Niina Hakalahti: Lumilinna

Lumilinna
Niina Hakalahti
223 s. 
2016
Karisto









Arvostelukappale kustantajalta


Tutustuin Niina Hakalahteen kirjailijana jo vuosia sitten lukemalla hänen romaaninsa Hengenahdistusta. Se oli luettavana Chick lit -lukupiirissämme ja muistan jo silloin pitäneeni kovasti Hakalahden tyylistä - se oli lukupiirikirjojemme joukossa jotain piristävän erilaista muiden kevyiden romaanien joukossa. Sen jälkeen olenkin lukenut useamman Hakalahden kirjoittaman kirjan ja hänen viimeisimpään teokseensa, Sydänystävään, tykästyin myös kovasti.

Lumilinnassa keskitytään suuriin salaisuuksiin ja siihen, miten niiden ympärille voi rakentaa elämänsä. Kaiken keskellä on Sami joka arvelee löytäneensä paikkansa elämässä. Hän on rakastunut Veeraan, maailmanparantajaan joka luulee tuntevansa poikaystävänsä. Sami työskentelee mainostoimistossa ja muuttaa Veeran kanssa yhteen ja kaikki näyttää hyvältä. Mutta Samin elämän sisällä on toinen elämä - joskus sen täytyy paljastua.

Vaikka päällisin puolin Niina Hakalahden uusin romaani on ihmissuhderomaani, se on kuitenkin samaan aikaan aikaan tähän aikaan sopiva teos monikulttuurisesta Suomesta. Tarkempia syitä tuohon en kuitenkaan paljasta, sillä tahdon sinun, kirjan mahdollisen lukijan, yllättyvän kuten minä.

Lumilinnassa on läsnä se sama Niina Hakalahti johon ihastuin alunperin Hengenahdistusta -romaanissa ja myöhemmin Sydänystävässä. Se Niina Hakalahti joka on ihastuttavan taitava kuvaamaan ihmissuhteita ja niissä olevia mutkia ja kiemuroita. Sillä Samin ja Veerankin välisessä suhteessa on mutka jos toinenkin - vaikka Lumilinnan alku onkin hyvin seesteinen.

Hakalahti on taitava kertoja joka osaa sujahtaa myös miehen nahkoihin. Hämmästyttävän taitavasti hän kuvaa Samin, nuoren miehen, itsensä etsimistä ja sitä, miten Sami joutuu pohtimaan mitä elämällään oikein tekisi. Vaikka Sami onkin kirjassa kysymysten edessä joihin ei ihan jokainen kirjan lukija ehkä joudu, luulen että kirjasta voi moni löytää jotain omaa. Salaisuudet ja niiden paljastuminen on varmasti monelle suuri asia - kelläpä meistä ei pienempiä tai suurempia salaisuuksia olisi. Ja ennemmin tai myöhemmin tulee tilanteita joissa ne paljastuvat.

Vertaistuki ja juonesta yllättyminen, ne olivat suurimmat ilot Lumilinnaa lukiessa. Ei pidä unohtaa myöskään sitä että Niina Hakalahden syvällinen ja silti hitusen hauska kerronta tekee lukemisesta nautinnon, joka sopii myös vaikka alkutalven hyggeilyiltaan. Lämmin suositus!