keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Sieppari ruispellossa
J.D. Salinger
Suomentanut Arto Schroderus 
289 s. 
2004
Tammi











Sieppari ruispellossa, kirja joka on ollut todella kauan lukulistallani. Jo aikoina kun en ollut kovinkaan innostunut klassikoista olin kuitenkin kiinnostunut Siepparista, niin paljon siitä puhuttiin. Kirjoissa ja erinäisissä kirjallisuus keskusteluissa. Tuntui, että tämä kirja täytyy lukea.

Nyt, viimein. Salingerin klassikko on tullut aina säännöllisin väliajoin mieleeni, pitäisipä sekin lukea ajatuksen kanssa. Kun kirja ei löydy omasta hyllystä eikä kirjasto ole ollut piipahdettavan välimatkan päässä, ajatus on kuitenkin aina haihtunut ja Sieppari päätynyt vain goodreadsin to-be-read listalleni. Onneksi satuin selaamaan listaa kun pohdin mitä kirjastosta lainaisin ja viimein Sieppari ruispellosta oli kirjastokassissani. Ja pian käsissäni, luettavana.

Monet teistä varmasti tuntevat Salingerin kertoman tarinan. Kerrotaan kuitenkin hieman teille joille Sieppari ruispellossa ja Holden Caulfield on vieras. Holden, 16-vuotias nuorimies on vähän hukassa. Hukassa elämänsä kanssa ja sen mihin sen elämän oikein antaisi nuorta miestä johdattaa. Holden erotetaan koulusta eikä hän jää turhaan odottelemaan vanhempiensa tuomiota vaan päättää ottaa jalat alleen. Kun harhailee yksin New Yorkissa ja ne ihmiset joiden kanssa on tekemisissä ovat vain tuttavia niin pää tuppaa herkästi menemään pyörälle. Sen huomaa Holdenkin joka alkaa pyöritellä suuria kysymyksiä kuten sitä, mihin minä oikein kuulun?

En ihmettele Salingerin romaanin klassikkoasemaa ja sitä että olen lukenut (ja kuullut) tästä romaanista niin paljon. Lukiessani mietin miten olisin suhtautunut tähän jos olisin lukenut kirjan vaikka kymmenen tai viisitoista vuotta sitten, aikana jolloin olin itse totaalisen eksyksissä. Miten Sieppari ruispellossa olisi silloin kolahtanut? Se teki vaikutuksen nytkin mutta luulen että nuoreen Kristaan tämä olisi aiheuttanut lähtemättömän jäljen - luultavasti olisin lukenut tämän uudelleen ja uudelleen. Samaistuen Holdeniin.

Nyt en samaistunut Holdeniin mutta luin Siepparin ruispellossa silti nauttien. Arto Schroderuksen uusi, 2004 julkaistu käännös (ensimmäinen käännös on Pentti Saarikosken) on kaikin puolin hieno ja mieleeni nousee sitä kuvailemaan sana uskottava. Schroderus ikään kuin puhuu Holden Caulfieldin kielellä, 50-luvulla New Yorkissa kulkeneen, vähän hukassa olevan, nuoren miehen kielellä ja se toimii. Minä kuulin suomennoksessa Holdenin äänen.

Toivon että Sieppari ruispellossa päätyisi yhä tänäkin päivänä nuorten lukijoiden käsiin. Sellaisten nuorten lukijoiden jotka ovat vähän hukassa, hukassa kuten Holden. He ymmärtäisivät Holdenia ja Salingerin luomaa maailmaa. Nuori Kristakin olisi tätä ymmärtänyt, kenties vielä paremmin kuin kolmekymppinen Krista. Voi kun voisin lähettää Siepparin ruispellossa reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin ja antaa tämän itselleni lahjaksi, sanoa kaikki järjestyy vielä, älä huoli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!