maanantai 15. huhtikuuta 2013

Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Jäämeri, jäähyväiset ja minä
Terhi Rannela
215 s.
2010
Otava










Kirjastoon pitää taas palauttaa vuori kirjoja, joten valitsin lainakirjoista nyt sellaisen jonka laina-aika alkaa vedellä viimeisiään. Eli tämän Terhi Rannelan matkakirja sarjan viimeisen osan, Jäämeri,jäähyväiset ja minä.

Kirja on kirjoitettu Ilarin, pyörätuolissa olevan liikuntavammaisen pojan näkökulmasta. Kirjassa ovat tiiviisti mukana myös Kerttu, joka oli päähenkilö Anne F, Amsterdam ja minä kirjassa, sekä Kertun tyttöystävä Mira, joka oli päähenkilö Goa, Ganesha ja minä kirjassa. Edellämainitut nuoret lähtevät roadtripille pohjoiseen kuskinaan Ilarin isoveli Valtteri, joka on nettiaddikti ja etsii kaiken wikipediasta.

Ilarille tärkeintä roadtripillä on tavata Heta, nettituttu jonka kanssa on ehtinyt muodostua jo jonkinlainen romanssi. Heta lähteekin nuorten mukaan automatkalle Norjaan. Mutta mikä Hetaa vaivaa, kun ruoka ei tahdo maistua ja hän on kalpea ja laiha? Syömishäiriökö?

Jätkille pienenä vinkkinä: naisen ulkonäköä kannattaa aina kehua, aina. Jos ei ole syytä, syy kannattaa keksiä ihan itse. Kohteliaisuudet ovat tässä kivikovassa maailmassa yllättävän harvinaisia. Tytöt suhtautuvat niihin yhtä innostuneesti kuin kalliisiin käsilaukkuihin tai suosikkilalajansa nimikirjoitukseen. 

Kirja on tosiaan viimeinen tässä sarjassa, ja jostain syystä vähän liikutuinkin kun sain kirjan luettua loppuun, olihan lopussa muutamalla lauseella kerrottu kuinka nuorten kävi loppujen lopuksi. Kokonaisuudessaan pidän tätä Rannelan matkatrilogiasta, vaikkakin tämä viimeinen osa jääkin kolmannelle sijalle näitä kirjoja arvioidessa, ihan siitä syystä että pidän niin paljon Kertusta ja Mirasta jotka pääroolia näyttelivät edellisissä osissa. Ilarikin on kerrassaan piristävä ja mukava, mutta Kerttu on edelleen minun suosikkini.

Mukavan lisän kirjaan toi tekstin välissä olevat matkapäiväkirjan sivut, joissa Kerttukin onneksi pääsi suurempaan rooliin. Kaikki matkalla olijat täyttivät päiväkirjan sivuja vuorotellen, ja mukaan mahtui niin "Miksi?" kysymyksiä kuin tektiviestejä joita kotiin oli laitettu ja kotoa saatu. 

Rannelakin on ehdottomasti minun mielestäni kärkinimiä mitä tulee kotimaisiin LaNu kirjoihin.


+++½

6 kommenttia:

  1. Rannelat ovat tosiaankin aivan huippuja, mitä tulee kotimaiseen nuortenkirjallisuuteen! Olen niin kade, ettei tälllaisia ollut silloin kun itse olin nuori!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näitä voi lukea vielä nyt vanhempanakin. :)

      Poista
  2. Enpä ollut Terhi Rannelasta ennen kuullutkaan, joten taas opin. En juurikaan lue lasten- ja nuortenkirjoja, mutta tämä kyllä kiinnostaan aiheeltaan eli road trippailu on lähellä sydäntäni. Toisaalta ei tekisi ollenkaan pahaa silloin tällöin lukea myös nuortenkirjoja, niin pysyisi ns. messissä siinäkin maailmassa :)

    Kiitokset tästä tutustuttamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun näitä lukee niin oppii ehkä vähän enemmän nuorten maailmasta, niin kuin tässä nyt niin hirveän vanha itsekään olisi. :) Tämä on kyllä aiheeltaan ihan mukava, kirjassa esimerkiksi puhutaan paljon road trippailuun sopivasta musiikista. Esim. Lenny Kravitzin Are you gonna go my way taisi olla listalla. :)

      Poista
  3. Tämä kyseinen kirja on ehdottomasti seuraava luettavien kirjojen listalla sillä todella monet ovat sitä kehuneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea, ja jos et ole tutustunut niin kannattaa lukea muutkin sarjan kirjat. Ovat nimittäin tosi hyviä, niin kuin myös muutkin Rannelat, esimerkiksi Scarlettin puvussa ja Taivaan tuuliin.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!