lauantai 2. maaliskuuta 2013

Marja-Leena Lempinen: Punainen lumme sekä vähän muutakin.

Punainen Lumme
Marja-Leena Lempinen
232 s.
2008






"Kumpi meistä on vahvempi - 
minä vai ne ikävät muistot joita kannan mielessäni?"


Otin vaihteeksi nuortenkirja viikolle käsittelyyn astetta raskaamman kirjan, Punaisen lumpeen jonka olen lukenut moneen otteeseen aiemminkin. Kirjan aihe on läheinen minulle, ne jotka ovat lukeneet tämän kirjan voitte arvatakin jotain, mutta en lähde asiaa tälläkertaa sen enempää ruotimaan koska kyse on todella arasta aiheesta minulle. Jokatapauksessa, kirja siis kolahtaa minulle ja kovaa senkin takia. Kyyneleet oli silmissä taas kerran moneen kertaan kun tätä luin.

Punainen lumme kertoo Ellasta, 16-vuotiaasta lukiolaisesta, joka on 14-vuotiaana mennyt pahasti rikki. Hän on siihen asti elänyt hyvin suojattua ja helppoa elämää, mutta sitten Ilpo, sukulaismies, rikkoi hänet tekemällä Ellalle väärin. En saanut ihan selville kirjasta, menikö tämä ihan perinteiseen yhdyntään asti, mutta seksistä kuitenkin oli kysymys. Ella on kantanut sisällään tätä kipeää muistoa monen vuoden ajan, ja aika ajoin se muistuttaa tuomalla painajaisia hänen uniinsa. Kun Ella joutuu valokuvaajaksi tekeytyvän miehen ahdistelemaksi, tulevat kaikki kipeät muistot pintaan ja Ella joutuu psykoosiin. Tästä alkaa paraneminen, joka voi edetä ainoastaan kovin hitaasti.

Varasto oli hämärä, kapea tila, täynnä kaikenlaista tarpeellista ja kai tarpeetontakin tavaraa. Keskellä tilaa riippuvan kattovalaisimen säde ei kantanut kopperon perälle saakka. Ella oli jostain syystä aina inhonnut välinevaraston tunkkaista hajua, pölyn ja jumppamattoiin pesiytyneen hien pistävää lemua, joka tunkeutui sieraimiin. Hän oli juuri raahaamassa pallokoria peränurkan vapaaseen tilaan, kun aivan varoittamatta päähän alkoi tulvia omituisia kuvia. Ne olivat kuin pätkiä jostain filmistä, sekavia välähdyksiä, vailla mitään selkeää järjestystä. Hän näki pitkän rivin karheista laudoista tehtyjä hyllyjä täynnä pahvilaatikoita ja muuta tavaraa, nurkassa lojui säkkipinoja ja paksuun ruskeaan paperiin käärittyjä pakkauksia. Hyllyjen välissä kulki leveä käytävä, ja ylhäällä olevista ikkunoista tulvi tilaan hämärää pölynsekaista valoa. Katossa paloi rivi loistelamppuja. Tuoksui viileältä, kostealta illalta ja pölyltä.. pölyltä... Sitten tuli puhetta. -Ella hei. Anna kun minä silitän vähän sinun selkää... tällä tavalla vain, ihan hiljaa ja lempeästi. En minä mitään pahaa sinulle halua. 

Marja-Leena Lempinen sukeltaa nuoren naisen maailmaan satuttavan todellisesti, ja saa kipeästä aiheesta irti todella paljon. Ella joutuu kirjassa viettämään kolme kuukautta kriisikeskuksessa, senkin kuvaus on hyvin todellista. Pidin Ellan hahmosta, vaikka en jotenkin tällä kertaa osannut maalata mielikuviini kuvaa Ellasta, hän jäi jotenkin hahmottomaksi mielessäni. Luontokuvaukset taas olivat tarkkoja ja ihania, niitä pystyin kuvittelemaan eteeni vaivatta. Sekin oli yksi hieno puoli tässä kirjassa, se miten kuvataan luontoa taidokkaasti ja Ellan kykyä keskustella lintujen kanssa kun hän on rikkinäinen. En ole lukenut muuta Marja-Leena Lempiseltä, mutta täytyisi varmaan lukea, tykkään hänen kerronnastaan kovasti.

****

Kirjassa oli myös eräs runo, joka kosketti minua kovasti. Vaikka itsekin kirjoitan runoja, en ole koskaan ollut niitä hyvä analysoimaan. Tämä Arja Tiaisen runo on koskettanut minua ennenkin, ja tässä on ainoastaan pätkä siitä. Minusta tämä oli sen arvoinen että haluan laittaa sen tähän:

Anna mä nyt kerrankin selitän

Joka ei ole vielä minä
sen on mahdotonta olla me. 
Se ei voi kiintyä toiseen
kun se ei ole kiintynyt itseensä. 
Se ei voi käsittää suuria ympyröitä 
kun se sekoaa pienissäkin. 
Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla.
Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta. 
Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä
se on saavutus ja semmoisenaan vaikea läksy.
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä. 
Sen pitää saada tottua olemaan joku. 
Ei se muuten pi näkemään joitakin ja muita.

- Arja Tiainen

Tänään muuten tulee yksi lempiohjelmistani televisiosta, olettekos te, lukijani koskaan katsoneet ykköseltä tulevaa Toisenlaiset frendit - ohjelmaa? Se kertoo, olikohan se nyt kuudesta, kehitysvammaisesta nuoresta aikuisesta, ja heidän elämästään. Ohjelmassa on ihan tavallista elämää, ja kertoja on itsekin kehitysvammainen joten se tuo ohjelmaan oman lisänsä. Aitoa viihdettä parhaimmillaan, tykkään siitä suunnattomasti. <3

Siis televisiosta ykkönen kello 18.15. tänään, tiistaina tulee uusintana joskus kello 16 jälkeen!

1 kommentti:

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!