maanantai 6. huhtikuuta 2015

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Punaisen muistikirjan nainen
Antoine Laurain
Suomentaja Lotta Toivanen
190 s. 
2015
WSOY








Oma e-kirja ostos


Seikkailin tuossa eräänä päivänä Elisa kirjan sivuilla ja mietin, josko tekisi ensimmäisen e-kirja ostoksensa. Valinnan varaa kyllä riitti, ja päätös oli vaikeakin. Pitkän mietinnän jälkeen virtuaalisen ostoskoriini päätyi Antoine Laurain kirjoittama Punaisen muistikirjan nainen, joka kuvauksen perusteella vaikutti mukavalta pieneltä kirjalta.

Tapahtuu eräänä iltana Pariisissa: nuorelta naiselta varastetaan käsilaukku. Käsilaukussa on oikeastaan naisen koko elämä: avaimet, kännykkä, lompakko, tärkeimmät valokuvat ja punainen muistikirja. Käsilaukun löytää kirjakauppias nimeltä Laurent. Hän tutkii laukun sisällön, ja päättää etsiä naisen käsiinsä. Alkaa kaunis tarina.

Laurain on kieltämättä onnistunut kirjoittamaan kauniin pienen romanttisen komedian. Tosin hän on kirjoittanut myös tarinan, jonka loppuratkaisua ei oikeastaan voi olla arvaamatta. Mutta toisaalta, en syytä häntä siitä, koska onko kovin monta muuta romanttista viihdekirjaa, jonka loppuratkaisu ei olisi alusta saakka arvattavissa? Tuskin on.

Pidin kyllä Punaisen muistikirjan naisesta, niin kuin usein pidän kauniista rakkaustarinoista, jotka ovat hyvin kirjoitettuja. Mutta. Mielessäni vilkkui koko ajan ajatus, että olen lukenut jotain tämän kaltaista. Ja sitten, yhtäkkiä tajusin. Luin hiljattain, joskus joulukuussa, Lukija aamujunassa kirjan. Lähtökohdat kirjassa olivat erilaiset, mutta silti. Kummassakin on kirja, jonka perusteella naista jäljitetään. Tässä tosin kyseessä on oikeammin laukku, mutta kuitenkin. Juoni kulkee hieman samalla tavalla.

Kun lukee paljon, varsinkin viihdekirjoja, törmää ehkä väkisin samankaltaisiin juoniin. Joka on ehkä vähän tylsää - haluaisin aina lukea erilaisia tarinoita. Toivonkin että onnistuisin vastedes löytämään uusia juonenkäänteitä, jotka eivät muistuttaisi minua toisistaan.

Silti, suosittelen Punaisen muistikirjan naista. Varsinkin jos et ole tuota Lukija aamujunassa kirjaa lukenut, on tämä varsin onnistunut välipala raskaamman kirjallisuuden välissä. Ja erittäin kaunis rakkaustarina.

4 kommenttia:

  1. Kiitos lukuvinkistä, kuulosti kivalta kirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Mai. Tämä oli kaunis, hyvän mielen kirja. :)

      Poista
  2. Jännää. Luin nimittäin viimeksi juuri tuon Lukija aamujunassa -pienoisromaanin ja nyt olen aloittamassa Punaisen muistikirjan naista (kirjastonhoitaja suositteli minulle sitä, joten innostuin). Toivottavasti ne eivät ole liian samankaltaisia.

    VastaaPoista
  3. "Mielessäni vilkkui koko ajan ajatus, että olen lukenut jotain tämän kaltaista..."

    -penni ajatuksestas Tähän oli pakko tarttua, nimittäin omaan mieleeni nousi Robert James Wallerin tarina "Hiljaiset sillat". Tässä ja Wallerissa oli jotain hengeltään paljon samanlaista. Kirjan kannessa oli myös mainostettu, että elokuvaoikeudetkin on jo myyty ranskalaiselle filmiyhtiölle, joten odottamaan jään, yltääkö tarina samalle tasolle, jonne Streep-Eastwood veivät oman juttunsa.

    Punaisen muistikirja nainen oli minulla ensimmäinen Laurain kirjoittama teos, en tiedä kirjailijasta tätä näytettä enempää, mutta minua jäi vaivaamaan kirjan henkilöiden vuoropuhelun erottamatta jättäminen muusta tekstimassasta. Jotenkin se jätti mukavaan tarinaan huolimattoman jälkimaun kirjailijasta. En oikein tiedä, mitä sillä on haettu, mutta minua se häiritsi.

    Muuten kirja oli kevyt luettava ja se piti hyvin otteessaan, vaikka loppu oli selvillä jo kansilehdet luettuaan, mutta eihän se loppu aina ole se paras juttu vaan se matka sinne.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!