keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kirsti Ellilä: Iiris

Iiris
Kirsti Ellilä
200 s.
2006
Karisto





 Hei täältä muuttopuuhien keskeltä! Elämässäni tapahtuu pieni mutta merkittävä muutos, muutan, en pitkälle mutta muutan kuitenkin. Viime päivät ovat menneet tavaroita kannellessa ja siivotessa, tänään sain viimeinkin kuljetettua viimeiset tavarat. Rankkaa on ollut, sen myönnän, enkä ole edes ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta sainpahan kuitenkin loppuun Kirsti Ellilän nuortenkirjan, Iiriksen.

Iiris kertoo Viirusta, yläaste ikäisestä tytöstä joka uskoo olevansa vaihdokas. Hän uskoo että hän on oikeasti maahisten lapsi. Viirulla ei ole ystäviä, eikä hän juuri puhu koulussa kenenkään kanssa. Sitten hänen luokalleen tulee uusi oppilas, Iiris. Iiristä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, hän on kaunis ja eläväinen. Jostain syystä Iiris huomaa Viirun ja Pilvin, kaksi luokan luuseria, ja haluaa ystävystyä näiden kanssa. Huomaamattaan Viiru alkaa avautua Iirikselle, niistäkin asioista joista ei ole puhunut kenellekään.

Iiris kuuluu Siskodisko-kirjasarjaan, joita luen ihan mielelläni mutta joista minulla ei ikinä tunnu olevan hirveästi sanottavaa. Iiriksessä kuitenkin on vähän syvällisempi ote, juuri nuo maahiset ja tarinat joita Viiru itselleen kertoo. Ja saatoin ymmärtää toki väärin, mutta minusta tuntui että Viirulla jopa oli tunteita Iiristä kohtaan. Tästä saatan olla väärässä, ja jos olen niin anteeksi annettakoon se minulle, se oli vain minun käsitykseni.

Henkilöistä minulle muodostui mieleisimmäksi Pilvi. Toinen luusereista, joista Iiris kiinnostuu. Pilvi on ylipainoinen, ja syrjitty, mutta kun Viirukin tutustuu häneen paremmin niin hän huomaa että Pilvillä on erinomainen huumorintaju ja... no pisti vähän ärsyttämään suoraan sanoen, kun kirjassa oli kuvailtu "ohoh, hän olikin IHMINEN läskiensä takana" tyylisesti Viirun mietteitä. 

Ehkä tämä kirja ei enää minun ikäisilleni niinkään sovellu, mutta se ei toki ole tarkoituskaan. Kirsti Ellillä on kuitenkin taitava tarinankertoja, joka tuo oman lisänsä tähän kirjaan.

+++

Vielä sananen musiikista. Olen tänään kuunnellut Samae Koskista, hänellä on ihana kappale, Spoon River. Se on rakkauslaulu, menevä sellainen jossa puhutaan myös lukemisesta. Voi että olisin onnellinen jos joku jonakin päivänä omistaisi tuon kappaleen minulle!

9 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta, olen ajatellut lukea tämän kirjan jossain vaiheessa :). Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suosittelen lukemaan, sadunomaiset tarinat maahisista välissä olivat ihania. <3 Mulla odottelee tuolla toinenkin Ellilä, joka vaikuttaa ehkä vielä astetta mielenkiintoisemmalta. Kiitos onnitteluista, vaikuttaa jo kotoisalta. :)

      Poista
  2. Ihan mielenkiintoinen tuo maahis-puoli tässä kirjassa. Oletko muuten lukenut Sari peltonimen kirjoja? Esimerkiksi "Kuulen kutsun metsänpeittoon" (joka muuten on saanut jatkoa "Haltian poika"-teoksella). Jos siis maahiset nykyajan nuortenkirjoissa kiinnostavat enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, en ole lukenut mutta nimi jo kuulotaa mielenkiintoiselta. Tuosta metsänpeitosta puhuttiin tässäkin kirjassa, muuten. Maahiset ovat aika mukava asia. :)

      Poista
    2. Sain tuon Haltian pojan tänään arvostelukappaleena, kun edellisestäkin kirjoitin arvion. Vielä en ehdi lukea, tässä kuussa paljon muitakin kirjallisia tehtäviä (mm. pari esseetä), mutta kovasti houkuttaisi. :) Opin muuten toista noista esseistä (Makaaberin traditiot) kirjoittaessani, että kuolemaa voi hujata laittamalla vaatteet väärinpäin päälle. Aiemmin sen olen kuullut "toimivan" vain keijuihin ja siihen, ettei joudu metsänpeittoon. Tärkeä merkitys tällä siis useissa kulttuureissa.

      Poista
    3. Täytyy laittaa tuo Sari Peltoniemi varaukseen kirjastosta, vaikuttaa sen verran kiinnostavalta.

      Nyt alkoi kiinnostaa, millä tavalla kuolemaa huijataan? Eikö silloin kuole ollenkaan jos laittaa vaatteet väärinpäin? :)

      Poista
  3. Krista, luen äärimmäisen vähän nuorten kirjallisuutta ja lasten kirjallisuutta tiukalla subjektiivisella tiukalla seulallani, johon Kirsti olisi varmasti mahtunut, kun olisin vain tajunnut;, vrt. se majavakirja, joka on Valkoisen kirahvin blogissa. Ehkä proosalta jäävä aikani menee sitten harraste- ja tietokirjoihin. Elliltä taitaa olla tulossa aikuiskirjaa, vai olenko nähnyt unta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin googletella, mutta en saanut selville onko tulossa. Itse en ole yhtään aikuiskirjaa Ellilältä lukenut, mutta kiinnostaisi kyllä. Majavakevät on mulla myös lainassa, se vaikuttaa astetta kiinnostavalta vielä kuin Iiris. Oletko Leena lukenut muuten Kirsti Ellilän blogia? Löytyy osoitteesta

      http://kirstiellila.blogspot.fi/

      Poista
  4. Iiris on yks mun suosikkikirja ja siihen palaan aina uudestaan. Oon tähän mennessä lukenu tämän muistaakseni 4-5 kertaa :D

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!