Pasi Ilmari Jääskeläinen
374 s.
2010
Atena
Siitä lähtien kun luin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta-kirjan, on mieleni tehnyt paneutua Harjukaupungin salakäytävien maailmaan. Odotin kuitenkin sopivaa lukutunnelmaa, ja sellainen sattui tulemaan vastaan nyt, joten otinpa kirjasto hyllystä luettavakseni tämän kirjan. Olin lähes koko tämän päivän kirjan maailmoissa enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Maraton tyyppistä lukemista tämäkin, alkuverryttelyä lukumaratonille jonka pidän kirjabloggaajien yhteisenä tempauksena 24.7.
Kirjoitin tästä paljon omaan pieneen ei-niin-salaiseen muistivihkooni, jotenkin tuntui että muutaman kymmenen sivun välein oli kirjoitettava jokin asia ylös joka täytyy muistaa mainita kun kirjoittaa tätä postausta.
Kustantaja Olli Suominen on mies, jolla sateenvarjot ovat jatkuvasti hukassa. Hänellä on myös onnettoman tuntuinen avioliitto, ja mystiseltä vaikuttava lapsuus johon kuuluu olennaisena osana Tourulan viisikon seikkailut Jyväskylässä. Olli on ehtinyt jo osittain unohtaa lapsuuteensa liittyviä asioita, kun niistä aletaan muistutella hänelle. Facebook ystäviksi häntä pyytävät niin Tourulan viisikon jäsenistä Blomqvistin sisarukset kuin päärynämekkoinen tyttö Kerttu Karakin, jonka kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan Olli saa käsiinsä kuin sattumalta. Mutta onko mikään kuitenkaan sattumaa?
Olisi helppo ihastua hyväntuoksuisten ja huolellisesti ehostettujen naisten kasvoihin, hiuksiin ja rintoihin ja jättäytyä heidän palveltavakseen, ensin vain vähäksi aikaa, sitten lopullisesti. Ongelmana on vain se, että he näyttävät olevan puoliksi lintuja. Tyylikkäisen hameiden alta työntyvät esiin teräväkyntiset linnunjalat ja vaikka myyjätäret yrittävät piilotella todellista olemustaan, Olli näkee myös suppuun suljetut siivet ja niiden viiltävät kynnet.
Salakäytävät ja M-hiukkaset ovat iso osa tätä kirjaa - sen juonen kulkua ja maagisuutta. Mitä ne voivatkaan ihmiselle tehdä? Mutta mitä tapahtuu kun lapsuudesta tutut ihmiset palaavat Ollin elämään?
Kirjaa aloittaessani elämäni... no, työnsi niin sanotusti paskaa käteen. Aloitin siis pahoilla mielin ja luin tätä alkua enemmän tai vähemmän pöhnäisenä. No, elämä voittaa, niinhän sinä aina käy, ja lukufiilis parani kun muukin fiilis parani, ihan eri tavalla tartuin kirjaan tänä aamuna.
Nuo salakäytävät ovat mielenkiintoinen asia, ne vievät ihmisen ihan toisenlaiseen ulottuvuuteen vain pienen maassa sijaitsevan kolon kautta. Mutta sijaitseeko niitä jokaisessa kaupungissa, vai onko Jyväskylä ainoa laatuaan? Muistakaa joka tapauksessa varoa niitä, ne eivät ole ihan pelkästään seesteisiä paikkoja, hih.
Rakastin tätä kirjaa.
Se vei minut ihan toiseen maailmaan, ja piti otteessaan. Vertaisin jollain tasolla Pasi Ilmari Jääskeläistä Haruki Murakamiin, ovathan molemmat maagisen realismin kirjoittajia ja molemmat ovat onnistuneet viemään minut ihan toisiin ulottuvuuksiin. Jääskeläinen on sijoittanut taitavasti fantasia omaisia piirteitä kirjaansa, pitäen kuitenkin lukijansa kiinni tässä maailmassa (edes jollain tavalla vaikka sfääreissä lentelinkin).
Kirjaan on muuten tehty kaksi erilaista loppua. On vain sattuman kauppaa kumman lopuista saa käsiinsä, näin kerrotaan kirjan lopussa. Täytyisi käydä lukemassa Atena kustannuksen sivuilta tämä toinenkin loppu kirjaan, tietääkseni minkä vaihtoehdon Jääskeläinen on lopulle kehitellyt.
Mitä tähän voi sanoa. Mikä kirja, mikä kirjoittaja, aah! Tällaisten kirjojen takia minä luen!
Kivaa, että pidit! Kumman version muuten luit?
VastaaPoistaLuin sen jossa ammutaan lopussa. :)
VastaaPoistaJos sulla on vielä kirja, kurkkaa siltä nimiösivun jälkeiseltä tietosivulta, onko versiosi Rouge vai Blanc. Se lukee siinä omistuksen, kiitosten ja tukien alla :) Mun versioni on Rouge, mutta tulostin talteen myös Blanc-lopun. Minusta idea on vallan mainio! Siis se, että ostaessaan tai lainatessaan kirjan ei välttämättä aavista lainkaan, että vierekkäiset kirjat eivät ehkä päätykään samoin. Sattuma ratkaisee, kumman saa. Vähän niin kuin elämässä muutenkin.
PoistaMunkin versio oli tuo Rouge, nyt käyn lukemassa heti seuraavaksi Blanc-lopun. :) Ajatella, jos ei tätä tietäisi eikä huomaisi, ja alkaisi käymään vaikka lukupiirissä kirjaa läpi, niin voisi tulla hämmennyksiä. :P Tosin onhan tuo selvästi sanottu kirjassa.
PoistaNiinhän se on elämässäkin, sattuma aina ratkaisee. Ei koskaan tiedä mitä saa käteen. :)
Mie en muista yhtään, kumman lopun luin (muutenkin, loppuratkaisu ei ole jäänyt mielen, sen sijaan kaikki muu tässä kirjassa).! Nyt on pakko hehkuttaa; ihana kirja ja ihanaa, että olet Jääskeläisen löytänyt! Syksyllä odotetaan niin Pasin uutta, kuin 1Q84:n viimeistä osaa. Oi mikä syksy tulossa <3
VastaaPoistaEikös Pasi Ilmarin uudessa ole jotain kirjabloggaajista? Jos en väärin musita? Ja sitten vielä 1Q84:n tuo kolmas osa. Niin ja minä odotan kanssa Kyrön Kunkkua, olen jo tilannut sen arvostelukappaleena ja saan sen kuulema käsiini heti kun se ilmestyy. Ja Rimmiseltäkin on tulossa uusi... voivoi mikä syksy, tästä pitää tehdä ihan oma postauksensa! <3
PoistaMiellyttävää, Krista, että pidit kirjasta. Ja että bloggasit. Se syksyllä ilmestyvä Sielut kulkevat sateessa on tosiaan omistettu teille kirjabloggaajille, jotka olette tuoneet ilahduttavasti näkyvyyttä kirjoilleni. Ja siinä on yksi tärkeä hahmo, joka on kirjabloggaajien vahvasti inspiroima.
VastaaPoistaNäin hienosta kirjasta on ilo blogata, kertyi pieneen kukkavihkooni sanottavaa vaikka millä mitalla.
PoistaHienoa kuulla että kirjabloggaajat ovat inspiroineet kirjoittamistasi niin paljon että olet luonut meistä hahmonkin, sanon tämän varmasti kaikkien bloggaajien puolesta. :)
Ja oli muuten suuri ilo huomata kommenttisi, kiitos siitä. :)
Ihanaa, että pidit. Harjukaupunki oli niin hieno elämys, vaikka Lumikko sittemmin kiilasikin sen ohi. M-hiukkaset, salakäytävät, ah. Pitäisiköhän matkustaa taas Jyväskylään tämän kautta. Nämä kirjat tosiaan tekevät lukemisesta sen arvoista.
VastaaPoistaLumikko kolahi minuunkin väkevästi, mutta en osaa sanoa kumpi kolahti enemmän. Jääskeläinen osaa kyllä punoa juonen ihailtavan taitavasti, niin että lukija ei pääse pyristelemään irti.
PoistaTämä muuten oli pokkarina suomalaisen alessa, huomasin netistä, täytyy ehkä ostaa pois. :)
Tämä on mitä mainioin kesäkirja. Kirja, joka vei minut mennessään. Hienoa, että pidit.
VastaaPoistaAi että odotan jo innolla syksyn uutukaista!
Tämä oli tosiaan ihana kesäkirja. Niin kuin on muuten Murakamin Kafka rannallakin, mitä nyt olen lukemassa. :)
PoistaMinäkin odotan syksyn uutuutta ihan hirveästi. Missäs kuussa se tuleekaan?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista10/2013, väittää Atenan sivu. Lokakuu on toivoa täynnä, kun silloin ilmestyy myös The Rabbit Back Literature Society englanninkielisellä alueella - toivon mukaan ei kuitenkaan epäsellaista.
VastaaPoistaUpeita uutisia kummatkin - lokakuu todella on toivoa täynnä, olen varmaankin kirjakaupan edessä jonossa ilmestymispäivänä. :)
Poista