ei paljon tapahdu.

Mitä tapahtui, kun se oli ohi? Ei paljon mitään. Kaikkea. Taivas ei revennyt, ilotulitukset eivät räjäyttäneet värejä pään päälle, sinfoniaorkesteri ei kajauttanut fanfaaria. Ei kaiken ylle satavaa kimaltavaa silppua. Ei edes heikkoja, velvollisuudentuntoisia aplodeja. En tuntenut voitonriemua vaikka olin onnistunut. En tuntenut itseäni sankariksi. Aika ei pysähtynyt. Muut ihmiset eivät kadonneet ympäriltä niin, että vain minä ja Emmi olisimme jääneet seisomaan vastakkain, katsomaan toisiamme silmiin. Kaikki jatkui, liikkui eteenpäin, kuljetti vääjämättömästi elämää johonkin minulle tuntemattomaan suuntaan.

Samuel saakin työpaikan, ohjaajana mysteerisessä The Empty World peliterapiassa, Emmin ohjaajana. Emmin, joka on päähenkilö Jäljellä kirjassa. Samuel rakastuu Emmiin, ja näkee tämän silmissä surun kun tyttö huomaa olevansa yksin maailmassa, tai oikeammin pelimaailmassa. Miten hän saisi Emmin pois pelistä?

En osaa sanoa kummasta kirjasta pidän enemmän, Jäljellä vai Toisaalla. Molemmat ovat omalla tavallaan loistavia, mutta ehkä Jäljellä saa minun kannatukseni, siinä kuvaillaan tyhjää maailmaa niin taitavasti. Mutta toisaalta Jäljellä avaa ne asiat, mitkä jäivät epäselviksi ensimmäistä kirjaa lukiessa, ja Samuelin rakastuminen Emmiin on hellyyttävää ja ihanaa. En suosittelisi kirjaa kuitenkaan ihan nuorimmille lukijoille, vaan ihan rohkeasti uskallan suositella tätä aikuisillekin, Simukan dystooppinen kerronta lähitulevaisuudesta on loistavaa.

****

1 kommentti:

  1. Lainasin tuota "Mitä tapahtui kun se oli ohi?..." tekstin pätkää blogiini, kun ei itsellä kirjaa ollut. Laitoin linkin, että pätkä on täältä.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!