maanantai 25. maaliskuuta 2013

Arto Salminen: Paskateoria sekä musiikista ja maanantai fiiliksistä.

Paskateoria
Arto Salminen
149 s. 
2001











Tämä Arto Salmisen kirja tarttui mukaani kirjastoautolta, ihan jo nimen kannen takia. Tämä on ensimmäinen Arto Salmiseni ikinä, eikä viimeiseksi varmasti jää, koska kirja riemastutti ja ihastutti kovasti.

Paskateorian päähenkilö on Suurnäkki, keltaisen lehdistön toimittaja. Kirjassa siis käsitellään paljon keltaisen lehdistön otsikkoaiheita, mutta lisäksi paljon seksiä ja jonkun verran myös, no... paskaa ja pieremistä. Tekstissä on mukana myös paljon yhteiskunnallisia aiheita joita toimittaja työssään joutuu läpi käymään. Esimerkiksi kapina, jota on kokoajan ilmassa, itäisen Helsingin asukkaiden ja alamaailman toimesta.

Sohvalla lojunut Paskateoria sai suurta kiinnostusta eilisissä pienissä juhlissa. Eräs vieraani vertasi sitä Bukowskiin, johon en ole pahemmin tutustunut, mutta aion kyllä tutustua. Sanotaanhan, että Juha Vuorinen tahtoisi olla Suomen Bukowski. Kannen perusteella tähän kirjaan tarttuu varmasti moni lukija, sellainenkin joka ei hirveästi kirjoja lue... ja eihän tämä varsinaisesti perinteistä kaunista kirjallisuutta edusta, mutta ilolla minä tätä luin. Huumori on onnistunutta, ja vieraani naureskeli kirjalle aivan samoin kuin minä. Kirja oli Räävitön, pieni, mahtava.

Kielikuvat ovat hyviä ja yhteiskunnan aiheisiin puuttuminen on terävää. Arto Salminen todella osaa kirjoittaa, ja mielenkiinnolla odotan mitä esimerkiksi minulle suositella Kalavaleella on tarjottavaa!

****½

Elämässäni sattuu ja tapahtuu tällähetkellä, vaellan onnen kukkuloilla ja odotan innolla mitä lähitulevaisuudella on tarjottavaa. Myös kaukaisempi tulevaisuus näyttää hienolta, on edessä muuttoa sekä mahdollista opiskelujen alkamista, yhteishakupaperit on laitettu menemään. Tänään on taas ihana maanantai (jostain syystä minun maanantaini sattuvat usein olemaan hyviä), edessä on ystävän tapaaminen ja antikvariaatissa käynti. Toivottavasti löytäisin jotain mukavaa.

Musiikista sanottakoon sen verran, että nyt pauhaa Nekromantix, olen löytänyt uuden musiikkityylin johon olen rakastunut - 50-luvun rock! Ihan nämä vanhat bändit, mutta lisäksi uudet bändit jotka tekevät fiftarimusiikkia. Tästä tulee hyvä mieli, ja saa jalan vipattamaan. Tekee mieli jammailla.

2 kommenttia:

  1. Uskallan väittää, että jos pidit yhdestä Salmisen kirjasta, pidät myös niistä muistakin. Sinulla on vielä viisi jäljellä, nauti niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti kyllä nautin, sain juuri kirjastosta muutaman. Pääsiäislukemiseksi lähtee Kalavale, vaikuttaa jo takakannen perusteella mahtavalta.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!