Pasi Lampela
168 s.
2017
WSOY
Arvostelukappale kustantajalta
Ihmissuhde, paniikkihäiriö, nyrkkeilykehä ja matka menneeseen. Pasi Lampelan Kehässä on monta kerrosta mutta se mikä minun flunssaista mieltäni kovasti miellytti oli että Lampela kertoo tarinaa jouhevasti ja jollain tapaa viehättävästi. Viehättävästi sellaisella miehekkäällä tavalla.
Kehässä pääroolin saa Jarmo. Mitä Jarmo on? Hän on ainakin entinen historian opiskelija amatööri-nyrkkeilijä ja elantonsa mies saa taksikuskin työstä. Yhtäkkiä elämään kuuluvat myös paniikkikohtaukset joiden vuoksi Jarmo joutuu palaamaan menneeseen. Koska menneen haamut on kohdattava ennen kuin voi olla sinut itsensä kanssa, ennen kuin voi katsoa tulevaan. Jarmo ja Laura joutuvat pohtimaan seurustelusuhdettaan, osaako Laura tukea Jarmoa tarpeeksi?
Vaikkei nyrkkeilykehä ole minulle lainkaan tuttu paikka eikä nyrkkeily aiheena vedä minua ollenkaan puoleensa, siitä ei koitunut kirjaa lukiessani minkäänlaista ongelmaa. Kehä ehkä hieman huijaa kannellaan ja nimellään, sillä tämä romaani on paljon "enemmän" kuin nimi ja kansi enteilee. Onko se tarkoituskin? Onko tarkoituskin että mahdollinen lukija kurkistaa takakanteen, kiinnostuu siitä, ihastuu sisältöön?
Minä kiinnostuin Kehästä kustantajan katalogikuvauksen perusteella mutta silti voin sanoa että Kehä oli enemmän kuin odotin. Ensinnä mainittakoon Jarmon paniikkikohtaukset, matka mielen syövereihin, se veti minua puoleensa kuin magneetti. Paniikkikohtaukset ovat minulle tuttuja joten pystyin samaistumaan Jarmon tunteisiin ja hämmennykseen: mitä tämä oikein on. Erilaiset mielenterveysongelmat aiheina kirjallisuudessa kiinnostavat minua aina enkä huijaa yhtään jos sanon että Kehä oli Jarmon ongelmien vuoksi minusta hyvä teos.
Mutta oli tässä kirjassa muutakin. Kirjan takakannessa mainitaan satavuotias Suomi ja Kehä sopiikin Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen täydellisesti. Jarmon pohtiessa menneisyyttä hän löytää laatikoista vanhat muistikirjat joihin on kirjoittanut tarinaa väitöskirjan sijaan ja se tarina kulkee Kehässä Jarmon tarinan rinnalla. Siinä matkataan kansalaissodan aikaan ja mielenkiintoisella tavalla Lampela on saanut näihin kahteen tarinaan yhteyden - ei selitettävää yhteyttä, mutta mielenkiintoisia yhtymäkohtia.
Lauran ja Jarmon seurustelusuhde toki on periaatteessa suuri osa Kehässä mutta minulla se jäi hieman kaiken muun varjoon. Lampela kyllä kuvaa ihmissuhdetta hienosti mutta enemmän keskityin siihen kuinka Jarmoon samaistuin kuin että olisin elänyt näiden kahden suhteen mukana.
Kehä on kiinnostava romaani, kirja jonka saattaa ahmaista yhdeltä istumalta. Se antaa vielä enemmän kuin lupaa ja veti myös flunssaisen lukutoukan helposti maailmaansa. Kyllä, Pasi Lampela on hieno kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!